Mattodilemma ja ikävä asiakaspalvelutilanne

Moi! 

Eilen kävin jälleen palauttamassa yhden virheostoksen, maton. Se ei jotenkin käynytkään väriltään. Meidän lattia on hämärän värinen... kylmän vaaleanharmaa kivilattia, jossa näkyy kaikkea ihme pilkkuja.. tiedättekö kun kivessä on niitä pilkkuja :) Anyway, tosi vaikea löytää kivaa mattoa, joka ei maksaisi maltaita ja joka sopisi meidän lattian väriin. En halua vaaleata, koska meillä on vaaleat huonekalut... kaipaan kipeästi lämpöä, kodikkuutta ja kontrastia. Ei auta kuin odotella (yritän ainakin kovasti) kunnes sopiva yksilö osuu kohdalle.

Tämän maton palautin. Kuvassa se näyttää ihan kivalta, mutta luonnossa se oli liian saman värinen kuin lattia.

No niin itse otsikon kimppuun. Eli palautin maton yhteen ostoskeskukseen, jossa tämä sisustusliike sijaitsee. Matto piti kuitenkin viedä johonkin varasto-osastolle, josta sen hainkin.  Maton haussakin oli muuten pientä jännitystä ilmassa, mutta en jaksa selostaa sitä juttua. Ensinnäkin se on jo saavutus, että uskallan ajaa sinne ostoskeskukseen ja parkkeerata sinne monimuotoiseen parkkihalliin. Eipä olisi onnistunut puoli vuotta sitten. Ajattele miten sitä oppii pieniä asioita. Jep, no mä painelin maton kanssa sinne varasto-osaston tiskille, eikä ketään näkynyt mailla halmeilla. Huomasin, että tiskillä oli joku ovikellon tapainen ja ymmärsin, että sitä voisi vissiin painaa, jos tiskillä ei ole ketään. Enpä painanut. Onneksi aika pian yksi mies tuli paikalle ja sanoin "Grüezi!". Sen jälkeen kysyin puhuuko hän englantia, no ei tietenkään puhunut. Hmm... mä silti sitkeästi yritin sanoa mahdollisimman selkeästi elekieltä apuna käyttäen, että haluan palauttaa maton. Mies puuskutti turhautuneen oloisesti ja puhui saksaa ja ymmärsin, että hän ihmetteli, onko matossa jotain vikaa. Koitin selittää, että matto on ihan okei (okei:n varmaan kaikki ymmärtää ;)), mutta haluan palauttaa sen. Varastomies varmaan luuli, että matto on viallinen, great! No pikku hiljaa pääsimme samalle sivulle, mitä tarkoitan. Sitten se jankutti mulle jotain kysymystä ja tuijotti suoraan silmiin... meni hetki kunnes tajusin, että hän kysyi haluanko rahat takaisin tai jotain. Sanoin Ja Ja Bitte (=kyllä kiitos)!!! ja hymyilin kauniisti. No kyllä se mies alkoi pehmetä lopulta ja antoi mulle lahjakortin, muttei rahoja takaisin. Lopuksi toivoteltiin siinä puolin ja toisin hyvät päivänjatkot ja sain hymyn takaisin. 

Mutta oikeesti, tunsin itseni niin tyhmäksi. Jotenkin se alkoi niin negatiivisesti ja tuntui, että toi mies murhaa mut katseellaan. No taas kokemusta rikkaampana. En kyllä aio ostaa sieltä enää mattoa jos en ole 100% varma, että pidän sen... eli en koskaan heh. 

Ihmettelette varmaan miksi mulla yhtäkkiä riittää juttua. No, mies on työreissussa ja olen saanut lapset ajoissa nukkumaan joka ilta. Tää on sitä mun omaa aikaa ja ihan oikeesti kiva kirjoitella.

Tschüss!

Joulua ja uusia naapureita

Joulutervehdys kaikille!

Jännää, huomenna on jouluaatto. Tai no moni varmasti näkee tämän aattona tai myöhemmin, mutta Oikein ihanaa joulua kaikille ja onnea vuodelle 2015!!!<3<3

Päivät vierii eteenpäin. Viime viikon olin lasten kanssa yksin, kun mies oli työreissulla. Viikko meni ihan mukavasti, vaikka jänskäsin etukäteen, miten pärjään :). Olen sanonut tämän ennenkin, mutta musta ei olisi yksinhuoltajaksi. Viikkoa helpotti se, että treffasin parina päivänä meidän uutta saksalaista naapuria. Törmättiin tuossa meidän leikkipuistossa ja hän oli todella ystävällinen ja ehdotti heti, että tavattaisiin. No, me sovittiin päiväkahvittelut ja hän tuli 1,5- vuotiaan poikansa kanssa meille, ja minä menin poikien kanssa hänen luokseen seuraavana päivänä. Oli tosi mukavaa ja vitsailtiin, että joka toinen kerta kun tavataan, puhutaan saksaa, ja joka toinen kerta englantia. Kyllä mä vielä opin saksaa!! Meidän taloyhtiöön on muuttanut myös yksi toinen saksalainen perhe, jossa on juuri samanikäiset pojat kuin meillä. Olen tavannut myös heidät ja tuntuu, että tässä olisi aika hyvät ainekset koossa. Olen kaivannutkin juuri mammaseuraa tästä läheltä. Semmoista välitöntä ja rentoa niin, että olisi seuraa leikkipuistoon tai vaikkapa juuri päiväkahveille kotiin. 

Loppuviikosta me sairastuttiin koko konkkaronkka miestä lukuun ottamatta. Jotenkin nämä muutamat päivät ovat menneet kuin jossakin sumussa yöpaita viuhuen pitkin päivää, eikä pahemmin jouluvalmistelut ole kiinnostaneet. Öitä on valvottu ja lääkitty lapsia ja itseä. Kuusi haettiin jo lauantaina, jolloin ei oltu vielä ihan raatoja. Tänään olin vähän paremmassa kunnossa ja siivottiin miehen kanssa kotia ja koristelin viime silaukset. Kaupassa on käyty ja kinkku on uunissa. Joulu saa tulla! Tosin jos K on huomenna vielä huonossa kunnossa, niin täytynee mennä lääkäriin tilanteen mukaan ja mietittiin, että "siirretään" joulua päivällä, juhlitaan vasta joulupäivänä :). Katsotaan miltä aatto näyttää. K nimittäin haaveili pukeutuvansa pukiksi ja jakavansa lahjat :) Kaikki olisi valmista, kunhan poika saadaan kuntoon. V oli tänään jo paremmassa kunnossa. No ei se niin päivän päälle ole. Täällä sitä paitsi 25.12 on juhlapäivä ja aatto aika lailla normipäivä. 

Ainiin, pakko kertoa vielä yksi asia. Laitoin tänään ilmoituksen yhteen tän alueen fb-ryhmään, että missä kaupassa myydään lasten tonttulakkeja. Mä vissiin jätin kaikki tonttulakit ja härpäkkeet Suomeen, kun en niitä täältä löytänyt. Täällä ei nimittäin joka paikassa myydä niitä, enkä olisi jaksanut juosta ympäri kylää etsimässä tonttulakkeja. No anyway, yksi suomalainen nainen vastasi, että tule hakemaan meiltä. He asuvat tässä ihan meidän lähellä, mutta en ole koskaan tavannut heitä. No minäpä menin ja vastassa oli oikein ihana nainen, jolla on pari teini-ikäistä lasta. Oli puhetta, että toinen tytöistä voisi tulla joskus hoitamaan meidän lapsia. Siis mitä???? Oikeesti.. Mä olin ihan, että ei voi olla totta. Tätä mä oon NIIN odottanut ja toivonut! Kun se meidän löytämä suomalainen babysitterihän muutti pois maasta :(. Jospa me saataisiin nyt luottohoitaja tästä läheltä, niin voisi joskus ihan pikku jutunkin takia pyytää. Jeejeejee.

Lunta olisi tuolla tooosi korkealla...

Yritän huomenna napsia kuvia meidän joulukodista ja kerron millainen joulu me vietettiin. 

Nauttikaa ihanasta ja rauhallisesta joulunajasta!

Palaan astialle, kun siltä tuntuu :). 

Pieniä onnen hetkiä

Hei taas!

Sain inspiraation jakaa muutaman jutun, kun lueskelin yhtä uutta blogia Onnen Nalle :)

Tässä on se kirja, josta mainitsin viime postauksessa ja otsikko sopiikin aika hyvin tähän. 

Tänään tulin niin onnelliseksi pienestä jutusta. Meidän K (3,5v) luetteli värejä englanniksi. Olin niin ylpeänä ja iloinen, koska näköjään hän oppii nopeasti uutta kieltä huomaamattani. Ties mitä hän jo ymmärtää tuolla kerhoissa ja pihalla :). Kyllä tästä vielä hyvä tulee! Myös pikkuinen osaa sanoa "anna", "heippa" ja "äiti".. niin ja se "tätä", mikä tarkoittaa aika montaa asiaa heh. Jännä nähdä mitä pojat osaavat vuoden päästä. Puhuvatkohan he jo englantia tai saksaa... Ja mitähän tää äippä osaa vuoden päästä :)

Yritetään löytää onnen hetkiä tästä päivästä. Monesti sitä elää muussa, kuin tässä hetkessä. Silloin jää nykyinen hetki tavallaan elämättä, jos katse on jo seuraavassa päivässä tai kaukana tulevaisuudessa. Mä yritän pitää tän mielessä silloin, kun iskee se kuuluisa down-päivä :D Vaikka ihan normaaliahan se on, ettei joka hetki jaksa olla onnellinen. Siinä kohtaa kun lapset uittaa käsiä vessanpöntössä, niin että hihat kastuu ja olisi kiire lähteä kerhoon ja vaatteet menee vaihtoo jaja... huh... No sillä hetkellä, siinä mielentilassa, onnen hetket on vähän piilossa, vaikka tilanne ei mikään paha olisikaan. You know, ymmärrätte kuitenkin pointin :)

Onnea päivääsi! 

Up & Down

One Day You're In and the next day You're Out!

(tunnistitteko mistä toi on?)

Tänään on vähän tommonen olo. Mistähän mä aloitan. Tää elo täällä on tosiaan niin up&down :). Ainiin, meinasin unohtaa kertoa mun ekasta salikerrasta. Eilen tosiaan menin salitapaamiseen, jossa nuori salskea mies teki mulle saliohjelman ja opasti laitteiden käytössä. Mä jännitin etukäteen tätä tapaamista, koska en tosiaan ole mikään salirinsessa ja jännitän tällasia juttuja, joista olen epävarma jne. Onneksi tämä mies, ilmeisesti joku mun "treenaaja", oli tosi rento ja ystävällinen joten kaikki sujui hyvin. Eilen oli kyllä mahtava olo, kun pääsi kiinni taas liikkumisen meininkiin. Enää ei tarvi valitella ja masentua, kun ei liiku ja olo on niin turpeinen jne. Nyt mä oikeesti taas teen asian eteen jotain. Mä teen nykyistä saliohjelmaa ensiksi 6 viikkoa, jonka jälkeen on joku tilannekatsaus. Pyrin käymään salilla ainakin kerran viikossa ja ryhmäliikunnassa pari kertaa. Jos olis oikein reipas niinkuin PT-jaksolla, niin kävisin tohon päälle vielä lenkillä 1-2 kertaa. Huh, tuo määrä kuulostaa hurjalta, vaikka se meni aika kepposesti silloin muutama kuukausi sitten. Ehkä mä vielä pääsen tohon rytmiin. Olen silti tyytyväinen jos liikun 3-4 kertaa viikossa, koska arkiaktiivisuus on kunnossa - luonnollisesti pienten lasten äitinä. Jes, tämä osa-alue elämästä on taas paremmalla tolalla. 

Kuva on "alkuajoilta", näyttää het paljon kylmemmältä, nyt o kesä! Vaikka näköjään aurinko paistoi, kun K:lla on noi Stevie Wonder- lasit päässä.

TT - korjausta ei näy ei kuulu, vink vink ;) vanhoilla kuvilla mennään, yahh...

Tänään oli kerhopäivä ja oli aika kivaa. Siellä oli paljon tuttuja kasvoja, mutta jälleen uusiakin. En puhunut läheskään kaikille, koska siellä käy tosi paljon porukkaa. Mutta ne muutamat samat äidit oli taas ja niiden kans juttelin. Nyt tuntui jo vähän kotoisammalta. Tosin välillä jään ulkopuoliseksi, kun äidinkieli ei ole englanti. Mielessä olisi paljon ajatuksia, mutta sitten ei vaan jaksa ruveta selostamaan niitä englanniksi. Monesti keskustelu rönsyilee laidasta laitaan ja huomaa, ettei oikein ehdi mihinkään väliin sanoa mitään, kun jää liiaksi miettimään, miten tämän sanoisi englanniksi. Kerhosta jäi kuitenkin hyvä mieli ja pojat viihtyy, se on tärkeintä!

Sitten päästään iltapäivään. Tänään oli taas tosi lämmin päivä ja tästä johtuen meidän pihassa oli paljon äitejä ja lapsia. Sadepäivinä kaikki pysyy visusti sisällä. Kaikki oikeastaan olivat saksan kieltä puhuvia. Tai no se amerikkalainen oli hetken siinä, mutta joutui sitten lähtemään. Hän on kyllä tietynlainen tuki ja turva, koska silloin kun hän on paikalla, pääkielenä on englanti. Hän on todella sosiaalinen ja reipas tyyppi ja huomaa, että hän ottaa aina tilanteen haltuun. Sitten kun tää jenkki oli lähtenyt, tilanne muuttui täysin. Mä olin tosi ulkopuolinen. Ehkä tilanteeseen vaikuttaa myös se, että joudun koko ajan menemään poikien perässä, enkä voi vaan ottaa rennosti ja jutella muiden kanssa. Mutta uskon, että pääasiassa ulkopuolisuus johtuu yksinkertaisesti siitä, että täällä ollaan niin etäisiä ja kaikki (meinaan paikallisia) pitää pientä hajurakoa. Mua kyllä varotettiin tästä etukäteen, mutta nyt kun sen kokee ihan konkreettisesti, se tuntuu pahalta. En väitä, että me suomalaisetkaan oltais mitenkään tosi sosiaalisia ja vastaanottavaisia, mutta tän hajuraon tuntee nahoissaan. Jos osaisin saksaa, tilanne olisi varmasti toinen. 

Meidän pihalla on pupuja :)

Täällä ollaan siis kohteliaita aluksi, kun esittäydytään jne. Mutta tuntuu, että sen jälkeen ollaan silleen, että virallinen velvollisuus on suoritettu ja voidaan jatkaa pientä piiriä eteenpäin vanhaan tapaan. Tai ainakin tutustuminen vie paaaljon aikaa, niin olen kuullut. Poikkeuksia onneksi löytyy. Olen kertonut aikaisemminkin tästä sveitsiläisestä perheestä, jossa on kolme vähän vanhempaa poikaa, jotka leikittävät meidän vesseleitä. Siinä on kyllä niin sympaattinen perhe, ettei mitään rajaa. Niihin on onneksi saanut jonkinlaista kontaktia ja mua niin harmittaa, koska ne muuttaa pois kuukauden päästä. Onneksi ne muuttaa ihan lähelle, mutta kuitenkin. Niitä ei enää näy tuossa pihassa joka päivä. 

Tämmöisiä fiiliksiä tällä kertaa. Huippua muuten, tästä päivästä eteenpäin meillä on täällä rakkaita läheisiä about kuukausi putkeen, ei meillä koko aikaa, mutta kuitenkin. Jotain tuttua ja turvallista :)

Me eletään tällä hetkellä ainakin henkistä vuoristorataa, jos ei muuta. Se olis sitten keskiviikko purkissa. Huomenna torstain kerhoon, jeih. Mä elän ke, to, la ja su :D Tosiaan seurahiiri, niinku yx mainitsi ;)

Se on moro.

Kielimuuri

Moi!

Ajattelin tulla moikkaamaan, vaikkei mulla niin hirveästi ole asiaa. Pojat on räkätaudissa ja itelläki vähän semmonen jänskä olo, että saas nähdä tulenko kipeäksi. Toivottavasti en, koska täytyy jaksaa painaa noiden mukuloiden perässä. Niillä kun sitä virtaa on samalla tavalla, vaikka olisivatkin lenssussa. Se on jännä juttu. Itse kun on aivan raatona, jos on flunssassa. Varsinkin aamut ja illat on pahimpia. Tiedätte varmaan, joten tää aihe oli tässä :)

Tänään oli jotenkin aika laiska päivä. Johtui varmaan viime yöstä, kun pienempi valvoi yöllä. Se kyllä jatkoi unia aika pitkälle aamulla joten oli ihanaa vaan ottaa rennosti K:n kanssa ja touhuilla. Niinno kyllähän mä siivosin, kun odotettiin taas sähkömiestä saapuvaksi. Taas tää kielimuuri. Mä luulin ensiksi, että meille tulee lauantaina joku. Mä ihmettelinkin, että ei kai nyt kukaan lauantaina tule mitään korjaamaan. No sitten mä ajattelin, että kyllä se vuokraisäntä tarkoitti maanantaita. No eipä ketään kuulunut, ei näkynyt. Sitten tajusin, että ei hitsi, meillä oli ovikello mykkänä. Meillä on siis joku keskusjuttu tossa seinässä. Siinä on kaikenlaisia nappuloita ja samassa ovisummeri ja samasta vempeleestä kuuluu ovikellon ääni. Olin painanut jotain nappia, että se mykisti ovikellon. Ties vaikka oven takana on seisonutkin joku, muttei olla kuultu. Ei kukaan kyllä koputtanut, mutta en tiedä koputetaanko Sveitsissä.. haha, ei tästä maasta ikinä tiedä ;). No anyway... Vuokraisäntä varmaan repii pelihousunsa meidän kanssa, kun ei koskaan avata ovea. Ties kuinka monta kertaa se on odotellut tuolla, kun menee ristiin ja rastiin. Onneksi se on kiva ja rento setä. Siinä meillä kyllä onnisti, koska olen kuullut kauhutarinoita Sveitsiläisistä vuokraisännistä ja -emännistä. No tän tarinan opetus on se, että tästedes vedän kalenterin esiin ja katson sieltä päivän ja kellonajan, että ollaan yhteisymmärryksessä milloin mitäkin tapahtuu.

Näin superkivaa meidän lapsilla on ;)

Päiväunien jälkeen me lähdettiin taas perinteiselle kauppareissulle. K potkulaudalla ja V rattaissa. Sitten menoksi. 2 franginen mukaan, että K saa pikkukärryt, jotka on niin huiput sen mielestä! Kun vaan muistaisi katsoa eteensä ja sivuille, kun innostuu pyörimään sen kanssa. Kassatäti taas lirkutteli jotain K:lle, kun se heitti hihnalle ruokia. Mulla jälleen hymy naamalla, vaikken tajua mitään. Sitten se löi mulle käteen jonkun kupongin ja selosti siitä jotain. En edes muista miten mä siinä käyttäydyin... jotenkin yritin päästä kärryille, mitä mun muka pitäisi tehdä sille lapulle. Sitten se sanoi perään ihan varmasti jotain, että sä et taida ymmärtää yhtään mitä sanon. Oon 98% varma, että se sanoi niin ;). No se tilanne oli taas sellainen, että olisi tehnyt mieli vajota maan alle. Ne ilmeet ja eleet. Itselle tulee niin tyhmä olo. Mä en vissiin siedä sellaista epävarmaa oloa. Joku varmaan vaan nauraisi tilanteelle ja olisi silleen hällä väliä meiningillä, mutta mulle tuli tyhmä olo ja sillä sipuli. No äkkiä se olotila unohtui, mutta tänään oli ehkä vähän down-päivä kuitenkin. Taloyhtiön väkeä ei ole näkynyt pitkään aikaan. Kaikilla on niin oma rytmi ja paljon ohjelmaa, ilmeisesti. Onneksi keskiviikkona ja torstaina on ne kerhot. Muuten ei tulis kyllä mitään.

Kyllä tää ottaa koville, kun ei tunne ketään ja on tuolla kun hoomoilasena, kun ei ymmärrä kieltä. Kyllä nyt kaduttaa, kun en lukenut koulussa saksaa. No mistä tätä olisi voinut tietää. Kielikurssille mars, siitähän se lähtee! 

Jeps, mä muuten muistin, että lupasin joskus muinoin päivittää tänne jotain ruokajuttuja yleisön pyynnöstä :). Mulla tuli tänään jo vähän ideaa asialle, mutta nyt ei vaan ollut fiilistä kirjoittaa siitä. Enkä mä kyllä usko, että meidän ruuista kukaan saa mitään ahaa-elämystä, mutta pidän lupauksen kuitenkin. 

Mukavaa viikkoa ja nauttikaa siitä, että ymmärrätte mitä kassatädit teille sanoo ;)