Äitienpäivä

Moi!

Joka tuutista tulee äitienpäivähömppää ja niin tulee täältäkin! Hyvää äitienpäivää kaikille äideille ja erityisesti omalle rakkaalle mammalleni!<3<3 Tämä vuosi on siitä erikoinen, että saamme ystäväpiiriin vauvoja ja yksi syntyikin tällä viikolla. Spesiaaliterkut tuoreelle äidille ja masu pystyssä olevalle Müllerille! 

Nutellamuffinssit

2 dl nutellaa

2 kananmunaa

n. 1,5 dl jauhoja

1 tl leivinjauhetta

0,5 dl sokeria

Sekoita kaikki ainekset keskenään. Jaa n. 13 muffinssivuokaan. Paista 180 asteessa n. 12 min. Takuuvarma ja helppo resepti - lopputulos suussa sulava. En suosittele testaamaan, koska jäät takuulla koukkuun!

Tein nutellamuffinsseja poikien toivomuksesta jo perjantaina ;). Oi että kun ne oli sitten hyviä ja meni syömiset vähän överiksi. Tänä aamuna sain aamupalan sänkyyn ja vanhemmalta pojalta hellyyttävän askartelun "I love you all the way to the moon". Mukana oli myös piirrustus, jonka takana luki mieheni käsialalla lyijykynällä raapustettuna "tämä lahjakortti oikeuttaa ammattisiivoojan käytön: sisältää ikkunan pesun, kylppäreiden pesun jne..." Paras lahja ikinä kaikessa yksinkertaisuudessaan ja tulee todellakin tarpeeseen, kuten tiedätte! 

Oikein leppoisaa ja ihanaa päivän jatkoa kaikille. Tämä päivä on omalla tavallaan kiva, vaikka lapset tuolla tappelee, huutaa ja pesukone pyörii. Meillä ei ole mitään suunnitelmia, koska pojat yskii ja nenät vuotaa ja me kaikki ollaan vaan aika poikki. Otetaan rennosti ja käydään haukkaamassa raitista ilmaa kauniissa säässä ja mennään tuttuun tapaan fiilispohjalta. 

xxx

Jumppaa, sokerilakko ja Suomivieraita

Hallo!

Melkein viikko on vierähtänyt viime postauksesta. En näköjään pysty pitämään tasaista tahtia kirjoittamisessa. Juttua ei vain tule, jos ei ole inspistä. Pahoittelut tästä. Tänään iski inspiraatio siitä, kun huono aamu muuttuikin mukavaksi päiväksi. 2vee valvotti viime yönä ja oli tietenkin aamulla kiukkuinen ja väsynyt niinkuin itsekin olin. Olin sopinut naapurin kanssa, että mennään aamulla jumppaan, mutta mulla ei ollut yhtään fiilistä mennä sinne huonosti nukutun yön jälkeen. Päätin pitää kiinni lupauksesta ja lähdin salille tietenkin pojat mukana. Siellä on nimittäin kinderparadis lapsille 9-11.30 maanantaista lauantaihin. En ollut innostunut lähtemään salille senkään takia, koska olin varma ettei V halua jäädä lastenhoitoon. Toisin kävi, jihuu!! Preppasin pienimmäistä oikein kunnolla ennen salille menoa ja joku varmaan naksahti päässä, mutta hän jäi sinne muitta mutkitta. Asiaa helpotti varmasti se, että isoveli oli mukana kaverina. En voi edelleenkään uskoa tätä todeksi. Olin ihan varma, että minut tullaan hakemaan kesken jumpan pois, mutta sain hikoilla kokonaisen tunnin rauhassa. Aion hyödyntää tätä mahdollisuutta ainakin pari kertaa viikossa. Jumpan jälkeen menimme naapurin kanssa kahvilan kautta kotiin. Söimme perinteiset sveitsiläiset mysliannokset. Harmi kun en tajunnut ottaa kuvaa annoksesta. Se oli semmonen mössö, johon oli sekoitettu marjoja, hedelmiä ja kaurahiutaleita ym. Oli tosi hyvää! Tämmöisinä päivinä, kun on seuraa ja tekemistä, elämä hymyilee :)! 

Seuraa meillä on ollut viime viikonlopusta asti, kun mieheni siskon perhe tuli meille 4 päiväksi. Oli tosi mukavaa kun pojat saivat leikkiä serkkujen kanssa ja me saatiin läheisiä kylään. Kävimme sunnuntaina Engelbergissä, jossa kävimme myös silloin keväällä, kun me oltiin just muutettu tänne. Ilma ei ollut mitä mahtavin, mutta päivä vierähti kuitenkin mukavasti tunnelmallisessa kylässä. 

Sokerilakko on muuten tuntunut mahtavalta! Kannattaa kokeilla! Tosin täytyy tunnustaa, että söin yhden pienen suklaaleivoksen maanantaina, jaiks. Halusin, että meidän "vieraat" maistavat tätä unelmaherkkua ja äh kai mäkin sitten halusin semmoisen. Positiivista on se, että herkut jäivät siihen. Ilman sokerilakkoa olisin syönyt vaikka mitä muutakin samana päivänä, koska "samahan se on syödä herkkuöverit, kun kerta alotin", jos pääsette yhtään kiinni tästä ajatusmallista. Päässä viiraa herkkujen suhteen, mutta ainakin yritän tehdä asialle jotain. Ajattelin olla lakossa vielä tän kuun loppuun saakka ja sitten jatkaa jollain suunnitelmalla eteenpäin. Liikkuminen tuntuu taas hyvältä ja olen niin onnellinen jos pystyn jatkossakin jättämään lapset leikkimään siksi aikaa, kun jumppaan. 

Äh ei täällä mitään kevättä vielä ole.. eilen oli 13 astetta ja ihana kevätfiilis, kunnes aamulla avasin verhot ja satoi räntää. Loskassa käveltiin salille. No kyl se kevät sieltä tulee...

Mitä sinne ruudun toiselle puolelle kuuluu? Joko kevät kolkuttelee mielissä?

xxx

Päivän piristys

Hallo!

Tänään tulin hyvälle mielelle lintujen laulusta ja aurinkoisesta säästä. Elämä hymyilee taas. Pienestä se on joskus kiinni. Muutenkin ollaan mietitty tulevaisuutta ja eloa täällä Sveitsissä. Uskon, että pikku hiljaa asiat loksahtaa paikoilleen, ainakin mun mielen sopukoissa. Valotan näitä pieniä asioita sitten kun on sen aika. Tänään päivän piristyksenä toimi tosiaan ihanan keväinen fiilis, kukat ja K:n askartelu. Käytiin Lidlissä Stepparin jälkeen ja siellä oli kaikkea ihanaa sisustusjuttua.. tuli jotenkin niin kotoisa olo, kun ne oli sellasia tutun oloisia ja kauniita asioita. 

Ihastuin noihin nuppeihin, mutta lopulta päädyin jättämään ne kauppaan. Ostamisen sijaan otin valokuvan, jotta voin miettiä rauhassa tarvitsenko oikeesti uusia nuppeja ja mihin huonekaluihin vaihtaisin ne. Joskus kannattaa miettiä kaksi kertaa, ettei tule tehtyä turhia ostoksia. Varman päälle taas kerran.

Pääsin eilen jumppaan heti aamusta (kiitos appivanhempien) ja sekin varmaan piristi omalta osaltaan. Ohjaaja oli tosi hauska ja pirtsakka ja tunnilla oli hyvää musiikkia, joka vei mukanaan. Askeleet meni vähän niin ja näin, mutta hyvä fiilis on tärkein. Lähdin salista tomaatin näköisenä joten tunti oli ainakin tehokas. Yksi piristysruiske lisää on mun sokerilakko! Jotenkin mä olen ollut viime viikot niin saamaton ja väsynyt, mielialat on mennyt kuin vuoristorataa ja uskon, että osa syy tähän on sokerilla. Syön herkkuja joka tunnetilaan ja olo on jälkeenpäin hirveä. Enkä selvästikään pysy kohtuudessa, joten mun on pakko ottaa nyt totaalinen STOP kunnes olen päässyt sokerikierteestä eroon. Voi kunpa joku päivä osaisin syödä herkkuja viisaasti ja kohtuudella. 

Oisko kevättä jo rinnassa? :)

Illanistujaiset

Meillä oli eilen iltana vieraita. Wuhuu! Heh, pieni juttu, mutta meille tosi tärkeää. Kutsuin kaksi Etelä-Afrikkalaista pariskuntaa meille viettämään iltaa ja syömään "illallista". Yleensä tämmöset vierailut liittyvät viikonloppuun, koska arkena ei oikein ehdi, kun miehen työpäivät venyvät pitkiksi. Tietenkin päivisin tapaan muita mammoja, mutten oikeastaan kovin usein. Pitäisi sopia treffejä useamminkin. Itse tykkään enemmän sosialisoida tässä naapurustossa, ettei aina tarvi lähteä varta vasten johonkin tapaamaan ihmisiä. Onneksi tässä lähellä on muutama äiti lapsineen, joita tapaan silloin tällöin. 

Tämä on ainut kuva, jonka napsasin illalla. Nämä coktail-tikut on kyllä aika kiva alkupala odotellessa pääruokaa. Oikeastaan nuo tikut on jotain grillijuttuja tai leipiin tarkoitettuja, mutta lähikaupasta ei löytynyt muunlaisia. Ihan hyvin meni noilla paksuillakin. Muutes näitä on kiva väkertää lasten kanssa. Ainakin meidän 4vee oli oikein mielellään auttamassa tikkujen täyttämisessä. Illan menu oli tikkujen lisäksi minipitsoja sekä juustofonduet ja jälkkäriksi nutellamuffinsseja. Aika raskas setti! En halunnut stressata liikaa ruokajutuilla joten fondue on aika helppo ja kiva seurusteluruoka. 

Toisella pariskunnalla oli noin 2-vuotias poika ja meidän pojat tykkäsivät hänestä kovasti. He leikkivät tosi kivasti yhdessä... no lähinnä K viihdytti naurattamalla pienempiä. Oli muuten hyvä, kun ajeltiin kauppaan ja K puhui takapenkillä jotain hauskoja juttuja ja meitä nauratti miehen kanssa. Sanoimme, että kyllä sä oot hauska. K vastasi pokkana: "Teen vaan työtäni".

Tämmöisiä illanistujaisia pitää järjestää useamminkin. Ihmisiin tutustuu paljon paremmin, kun heidät kutsuu kotiinsa! 

Nutellamuffinssien TOSI helppo resepti löytyy täältä

Reseptissä käytetään kuppeja. 

1 US cup = 2.36588237 deciliters

BTW, tästä päivästä lähtien mulla alkaa raksuttamaan vuoden soppari kylän kuntosalilla.  Sain kuin sainkin aikaiseksi hankkia jäsenyyden! Mulla on tunnin päästä varattu aika sinne. Kerron tunnelmia myöhemmin.

Sunnuntaipäivän jatkoa!

Soppaa, Saksaa ja kaikkea siltä väliltä

Moikka! 

Viikko on taas melkein purkissa. Viikko meni tosi nopeasti ja mukavasti. Meitä täällä ilahduttamassa on nyt siis mieheni vanhemmat ja pojat ovat olleet innoissaan isovanhempien seurasta! Hmm.. mitäs tällä viikolla on tapahtunut. Päällimmäisenä mieleen tulee Halloween-juhlat Stepparissa. Kirppasin facebookin kautta K:lle Tuomas veturi- asun. Täälläkin vietettiin Halloweenia ja lapset kiersivät ovelta ovelle, mutta en tiedä harrastavatko paikalliset sitä vai onko se enemmänkin täällä asuvien amerikkalaisten ym. juttu. Itse en oikein ymmärrä koko juhlaa enkä pidä, että lapset pukeutuvat kaikenmaailman monstereiksi ja pääkalloja roikkuu katosta suurinpiirtein. No, se on vain mun mielipide. 

Viikon kohokohtiin kuuluu pinaattikeitto :). Tein elämäni ensimmäistä kertaa pinaattikeittoa alusta loppuun, tosin pakastetusta pinaatista, ja oikein hyvää tuli, kun sain ensin ongittua jauhoklimpit pois ;). Pitää sekoittaa seuraavalla kerralla paremmin. Käytin Valion ohjetta. Kananmunat keiton seassa oli piste i:n päälle. Aion tehdä tätä jatkossakin ja yritän tuputtaa pojillekin, jos se rupeaisi jossain vaiheessa heillekin maistumaan.

Lisää kohokohtia. Torstaina pääsimme mieheni kanssa kaksistaan vähän shoppailemaan Konstanziin, Saksaan. Löysin parit pöksyt ja 2 harmaata neuletakkia. Mä tajusin, että mulla on tosi paljon harmaita vaatteita. Mä vissiin pelkään värejä. Ajattelin, että ostan jonkun värikkään huivin ja ruskeat nilkkurit ja ruskean laukun niin tulee edes vähän eloa mun lookiin. Mutta eikös harmaa ollut tän syksyn muotiväri? :) 

Saksasta löytyi myös poikien huoneeseen kivat pöllövalot.

Perjantaina kävin sen EA-naisystävän kanssa Ikeassa. Oli niin ihanaa kiertää rauhassa, kun ei ollut miesväki hoputtamassa :). Hypisteltiin kaikkea rauhassa ja syötiin muusit ja lihapullat. Puolukkahillo on kuulemma joku skandinaavien juttu, eikä EA (joo, rupean nimittämään tätä naista EA:ksi, mikä tulee siis Etelä-Afrikasta, tiedätte sitten kenestä puhun) suostunut maistamaan sitä, vaikka vakuuttelin, että se on NIIN hyvää lihapullien kanssa. Ikeasta tarttui mukaan vaan jotain randomia ja pientä. 

Muistatteko kun kerroin, ettei K välitä piirtämisestä. Kuinka ollakkaan - ihmeitä tapahtuu! Eilen ja tänään K on piirrellyt vaikka hur mycket ja tässä on tulos :). Mä oon ihan äimänä ja ylpeänä!! :) Viimeksi kun me piirrettiin, hän osasi tehdä ympyrän ja jotain epämääräistä sotkua, mutta tässähän on jo ihminen, siis aivan upea taideteos!! :D

Muutes, sivuhuomautuksena ja aihe jää tähän: herkkulakosta... juuei, ei ole onnistunut. Prosessi meneillään kaiken suhteen, mikä liittyy liikkumiseen ja herkutteluun. piste. Vähemmän puhetta, enemmän tekoja! 

Milloinka voisi laittaa joulukoristeet esille? Ei oikein meinaa tulla fiilistä, kun ulkona paistaa aurinko ja on lämmin... erilainen joulu tulossa for sure!

Onnistuja vai epäonnistuja?

Hellouta vaan. Tänään ajattelin avautua jälleen niinkin kivoista asioista kuin liikkuminen ja syöminen. Eikö olekin mielenkiintoista lukea tästä aiheesta näin kesälomilla ja helteillä... ai että?! Olis mulla tietty kerrottavaa tästä viikonlopusta, mutta kerron siitä joskus myöhemmin.

Meidän kylän kuntosali jäi eilen kesälomalle pariksi viikoksi ja mulla jatkuu sopparia johonkin syyskuun alkuun. En ole vieläkään saanut aikaiseksi ottaa sitä vuoden sopparia, KOSKA en käynyt salilla tällä viikolla kertaakaan ja kävinköhän viime viikolla kerran. Jeps, näin siis tosi liikunnallisena täällä. Mua rassaa se, että tää asia on semmoista kamppailua koko ajan... mä en jaksa olla aina ns. aloittamassa alusta jotain megakuntoilua tai laihdutuskuuria tms. Faktahan on, että en mä mitään aloittaiskaan, vaan pelkästään jatkaisin sitä hyvää työtä, minkä viime syksynä aloitin (kyllä, siitä on kohta vuosi - unbelievable!!! huoh!), mutta mun pään sisällä se on aina semmonen isompi ajatus. "Nyt mä rupeen liikkumaan 4 kertaa viikossa ja jätän pois hiilarit ja sokerit..." tiedättekö tän kuvion? Sitten viikon päästä ollaan suklaan ja pitsan äärellä miettimässä elämän synkkyyttä. 

Mä en vaan jaksa kun tää kuvio toistuu uudestaan ja uudestaan. Välillä menee hyvin, useita viikkojakin. Syön kohtuudella ja suht terveellisesti ja tietenkin olo on hyvä. Sitten joskus jää vähän niinkuin putki päälle ja syön sitä sun tätä, enkä liiku. Mä olen niin joko-tai-ihminen. Se on tosi ärsyttävää!!! Pahin yhtälö on juuri se, että jos syön enemmän roskaa, en vaivaudu liikkumaan, koska ajattelen että kaikki on mennyt niin reisille, joten ihan sama. Miten mä voisin muuttua? Tuntuu, etten voi ikinä muuttua, vaikka monet muut tuntuu pystyvän siihen. 

Kuulin erään aktiiviliikkujan suusta, että liikkumisen pitäisi olla samanlainen itsestäänselvyys kuin hampaiden pesu. Olen todellakin samaa mieltä ja niinhän mä haluaisinkin. Mutta miten?? Ei  mulla ole varaa palkata ketään persuksille potkijaa koko loppuelämäksi, joten kaiken pitää lähteä musta itsestäni. Mä tiedän, että terveellinen ruokavalio ja liikkuminen tuo hyvää oloa, koska olen kokenut sen. Tiedän myös sen, että herkut ja löhöily saa mut tuntemaan itseni 100 kiloiseksi ja laiskaksi, väsyneeksi ja masentuneeksi. Olen aikaisemminkin kirjoittanut siitä, että onnistuisin tähän terveelliset elämäntavat- rumbaan helpommin, jos elämä olisi koko ajan tasaista. No kun se ei ikinä ole. Siispä mun pitäisi löytää eväät siihen, miten toimia spesiaalitilanteissa, kuten silloin kun on vieraita tai silloin kun reissataan. Ne on mun pahimmat kompastuskivet. Silloin annan itselleni liian lepsusti luvan herkutella ja olla liikkumatta ja monesti se jää päälle, niinkuin totesin jo aikaisemmin... mä niin toistan itseäni. Sori oikeesti. 

Sitten toinen puoli musta sanoo, että mitä sä ny ressaat. Sulla on kaksi pientä lasta, jotka vie kaiken ylimääräisen energian. Nauti tästä elämäntilanteesta äläkä pilaa sitä miettien, että sun pitäisi olla timmimpi, ahkerampi ja terveellisempi jajaja... anna armoa itsellesi. Sitten kun annan armoa itselleni isolla kauhalla, olo on tosi kurja... eikoo hankalaa?! Niin ja tää sama toinen puoli sanoo, että hyvinhän sä pärjäät - annoskoot on hyvät, et syö enää sokeripommijugurtteja, et syö herkkuja joka päivä, syöt kasviksia, salaattia ja marjoja joka päivä, et pelkää enää mennä salille ja olet pudottanut raskauskilot :) 

Huhhuh, nyt olo on vähintäänkin sekava: oonko mä onnistuja vai epäonnistuja?! Sitä jään pohdiskelemaan... Herääkö kellekkään mitään mietteitä, vinkkejä, jotain? :) olisi kiva kuulla ajatuksia tästä lopen kuluneesta aiheesta.

Suomeen tulo lähenee... i-h-a-n-a-a!!

Unohtumaton Juhannus

Heippa!

Tämän vuoden juhannus oli vertaansa vaille. Mun vanhemmat ovat siis täällä käymässä ja ajateltiin viettää yhdessä miniloma ja erilainen juhannus, kun he kerta ovat täällä ensimmäistä kertaa ikinä. Lähdettiin perjantaina kohti Italiaa. Vietettiin päivä Comossa, josta jatkettiin matkaa vajaa tunti itäänpäin Leccoon. Sieltä meillä oli varattu hotellihuone, jossa oltiin yksi yö. Matka Italiaan kestää noin kolmisen tuntia ilman ruuhkia, mutta lasten kanssa siellä käyminen päiväseltään on rankkaa. Joten yksi yö siellä oli kyllä luksusta ja saatiin tutustua tähän uuteen kaupunkiin, Leccoon.

Löydettiin Comosta sellainen juna, joka meni vuorelle, jossa oli pieni kylä ravintoloineen ja kirkkoineen. Sieltä oli mahtavat näkymät!

Oli pakko ottaa kuva joutsenperheestä. En ole aikaisemmin nähnyt joutsenen poikasia luonnossa. 

Comossa oli tosi kuuma ja aurinko porotti melkein pilvettömältä taivaalta koko päivän. Harmillisesti äidilleni iski kauhea päänsärky, joka yltyi migreeniksi asti oksuineen päivineen. Onneksi päästiin Leccoon asti ehjin nahoin ja hotelliin lepäämään. Meidän oli tarkoitus miehen kanssa mennä vielä illalla lasten nukkumaan menon jälkeen käppäilemään Leccon katuja pitkin, mutta ei vaan jaksanut. K nukahti vasta 22 ja siinä vaiheessa päivän touhut ja ajomatkat alla verotti sen verran, ettei vaan kyennyt. 

Lauantai-aamuna oltiin kaikki täydessä terässä valmiina kohti uusia seikkailuja. Syötiin mahat pullolleen aivan uskomattoman hyvässä ja monipuolisessa aamiaisbuffetissa. Hotelli oli NH Pontevecchio ja suosittelen sitä lämpimästi, mikäli joku joskus haluaa sinnepäin mennä yöpymään. Jos hotellissa on hyvä aamupala ja siistit huoneet, niin multa ropisee pisteitä!! Ne jää tietty päällimmäisenä mieleen. Aamupalan jälkeen lähdettiin kävelemään Leccon keskustaan ihanaa rantareittiä. Sieltä näpsin seuraavat kuvan.

Sielläkin oli joutsenia :)

Vähän matkaa kun käveltiin rantaa pitkin niin löytyi lasten leikkipuisto. Siihen tietenkin pysähdyttiin, niin pojat saivat vähän mieluista tekemistä.

Puistossa oli pieni karuselli, johon K hyppäsi innoissaan ja tietenkin paloauton kyytiin.

V:n lemppari on liukumäki, joka puistossa.

 Italialainen jäätelö, mmm... vaihtoehtoja löytyy. Valinnan vaikeus iskee aina, kun menee tiskin eteen ja tässä on vasta osa eri mauista. En kehdannut räpsiä kuvia enempää, kuin joku ihme jäätelöfriikki :)

Kotimatkalla lauantai-iltana Gotthardin tunneliin oli mieletön jono. Pari muutakin ajoi samaa reittiä ja oltiin oltu about tunti jonossa, kun huomattiin, että bensatankin valo syttyi. Jep. Ei haluta todellakaan jäädä 17 kilometriä pitkään tunneliin tien tukoksi, kun bensa loppuu. Muutos suunnitelmiin. Ei tarvitse mennä vuoren läpi, vaan mennäänkin vuoren yli. Koukattiin pois jonnekin syrjäkylille tankkaamaan ja jatkettiin tietä kohti vuoren huippua. Tämä matka oli aivan upea kokemus. Onneksi valittiin tämä reitti, sillä se oli uskomatonta, kun oikeesti oltiin siellä korkealla vuorella ja lumiset vuorenhuiput näkyi todella selkeästi. Ajettiin lumisten kohtien ohikin. Huipulla oli 14 astetta, kun laaksossa oli about 30. 

Eikä siinä vielä kaikki. Sunnuntaina meille järjestettiin lentomatka pienkoneella Zürichin ympäristössä ja ympäri vuorien. Tämäkin oli vaikuttava kokemus, jonka me ja mun vanhemmat muistetaan koko lopun elämän. Isänikin sanoi, että tämmöisen kokemuksen hankkimiseen kesti 60 vuotta :). Taitaa olla "vanhukset" pikkasen päästä pyörällä, niinkuin me nuoremmatkin. 

Lennon jälkeen käytiin vielä Luzernissa, joka on tosi nätti ja historiallinen kaupunki ja se on aika lähellä meitä, n. 40km päässä. Siellä oli tosi paljon turisteja ja varsinkin kiinalaisia ja japanilaisia isoina joukkoina. Siellä oli auki semmoinen hieno liike, jossa oli kalliita kellomerkkejä ja koruja monessa eri kerroksessa. Näin yhden kellon näyteikkunassa, joka maksoi 120 000 cfr. Että silleen! Näkemisen arvoinen liike ja kiva oli katsella näitä aasialaisia turisteja, jotka oikeesti teki siellä kauppaa... me oltiin varmaan ainoita, jotka lähti sieltä tyhjin käsin :)

Loppupäivä otettiin rennosti ja käytiin äitin kanssa pienellä kävelylenkillä, mutta ukkonen keskeytti matkan ja palattiin kipin kapin takaisin kotiin, kun nähtiin, että salamat löi vuorten yllä ja tuli kova tuulenpuuska. Sitten tsempattiin toisiamme, että nyt kyllä pitää käydä useammin lenkillä jne sitä samaa virttä. Näillä reissuilla on tullut syötyä mitä sattuu ja Suomen karkkituliaiset maistuu paremmin kuin hyvin. Aina on hyvä suunnata ajatukset ensi viikkoon ja uuteen nousuun haha. 

Huhhuh mikä viikonloppu takana. Kiitos ja kumarrus! Maanantaina paluu maan pinnalle :)

Kuvia ja herkkuvinkki

Tässä lupaamiani kuvia. Vähän kaikenlaista :).

AmandaB:n tarra paikoillaan. Olipas mielenkiintoista asetella yksitellen noita kirjaimia... voi huhhuh sanon minä. Tämä versio kelpasi vihdoin. Pala Suomea ovessa. Halusin nimenomaan Tervetuloa enkä Welcome, täytyy olla ylpeä omasta kielestään! 

Saksasta löytyi pari hellemekkoa. Keltainen on ihan H&M:stä ja toinen hmm.. enpäs muista mistä, joku outo liike niin nimi ei jäänyt mieleen. Molemmat ihanan kevyitä ja laskeutuvia mekkoja. Viikonlopuksi on nimittäin luvattu hellelukemat, niin eiköhän näitä pääse ulkoiluttamaan ;)

Mekkoihin sopivat korvikset tietty. Samasta liikkeestä kuin tuo sininen mekko.

Sitten vähän herkuttelua. En ole miljoonaan vuoteen syönyt köyhiä ritareita, mutta äiti sai idean tehdä niitä kuivuneista leivistä. Älyttömän hyviä. Ei muuta kuin kasta leipäviipaleet munamaitoseoksessa ja paista voissa. Pyöräytys kanelisokeriseoksessa ja siinä se! Suosittelen :)

Vähän terveellisempääkin linjaa...

Semmosta. Olen nauttinut siitä, että joku muu (äiti) tekee ruokaa, tyhjää ja täyttää astianpesukonetta, pesee lattioita, lukee iltasatua, kylvettää, juttelee naisten höpöjuttuja ja on seurana, kun mies on töissä. Mulla on vähän niinkuin seuranainen ja kotiapulainen täällä, aika luksusta ja vieläpä pojille rakas mummi ja mun rakas äiti :) Huomenna vahvuuteen liittyy isukki ja tiedossa on aika extremejuhannus jos kaikki menee putkeen. Siitä lisää myöhemmin. 

Oikein mahtavaa juhannusta kaikille ja toivottavasti kylmät säät ei paina mieltä liikaa... aika hurjaa kyllä, että on juhannuksena about 5-10 astetta... hyrr!! En ole mikään helleihminen, mutta jos noista kahdesta ääripäästä pitää valita, niin otan sen helteen. 

Churroja ja paluu ruotuun!

Tässä tulee pienen pieni kurkistus lauantain kihlajaisiin :). Oli oikein viihtyisä ja tunnelmallinen ilta yhdessä espanjalaisessa kahvilassa. Tarjolla oli pieniä tapaksia ja jälkiruuaksi churroja, nam!

(En ehtinyt napata kuvaa kaikista ruuista :/)

Kahvilassa oli paljon kivoja juttuja, jotka loivat rentoa ja lämminhenkistä tunnelmaa, mm. Sohvia, pieniä kristallikruunuja ja näitä paperitähtiä ja värikkäät seinät. Espanjalainen musiikki soi taustalla, tykkäsin!!

Sunnuntaina suuntasimme mökille ja tänä aamuna ennen kotiin lähtöä kävin varastossa pienellä treenillä :). Mullahan kerkes tulla aika pitkä tauko liikunnasta, reilu viikko meni toipilaana. En kyllä ollut vielä ihan täysin kunnossa, mutta pakko oli päästä pikku hiljaa rytmiin kiinni.

Mä huomasin nimittäin tämän viikon aikana miten helposti ote alkoi/alkaa lipsua. On tosi vaikeeta pysyä ruodussa, varsinkin kun elämässä on nyt niin paljon kaikenlaista meneillään. Ei oikein ole jaksanut keskittyä syömään terveellisesti, sairastelu on vienyt osaksi voimia. Tietenkin sairastelut kuuluu elämään ja vaikka tulee taukoja liikunnasta niin ei se tarkoita sitä, että koko homma menee pieleen ja että saisi laittaa hanskat tiskiin ja vetää elämä risaiseksi :). Hyvä juttu on, että nyt olen terve ja maanantai alkoi reippaana ja nyt kun vaan jaksaisin syödä terveellisesti ja herkutella vasta viikonloppuna. No appajee kun tänään naapurin poika toi kutsun pikkusiskonsa synttäreille :). Siis ne olis jo huomenna... Arvaa pystynkö oleen "kuivin suin", mä en kestä. Joka päivä yhtä taistelua! Vaikka mähän siis rakastan kaikkia juhlia ja herkkuja as you all know, mutta ei vaan voi hyvällä omalla tunnolla syödä, jos kissanristiäisiä on about joka toinen päivä ;)! 

Yahh, no huomenna on viimeinen PT-tapaaminen. Mielenkiintoista :) kerron sitten mitä muutoksia on 3 kk aikana tapahtunut! Eli niihin tunnelmiin palailen!

Kivaa viikkoa kaikille!