Aah, rauhallinen hetki päivässä :) molemmat pojat nukkuu samaan aikaan, harvinaista. Autoajelu, se jos joku rupee nukuttamaan. Onneksi molemmat poitsut saa siirrettyä autosta nukkuvina pisteeseen B, toinen rattaisiin ulos ja toinen sisälle milloin mihinkin pehmoiselle. Olisi varmaan muutakin järkevää tekemistä (pakkaaminen, siivoaminen, lepääminen, jumppaaminen) kuin näppäillä tietsikkaa, mut nääh, ei vaan kiinnosta! Tää on nyt mun omaa aikaa ja mä teen mitä huvittaa :)
Tuossa kuva banaaniletuista. Niitähän on moneen otteeseen suositeltu milloin missäkin yhteydessä ja pitihän niitä kokeilla. Pakko nyt sanoa suoraan, että ei uponnut mulle, vaikka kuinka herkulliselta annos näyttääkin. Joko tein ne päin jotakin tai sitten en vaan tykkää näistä terveellisistä korvaavista herkuista. Ne maistui jotenkin liikaa kananmunalle ja koostumus oli sitkeä.
Mä taidan pysyttäytyä ihan normi letuissa. Ei niitä tule edes usein paistettua, joten silloin kun niitä jaksaa tehdä, niin tekee aitoja oikeita. Voihan tavalliseen lättytaikinaan lisätä vaikka banaania tai mustikoita tai mitä hyvänsä jos haluaa. Ei vehnäjauho tapa :)
Hihii, kukaan ei kohta uskalla ehdottaa mulle mitään terveellisiä välipaloja. No ei, olen avoin kaikelle ja kokeilen uusia juttuja, mutta ei kaikesta voi tykätä. Smoothiet ja rahkat on mun juttu!
No eipä tässä voi paljon kehuskella terveellisillä elämäntavoilla. Olen viime aikoina lipsunut enemmän kuin tarpeeksi. On välillä vähän morkkiskin. Toisaalta en jaksa nyt niuhottaa kun mulla on loistava tekosyy, tää muutto! Jos mä en pääse ruotuun Sveitsin muuttohässäkän jälkeen, niin ruvetkaa huomauttelemaan!! Oikeesti! En halua plösähtää! Mutta jos vertaa mua syksyyn ja tähän päivään, niin on siinä silti selvä ero. Kyllä mä pyrin edelleen pääsääntöisesti syömään terveellisesti ;)
Nää ruuat on käytössä edelleen...
Oikeestaan mä yritän tällä hetkellä löytää tasapainoa kaiken keskellä. Mikä on mulle sopiva tapa elää, syödä ja liikkua. En ole mikään fitnesstypy, eikä musta koskaan tulekaan. Se ei ole mun tavoite. Haluan edelleen, että liikunta on osa elämää, mutta ei vaadi liikaa ponnisteluja. Olen huomannut sen, etten jaksa asettaa liikuntaa kuitenkaan etusijalle elämässä. Tärkeintä mulle on perhe, joka vaatii multa todella paljon aikaa ja energiaa tällä hetkellä. Varsinkin kun mies on viime aikoina ollut paljon työreissuissa. Arjen pyörittämiseen menee todella paljon energiaa. Kaikki pikkulasten äidit kyllä tietää mistä mä puhun. Mun "etu" on se, että olen kotona. Mutta siltikin ohjelmaa riittää ihan tarpeeksi, enkä jaksa koko ajan olla aikatauluttamassa elämääni.
Tämmöisiä ajatuksia mulla on viime aikoina ollut. Onneksi mulla oli PT-jakso, muuten en olisi päässyt tavoitteeseen ja varmaan kamppailisin edelleen jaksaako vai eikö jaksa liikkua ja aloittaa laihdutuskuuria. Semmoista se elämä tuntuu olevan, että välillä huvittaa ja välillä ei. Tasapaino pitäisi löytää ja se varmasti löytyykin kun elämä tasoittuu. Vai tasoittuuko se koskaan? Eihän elämä ole ikinä tasaista ja samanlaista. Ainakaan meidän perheessä. No aika näyttää millaiseksi meidän elämä muodostuu Sveitsissä. Arki tulee sielläkin vastaan ja toivon todella, että pystyn liikkumaan suht koht säännöllisesti viikottain. Onneksi siellä ei ole saatavilla suomalaisia herkkuja joten jospa battle helpottuu asteen verran. Toki Sveitsi on tunnettu makoisista suklaista, argghh, mun kompastuskivi nummer två. Itse asiassa musta tuntuu, että olen selättänyt keksit (kompastuskivi nummer ett), JEIHH!! En ole pitkään aikaan ostanut keksejä eikä oikeen ole tehnyt mielikään. Ehkä mä en vaan uskalla enää mennä koko keksihyllylle, paitsi kyllä mä menen tänä viikonloppuna, ehkä... Discobits.. mmm.. kohta niitä ei saa piiiitkään aikaan. Kohtuus ennen kaikkea tässäkin, muista muista muista!! Mikä mua vaivaa? Help me! Mä menin johki keksimaailmaan.
No niin, nyt lopetan :)
(Apua, viikon päästä tää kämppä on tyhjä!)
