Päivän piristys

Hallo!

Tänään tulin hyvälle mielelle lintujen laulusta ja aurinkoisesta säästä. Elämä hymyilee taas. Pienestä se on joskus kiinni. Muutenkin ollaan mietitty tulevaisuutta ja eloa täällä Sveitsissä. Uskon, että pikku hiljaa asiat loksahtaa paikoilleen, ainakin mun mielen sopukoissa. Valotan näitä pieniä asioita sitten kun on sen aika. Tänään päivän piristyksenä toimi tosiaan ihanan keväinen fiilis, kukat ja K:n askartelu. Käytiin Lidlissä Stepparin jälkeen ja siellä oli kaikkea ihanaa sisustusjuttua.. tuli jotenkin niin kotoisa olo, kun ne oli sellasia tutun oloisia ja kauniita asioita. 

Ihastuin noihin nuppeihin, mutta lopulta päädyin jättämään ne kauppaan. Ostamisen sijaan otin valokuvan, jotta voin miettiä rauhassa tarvitsenko oikeesti uusia nuppeja ja mihin huonekaluihin vaihtaisin ne. Joskus kannattaa miettiä kaksi kertaa, ettei tule tehtyä turhia ostoksia. Varman päälle taas kerran.

Pääsin eilen jumppaan heti aamusta (kiitos appivanhempien) ja sekin varmaan piristi omalta osaltaan. Ohjaaja oli tosi hauska ja pirtsakka ja tunnilla oli hyvää musiikkia, joka vei mukanaan. Askeleet meni vähän niin ja näin, mutta hyvä fiilis on tärkein. Lähdin salista tomaatin näköisenä joten tunti oli ainakin tehokas. Yksi piristysruiske lisää on mun sokerilakko! Jotenkin mä olen ollut viime viikot niin saamaton ja väsynyt, mielialat on mennyt kuin vuoristorataa ja uskon, että osa syy tähän on sokerilla. Syön herkkuja joka tunnetilaan ja olo on jälkeenpäin hirveä. Enkä selvästikään pysy kohtuudessa, joten mun on pakko ottaa nyt totaalinen STOP kunnes olen päässyt sokerikierteestä eroon. Voi kunpa joku päivä osaisin syödä herkkuja viisaasti ja kohtuudella. 

Oisko kevättä jo rinnassa? :)

Päivän piristys

Hei taas. Pakko tulla vaan kertomaan, että tänään oli kiva päivä! Aamulla käytiin poikien kanssa lenkillä. Alku oli vähän tahmeaa, kun K ei oikein meinannut innostua lähtemään, vaan hän olisi halunnut jäädä pihaan leikkimään. Sain houkuteltua hänet pienelle lenkille, josta tulikin yhtäkkiä 5km. Mentiin ihan leppoista vauhtia, mutta on sekin parempi kuin ei mitään, siis treenimielessä. Yritän pitää arkiaktiivisuutta yllä, kun treenit muuten ovat jääneet vähemmälle. Shame on me! Siitä puheen ollen, en jatkanut salijäsenyyttä :(. Vakuutusyhtiö ei korvannutkaan mitään vuoden jäsenyydestä, joka olisi ollut 1290fr. Siis korvaus olisi pitänyt muka olla jotain 200-300fr luokkaa. Tulin siihen tulokseen, etten viitsi maksaa tuollaista summaa siitä, että käyn siellä 1-2 kertaa viikossa. Jumppa-aikataulut ei oikein sopinut mulle mitenkään ja salilla en tuota enempää olisi jaksanut käydä. Harmittaa tosi paljon, kun pääsin niin hyvään vauhtiin ennen muuttoa ja kaikki vähän plösähti keväällä, kesästä puhumattakaan. Kiloja on tullut takaisin, onneksi sentään mahdun vaatteisiini, mutta silti! Masentavaa! No mitenkä tää taas ajautui masentaviin asioihin. 

Niin mulla oli tosiaan kiva päivä! Kävin tänään kahvilla sen Etelä-Afrikkalaisen naisen kanssa, josta olen kertonut aiemminkin täällä. Teki kyllä NIIN hyvää päästä vähän ihmisten ilmoille ilman lapsia. Tämän naisen kanssa mulla muutenkin tuntuu synkkaavan hyvin. Meillä on samoja kiinnostuksen kohteita ja juttu tuntuu luistavan, jes! En jännitä hänen seurassaan, joten englanti sujuu aika hyvin. Puhuttiin, että voitais käydä joskus lenkillä yhdessä ja ensi viikon perjantaiksi kehitellään Ikean reissua tai jotain muuta pientä shoppinkia. Nice!

Tästä on hyvä aloittaa uusi viikko!

xxx

Pöllökerho ja muuta mukavaa

Onpas viikko hurahtanut nopeasti, viikonloppu lähestyy. Vanhin poika aloitti tosiaan kerhon tiistaina Steppareissa pöllöt-ryhmässä. Hauskaa kun meillä sattui pojalla olemaan entuudestaan pöllöreppu, joten nyt se on enemmänkin kuin passeli :). Kerho vaikuttaa todella tasokkaalta kaikin puolin. Kerho sanana on vähän väärä, koska se on käytännössä niinkuin päiväkoti ja esikoulu. Siellä on monta eri pienryhmää ja lapsia taitaa olla ryhmässään joku 8 maksimissaan ja 2 ohjaajaa per ryhmä. Joten ihanteellinen koko mun mielestä. Tiistaina oli tutustumispäivä ja me oltiin siellä koko perheen voimin. K oli ihan innoissaan paikasta ja leikki koko ajan. Välillä tsekkasi, että ollaanhan me paikalla. Samoin pikkuveli oli intopiukeena menossa mukana ja hurmasi kaikki tädit siinä sivussa.

Tänään oli virallisesti ensimmäinen kerhopäivä ja olin siellä K:n kanssa tunnin, jonka jälkeen lähdin 45 minuutiksi pois. Siksi ajaksi kun pöllöt menivät ulos. K halusi kovasti mennä ulos leikkimään, mutta itse en voinut jäädä sinne pidemmäksi aikaa, koska se tekisi kaikesta vielä hankalempaa jos viipyisin siellä liian kauan kerrallaan. Silloin K tottuisi, että vietän siellä pitkän aikaa, eikä hän pystyisi muodostamaan luottamussuhdetta hoitotäteihin, vaan turvautuisi liikaa muhun. Pois lähteminen oli aika rankka juttu K:lle ja samoin mulle. Hän ei olisi millään halunnut jäädä sinne yksin ja itki hirmuisesti kun lähdin. Sydäntä särki jättää hänet sinne, mutta tädit olivat ihan lunkisti ja käskivät mun lähteä. He ovat tottuneet tämmöisiin tapauksiin. Annoin kerhoon lapun, jossa oli muutamia lauseita ja sanoja suomeksi. Kuten "äiti tulee kohta", "ei mitään hätää" jne. Yksi tädeistä opetteli lausumaan näitä ja toivottavasti he yrittivät sönkätä suomea sen verran, että K:lla oli edes jokseenkin turvallinen olo. 

Poika oli itkenyt vähän väliä sen aikaa kun olin poissa. Hän ei ollut halunnut leikkiä ulkona, vaan oli seurannut muita ja välillä paha mieli oli vallannut, kun muisti taas, että äitihän lähti! Kotimatkalla me puitiin asiaa ja yritin tsempata poikaa tosi kovasti ja sanoin, että hän oli tosi reipas! Vastaus oli, että "enkä ollut, minä itkin melkein koko päivän, enkä leikkinyt yhtään". Reppana! K sanoi, että ensi viikolla aikoo jäädä yksin. Katsotaan miten menee. Alku tulee varmasti olemaan hankalaa, mutta lapset sopeutuvat onneksi nopeasti. K on aina ollut tosi reipas tämmösissä jutuissa, mutta tietenkin kielimuuri on tässä se isoin juttu. 

Viime postauksessa mainitsin lastenhoitojutuista ja me ollaan tosiaan löydetty muutamia suomalaisia lastenhoitajia. Keskiviikkonahan meillä kävi esittäytymässä yksi nuori nainen, joka vaikutti reippaalta ja kivalta. Varmasti pyydän häntä joskus hoitoapuun, kun sellainen tilanne tulee. Näin tänään muuten facebookissa ilmoituksen, että Zürichin suomalaisen seurakunnan tiloissa olisi kerran kuukaudessa "mummotupa". Sinne saisi viedä lapsen päiväksi hoitoon ja sinä aikana tarjotaan ruuat ja leipomukset ja kaikki. Kuulostaa erittäin hyvältä ja aiotaan kyllä joskus käyttää tämäkin tilaisuus hyödyksi. Se olisi nyt lauantaina, mutta voipi olla, ettei nyt onnistu. Mies on menossa aamiaiselle Liftin miesten kanssa ja mut on kutsuttu PompDeLuxin lastenvaatekutsuille :). Joten kiva lauantai tiedossa joka tapauksessa. Ihanaa, ettei olla täällä ihan oman onnemme nojassa, vaan meille on muodostunut joitakin kontakteja. Tilanne on kyllä aivan toinen, kuin vajaa 5kk sitten. Kaikki suhteet on pitänyt luoda alusta alkaen, mikä on kyllä tosi rankkaa ja energiaa vievää. Eihän me tietenkään ketään vielä kovin hyvin tunneta, mutta on edes juttelukavereita. Sekin on jotain! Paljon on myös sellaisia pinnallisia moikkaustuttuja, joista näkee kilometrien päähän, että sellaiseksi se tulee jäämäänkin. Eikä siinä mitään. Se täytyy vaan hyväksyä. Täytyy keskittyä pelkästään hyviin ja positiivisiin ihmissuhteisiin ja jättää muut omaan arvoonsa. Täällä on kyllä oppinut nää peruslauseet - "Hi, nice to meet you, Hi! How are you, I'm fine thanks"- litaniat, jotka tulee liukuhihnalta.

Sitten vielä yksi juttu, me löydettiin auto! Heja Sverige! Jeih, se saadaan ensi viikolla. Täällä kun ei autoa saa heti, kun sen ostaa, vaan siihen tehdään jotkut tarkastukset ja en oikein edes tiedä mitä. Mä niin toivon, että se saataisiin jo maanantaina, ettei tarttis ajella kieli keskellä suuta tiistaina kerhoon. Siinä on tosiaan sellaisia pikkuisia vaihdeongelmia (jonka korjaaminen maksaisi about puolet auton hinnasta :)), ettei aina mene vaihde silmään ja siinä sitten olla törötetään paikoillaan ja käynnistetään ja sammutetaan ees taas monta kertaa. Tämä ei oikein ole mukavaa liikenteessä, varsinkin jos on ruuhkaa.

Jajaja mitä muuta... ollaan tehty joka päivä lenkkejä niin, että K pyöräilee ja minä työnnän rattaita. Maisemakuvat on otettu näiltä retkiltä. Täällä on ollut aika kivoja ilmoja ja varsinkin tänään.. varmaan 30 hujakoissa. Huh oli kuuma, kun läksin aamulla liikenteeseen nilkkureissa ja mustissa farkuissa. Pitäisi vissiin seurata vähän säätiedotuksia. Täällä on ollut sellaista 15-20 monena päivänä, mutta joku lämpöpiikki osui tälle päivälle. 

Viikonloppuja kaikille! x

Alles okay!

Tulin kertomaan ihan vaan, että meillä menee hyvin! Tajusin sen tänään :). Kaikki on hyvin! Joskus sitä murehtii etukäteen joitakin asioita ja pähkäilee päänsä puhki, että mitenkä asiat järjestyy. No tähän mennessä meidän elämä täällä on järjestynyt aika kivasti. Meillä on hyvä ja rento taloyhtiö, mikä ei ole todellakaan itsestäänselvyys. Meillä on mukavia naapureita. Eilen yksi naapuri huikkasi ikkunasta, kun oltiin meidän leikkipihalla, että olisko mulla vipata kermaa. Harmikseni en voinut lainata, kun ei kaapista nykyään löydy kermaa.. kröhöm, meillä on niin superterveellistä (uskoo ken tahtoo). Näinkin pieni juttu tuntui mukavalta.

Lapset tuntuu viihtyvän täällä. He ovat onnellisia ja tietenkin se tekee myös mut onnelliseksi.

Tietenkin pikkulasten kanssa on joskus rankkaa, mutta kyllä ne antaa niin paljon iloa. Nykyään mä nautin äitiydestä. Esikoisen kanssa kaikki oli niin uutta ja oli paljon oppimista ja kasvamista. En todellakaan ollut valmis äiti, kun sain vauvan. En osannut sanoa itseäni edes äidiksi, koska mähän sanoin omaa äitiäni äidiksi. Se oli outoa ja sanoin itseäni mammaksi :). Pikku hiljaa kasvoin äitiyteen. Iloitsen mun rakkaista pojista, jotka ovat mulle kaikki kaikessa. On ihanaa seurata heidän kasvuaan ja kuinka he lähentyvät veljeksinä päivä päivältä enemmän. Meidän entinen naapuri sanoikin, että ehkä tämä aika täällä saa heidät lähentymään erikoisella tavalla, koska he tukeutuvat toisiinsa entistä enemmän, kun ei ole muita suomalaisia kavereita eikä ylipäätään vielä paljoa muita kavereita kuin toisensa... 

Tiedän, että tämä on ainutlaatuinen mahdollisuus olla kotiäitinä joten yritän ottaa kaiken ilon irti. Sallin itselleni tietenkin ne huonotkin päivät, joita joka tapauksessa tulee halusipa tai ei. Niinäkin päivinä tuntuu viimeistään silloin hyvältä, kun lapset on nukkumassa ;) 

Mulla on muutes yhden Saksalaisen naapurin numero ja ajattelin tänään päivällä, että nyt kyllä laitan hänelle viestiä ja pyydän ulos lasten kanssa. Häneltä tuli heti oikein ystävällinen vastaus ja nähtiin sitten pihalla. Sovittiin huomiseksikin treffit. Hänellä on just samanikäinen poika kuin meidän esikoinen ja hauskaa, kun he ovat ihan samankokoisia ja blondeja molemmat :) Ihan vaan sivuhuomautuksena. Jospa meidän K saisi tästä pojasta kaverin! Uusia kavereita varmasti tulee myös sieltä Stepping Stonesta.  

Meni nyt vähä herkistelyksi ja lapsipainotteiseksi. Kyllähän tuo tuhisija tuossa vieressäkin on mulle kaikki kaikessa <3 Jahka nyt menis nukkumaan, että sais kiinni joskus nämä univelat.

Treffejä

Elo täällä vaikuttaa vaihteeksi hyvältä. Todellinen up-päivä. Tänään tuntui siltä, että toivottavasti saadaan asua pitkään täällä. On tämä sen verran mahtava kokemus ja mahdollisuus asua ulkomailla ja näin upeassa maassa. Alan viihtymään enemmän ja enemmän meidän asunnossa ja pihapiirissä muutenkin. Olen ymmärtänyt miten ainutlaatuinen meidän taloyhtiö on verrattuna moneen muuhun täällä. Ensinnäkin olen kuullut kauhutarinoita täkäläisistä vuokraisännistä. Säännöt saattaa olla ihan älyttömiä ja yleensä asunnon suhteen ollaan yltiötarkkoja. Meidän taloyhtiön omistaa sellainen vanhempi mies, joka on todella leppoisa ja mukava. Täällä on todella rentoa asua ja mikäs sen parempi lapsiperheelle. Eihän sitä voisi elää normaalia elämää, jos saisi koko ajan varoa jokaista liikettä. Lisäksi taloyhtiön piha on tosi iso ja täällä voi tehdä kaikenlaista. Pihassa on katos täynnä leluja ja menopelejä, jotka on tavallaan kaikkien yhteisiä. Monet niistä on isompien lapsien vanhoja leluja, joita nyt pienemmät lapset käyttävät. 

Täällä käytiin syömässä pari viikkoa sitten ja tänne on kävelymatka meiltä. Ihanat maisemat ja todella hyvää ruokaa!

Voi olla, että tämän päivän mielialaan vaikuttaa myös se, että tiedossa on muutamia treffejä. Perjantaina menen yhden täällä kylässä asuvan brittiläisen naisen luokse aamukaffeille, jonne tulee ilmeisesti muitakin täällä asuvia naisia. Sitten sain meidän naapurilta yhden suomalaisnaisen yhteystiedot ja otin häneen yhteyttä. Sovittiin, että tavataan ensi viikolla. Hänellä on kolme poikaa, jotka ovat tosin jo vähän vanhempia, mutta eihän se mitään haittaa. Sitten sain kutsun meidän taloyhtiön mammojen aamukahvitreffeille, joka järjestetään vuorotellen jonkun luona säännöllisen epäsäännöllisesti. Tää olis ilmeisesti myös ensi viikolla.

Sitten tiedossa on Suomen vieraita. Mun vanhemmat tulee ihan kohta, niin kuin viimeksi kerroinkin ja sitten soiteltiin yhden ystävän kanssa ja hän on miehensä kanssa tulossa tänne heinäkuussa. Aivan mahtavaa! Uskon, että kesä menee aika mukavasti ja syksy tuo tullessaan varmasti lisää uusia juttuja. Toinen osapuoliskoni aloitti tänään kuukauden kestävän Saksan kielikurssin ja aion opetella tässä siivellä sen minkä pystyn. Itse aion aloittaa kielikurssin syssymällä. Tähän hätään en jaksa ajatellakaan mitään semi-intensiivistä kurssia eikä kesällä ollut edes paljoa tarjontaakaan.  

Zugista löytyi tämmönen paikka, mistä saa ostaa mm. maitoa automaatista :)

Huomenna olisi sitten keskiviikon kerho ja pulputusta jälleen englanniksi. Toivotaan, että tulee hyvä kerta ja olisi juttuseuraa. Asiasta tuhanteen, kävin muuten eilen salilla ja tahti on ollut nyt sitä luokkaa, että 2x/vko salia ja yksi lenkki per viikko. Välitavoitteessa ollaan ja yritän tämän verran liikkua vähintään viikossa. Syömisiin olen tyytyväinen. Olen pysynyt kohtuudessa ja syönyt mielestäni monipuolisesti. Nyt vaan kun saisi kahlattua kesän läpi näin, niin ei iske mitään morkkiksia syksyllä kesän mässäilyistä. En nimittäin halua sitä epämukavaa löllöolotilaa, mikä tässä kerkesi tulla muuton aikana... joka venyi muutamiksi kuukausiksi. 

Näihin tunnelmiin. Jännän äärellä ollaan, friikataanko seuraavassa postauksessa vai jatkuuko euforinen olotila... äärilaidasta äärilaitaan... ;) 

Tschüss!

Ps. Kuvat ei taaskaan oikein liittyneet tekstiin, sori... ei ole tullut viime aikoina räpsittyä kuvia. Täytynee vähän skarpata!

Up & Down

One Day You're In and the next day You're Out!

(tunnistitteko mistä toi on?)

Tänään on vähän tommonen olo. Mistähän mä aloitan. Tää elo täällä on tosiaan niin up&down :). Ainiin, meinasin unohtaa kertoa mun ekasta salikerrasta. Eilen tosiaan menin salitapaamiseen, jossa nuori salskea mies teki mulle saliohjelman ja opasti laitteiden käytössä. Mä jännitin etukäteen tätä tapaamista, koska en tosiaan ole mikään salirinsessa ja jännitän tällasia juttuja, joista olen epävarma jne. Onneksi tämä mies, ilmeisesti joku mun "treenaaja", oli tosi rento ja ystävällinen joten kaikki sujui hyvin. Eilen oli kyllä mahtava olo, kun pääsi kiinni taas liikkumisen meininkiin. Enää ei tarvi valitella ja masentua, kun ei liiku ja olo on niin turpeinen jne. Nyt mä oikeesti taas teen asian eteen jotain. Mä teen nykyistä saliohjelmaa ensiksi 6 viikkoa, jonka jälkeen on joku tilannekatsaus. Pyrin käymään salilla ainakin kerran viikossa ja ryhmäliikunnassa pari kertaa. Jos olis oikein reipas niinkuin PT-jaksolla, niin kävisin tohon päälle vielä lenkillä 1-2 kertaa. Huh, tuo määrä kuulostaa hurjalta, vaikka se meni aika kepposesti silloin muutama kuukausi sitten. Ehkä mä vielä pääsen tohon rytmiin. Olen silti tyytyväinen jos liikun 3-4 kertaa viikossa, koska arkiaktiivisuus on kunnossa - luonnollisesti pienten lasten äitinä. Jes, tämä osa-alue elämästä on taas paremmalla tolalla. 

Kuva on "alkuajoilta", näyttää het paljon kylmemmältä, nyt o kesä! Vaikka näköjään aurinko paistoi, kun K:lla on noi Stevie Wonder- lasit päässä.

TT - korjausta ei näy ei kuulu, vink vink ;) vanhoilla kuvilla mennään, yahh...

Tänään oli kerhopäivä ja oli aika kivaa. Siellä oli paljon tuttuja kasvoja, mutta jälleen uusiakin. En puhunut läheskään kaikille, koska siellä käy tosi paljon porukkaa. Mutta ne muutamat samat äidit oli taas ja niiden kans juttelin. Nyt tuntui jo vähän kotoisammalta. Tosin välillä jään ulkopuoliseksi, kun äidinkieli ei ole englanti. Mielessä olisi paljon ajatuksia, mutta sitten ei vaan jaksa ruveta selostamaan niitä englanniksi. Monesti keskustelu rönsyilee laidasta laitaan ja huomaa, ettei oikein ehdi mihinkään väliin sanoa mitään, kun jää liiaksi miettimään, miten tämän sanoisi englanniksi. Kerhosta jäi kuitenkin hyvä mieli ja pojat viihtyy, se on tärkeintä!

Sitten päästään iltapäivään. Tänään oli taas tosi lämmin päivä ja tästä johtuen meidän pihassa oli paljon äitejä ja lapsia. Sadepäivinä kaikki pysyy visusti sisällä. Kaikki oikeastaan olivat saksan kieltä puhuvia. Tai no se amerikkalainen oli hetken siinä, mutta joutui sitten lähtemään. Hän on kyllä tietynlainen tuki ja turva, koska silloin kun hän on paikalla, pääkielenä on englanti. Hän on todella sosiaalinen ja reipas tyyppi ja huomaa, että hän ottaa aina tilanteen haltuun. Sitten kun tää jenkki oli lähtenyt, tilanne muuttui täysin. Mä olin tosi ulkopuolinen. Ehkä tilanteeseen vaikuttaa myös se, että joudun koko ajan menemään poikien perässä, enkä voi vaan ottaa rennosti ja jutella muiden kanssa. Mutta uskon, että pääasiassa ulkopuolisuus johtuu yksinkertaisesti siitä, että täällä ollaan niin etäisiä ja kaikki (meinaan paikallisia) pitää pientä hajurakoa. Mua kyllä varotettiin tästä etukäteen, mutta nyt kun sen kokee ihan konkreettisesti, se tuntuu pahalta. En väitä, että me suomalaisetkaan oltais mitenkään tosi sosiaalisia ja vastaanottavaisia, mutta tän hajuraon tuntee nahoissaan. Jos osaisin saksaa, tilanne olisi varmasti toinen. 

Meidän pihalla on pupuja :)

Täällä ollaan siis kohteliaita aluksi, kun esittäydytään jne. Mutta tuntuu, että sen jälkeen ollaan silleen, että virallinen velvollisuus on suoritettu ja voidaan jatkaa pientä piiriä eteenpäin vanhaan tapaan. Tai ainakin tutustuminen vie paaaljon aikaa, niin olen kuullut. Poikkeuksia onneksi löytyy. Olen kertonut aikaisemminkin tästä sveitsiläisestä perheestä, jossa on kolme vähän vanhempaa poikaa, jotka leikittävät meidän vesseleitä. Siinä on kyllä niin sympaattinen perhe, ettei mitään rajaa. Niihin on onneksi saanut jonkinlaista kontaktia ja mua niin harmittaa, koska ne muuttaa pois kuukauden päästä. Onneksi ne muuttaa ihan lähelle, mutta kuitenkin. Niitä ei enää näy tuossa pihassa joka päivä. 

Tämmöisiä fiiliksiä tällä kertaa. Huippua muuten, tästä päivästä eteenpäin meillä on täällä rakkaita läheisiä about kuukausi putkeen, ei meillä koko aikaa, mutta kuitenkin. Jotain tuttua ja turvallista :)

Me eletään tällä hetkellä ainakin henkistä vuoristorataa, jos ei muuta. Se olis sitten keskiviikko purkissa. Huomenna torstain kerhoon, jeih. Mä elän ke, to, la ja su :D Tosiaan seurahiiri, niinku yx mainitsi ;)

Se on moro.