Naisen elämä

Kyllä naisen elämä on monimutkaista. Miten mielialat voi heitellä päivän aikana niin rajusti?! Aamu alkoi hyvin, kun lähdettiin reippaana kansainväliseen kerhoon. Aurinko paistoi ja pohdin, että jompi kumpi, ulos vai kerhoon, mutta päädyttiin jälkimmäiseen, koska halusin tavata muita mammoja. Siellä oli ihan perus mukavaa. Kerhon jälkeen menimme Lidliin, joka on ihan kerhorakennuksen vieressä ja nykyään poikkean sinne ostoksille vain jos olemme lähistöllä. Lidlissä on halvempaa, mutta toisaalta sieltä ei saa kaikkea mitä haluan ja tässä kylän Migroksessa on paljon kaupan omia tuotteita, jotka on itse asiassa aika edullisia. Hyvä juttu muuten on, että Suomessa kaupat ovat laskeneet hintoja!! Näkyykö pudotukset oikeesti? Tuntuuko halvemmalta? Olisi kiva kuulla mielipiteitä :). 

Niin no niihin mielialoihin... tultiin takas kotiin ja jostain kumman syystä mua alkoi ärsyttää, kun kämppä on kun hävityksen kauhistus. Se ei vaan pysy siistinä, eh ei tietenkään pysy, kun meillä asuu 4 possua. Me ei osata kerätä jälkiämme ja tavaraa ja vaatteita kerääntyy joka paikkaan. Joskus mulla on semmosia reippaita kausia, että viuhun täällä rätti kädessä ja kerään tavaroita pitkin päivää, mutta on se niin turhauttavaa. Työn jälki ei pysy kuin 10 minuuttia, HUOH!! 

Moni muukin asia rupesi siinä samassa rasittamaan ja silleen, mutta en nyt jaksa tän enempää valittaa. Näitä päiviä tulee ja menee. Huomenna kun herään, rupeen todennäköisesti siivoushommiin ja sitten elämä on taas järjestyksessä monella tapaa. Niinhän se usein on, että kun on siistiä, tuntuu, että koko elämä on paremmalla tolalla. Mutku aina ei jaksa siivota, en ainakaan minä. Ostin muuten Lidlistä tulppaaneja piristämään sotkuista kotia ja tein marjasmoothien, enkä sortunut muffinssien leipomiseen, vaikka olen löytänyt mielettömän hyvän ja helpon reseptin. Kynnys leipomiseen on vaarallisen pieni, damn! Jaan reseptin myöhemmin. Nyt on mentävä nukuttamaan pienin possu perheestämme. Nyt on menossa nimittäin paha mammavaihe, joka kestää varmaan vielä 20 vuotta. Että näin.

Se on morjenttesta vaan. 

Ehkä ensi kerralla tulee kivempaa juttua.

Soppaa, Saksaa ja kaikkea siltä väliltä

Moikka! 

Viikko on taas melkein purkissa. Viikko meni tosi nopeasti ja mukavasti. Meitä täällä ilahduttamassa on nyt siis mieheni vanhemmat ja pojat ovat olleet innoissaan isovanhempien seurasta! Hmm.. mitäs tällä viikolla on tapahtunut. Päällimmäisenä mieleen tulee Halloween-juhlat Stepparissa. Kirppasin facebookin kautta K:lle Tuomas veturi- asun. Täälläkin vietettiin Halloweenia ja lapset kiersivät ovelta ovelle, mutta en tiedä harrastavatko paikalliset sitä vai onko se enemmänkin täällä asuvien amerikkalaisten ym. juttu. Itse en oikein ymmärrä koko juhlaa enkä pidä, että lapset pukeutuvat kaikenmaailman monstereiksi ja pääkalloja roikkuu katosta suurinpiirtein. No, se on vain mun mielipide. 

Viikon kohokohtiin kuuluu pinaattikeitto :). Tein elämäni ensimmäistä kertaa pinaattikeittoa alusta loppuun, tosin pakastetusta pinaatista, ja oikein hyvää tuli, kun sain ensin ongittua jauhoklimpit pois ;). Pitää sekoittaa seuraavalla kerralla paremmin. Käytin Valion ohjetta. Kananmunat keiton seassa oli piste i:n päälle. Aion tehdä tätä jatkossakin ja yritän tuputtaa pojillekin, jos se rupeaisi jossain vaiheessa heillekin maistumaan.

Lisää kohokohtia. Torstaina pääsimme mieheni kanssa kaksistaan vähän shoppailemaan Konstanziin, Saksaan. Löysin parit pöksyt ja 2 harmaata neuletakkia. Mä tajusin, että mulla on tosi paljon harmaita vaatteita. Mä vissiin pelkään värejä. Ajattelin, että ostan jonkun värikkään huivin ja ruskeat nilkkurit ja ruskean laukun niin tulee edes vähän eloa mun lookiin. Mutta eikös harmaa ollut tän syksyn muotiväri? :) 

Saksasta löytyi myös poikien huoneeseen kivat pöllövalot.

Perjantaina kävin sen EA-naisystävän kanssa Ikeassa. Oli niin ihanaa kiertää rauhassa, kun ei ollut miesväki hoputtamassa :). Hypisteltiin kaikkea rauhassa ja syötiin muusit ja lihapullat. Puolukkahillo on kuulemma joku skandinaavien juttu, eikä EA (joo, rupean nimittämään tätä naista EA:ksi, mikä tulee siis Etelä-Afrikasta, tiedätte sitten kenestä puhun) suostunut maistamaan sitä, vaikka vakuuttelin, että se on NIIN hyvää lihapullien kanssa. Ikeasta tarttui mukaan vaan jotain randomia ja pientä. 

Muistatteko kun kerroin, ettei K välitä piirtämisestä. Kuinka ollakkaan - ihmeitä tapahtuu! Eilen ja tänään K on piirrellyt vaikka hur mycket ja tässä on tulos :). Mä oon ihan äimänä ja ylpeänä!! :) Viimeksi kun me piirrettiin, hän osasi tehdä ympyrän ja jotain epämääräistä sotkua, mutta tässähän on jo ihminen, siis aivan upea taideteos!! :D

Muutes, sivuhuomautuksena ja aihe jää tähän: herkkulakosta... juuei, ei ole onnistunut. Prosessi meneillään kaiken suhteen, mikä liittyy liikkumiseen ja herkutteluun. piste. Vähemmän puhetta, enemmän tekoja! 

Milloinka voisi laittaa joulukoristeet esille? Ei oikein meinaa tulla fiilistä, kun ulkona paistaa aurinko ja on lämmin... erilainen joulu tulossa for sure!

"Outing day"

Tiistaina oli Stepping Stonesista ulkoilupäivä, johon myös vanhemmat saivat osallistua. Menin mukaan ja kylkiäisenä tietenkin myös V. Me mentiin koulun (kerho, koulu, päiväkoti... en oikein tiedä millä sanalla Stepparia kutsuisi :)) lähellä sijaitsevaan metsään, jonne kylläkin mentiin autoilla. Sen verran pitkä matka sinne oli. En tiennyt yhtään mihin me oltiin menossa joten ajoin muiden autojen perässä letkassa. Pysyin muiden mukana pienen pätkän, kunnes juuri mun eteen peruutti iso kuorma-auto. Siinä se veivas ees taas ja tipuin muiden perästä. Olin ihan hukassa enkä tiennyt minne mennä. Onneksi oltiin aika pienellä tiellä joten vedin auton sivuun ja soitin yhdelle äidille, joka ajoi mun edellä, mutta ketä en siis enää nähnyt. Onneksi mulla oli edes yhden naisen numero kännykässä, muuten mun olisi pitänyt palata koululle. Mun takana oli yksi auto ja hän oli yhtä hukassa kuin minäkin. No sain ajo-ohjeet, mutta mun surkealla suuntavaistolla ajoin harhaan, omg, ja se yksi auto ajoi mun perässä. Onneksi mä tajusin, että ajoin väärin ja hoksasin mitä tietä mun olisi pitänyt mennä. No anyway, loppujen lopuksi löysin perille ja sain kiitokset, että se yksi auto sai ajaa mun perässä ja hänkin löysi perille. Kaikki meni hyvin lopulta!

Me syötiin lounasta nuotion ääressä. Jokainen lapsi sai grillata nakin ja syödä muuten omia eväitä.

Tässä kuvassa vaikuttaa siltä, että me oltais oltu tuolla metsässä keskenämme kaikessa hiljaisuudessa.. heh, todellisuudessa K:n takana on liuta lapsia ja aikuisia nuotion ympärillä :) Meidän pojat vetäytyi välillä vähän kauemmaksi. He halusivat istua kannon päällä ja syödä siinä eväitä sekä heittää kiviä veteen. K:lla ei oikein ole vielä ketään bestistä tuolla kerhossa. Onneksi oli äiti ja pikkuveli tukena ja turvana tällaisena spessupäivänä.  

Meillä oli tosi mukava aamupäivä. Metsässä oli semmoinen luola, johon me mentiin sisälle. Kunpa olisin tiennyt tästä paikasta, niin olisimme vieneet varmasti joitakin vieraita sinne. Pitää mennä joskus uudestaan koko perheenä, koska pojat tykkäsivät tosi paljon luolasta. Se oli tarpeeksi jännä, mutta ei liian pelottava. Mulla tuli kyllä vähän klaustrofobinen olo siellä, mutta en antanut ajatuksille liikaa valtaa. Unohdin mun kännykän rattaisiin joten en pystynyt itse ottamaan kuvia sieltä sisältä. Saan varmasti joltain mammalta kuvia myöhemmin. 

Täh, huomenna on jo perjantai! Tämä viikko on ollut tosi kiva ja mennyt nopeasti. Mä huomaan niin suuren eron itsessäni ja mielentilassa, kun on jotain muuta, kun kotona kökkimistä ja hengailua lasten kanssa täällä kylällä. Mä selkeästi tarvin muita ihmisiä ja jotain tekemistä, mutta joskus kun on siellä syvimmissä syövereissä ja väsynyt, ei jaksa edes ottaa kontaktia kehenkään, vaikka olisikin muuta henkilö, johon voisi ottaa yhteyttä. Täytyy itse olla aktiivinen! 

Moikkamoi!

Viikko pikakelauksena ja kohti kotimaata

Heipparallaa!

Mulla on ihan selvästi joku suvantovaihe tän blogin suhteen. Muuton jälkeen oli paljon asiaa ja teki mieli kertoa KAIKKI mitä täällä tapahtuu :). Nyt vissiin elämä täällä on niin arkista ja jokseenkin tasaantunut, ettei meinaa tulla mitään asiaa. Tällä hetkellä perus arjen pyörittämiseen menee hirveästi energiaa, vaikka mun mielestä meidän arki on ihan tavallista. En ole mikään suurperheen äiti tai mitään, mutta mulle näissä pikkupojissa on ihan tarpeeksi tekemistä. Illalla on pellit ihan seis, kun lapset on nukkumassa. Miehelläkin on ollut viime aikoina pari lyhyttä työreissua ja pitkiä päiviä joten sekin tietenkin vaikuttaa. Kunpa osaisin käyttää enemmän hyödyksi lastenhoitoapua, kun sitä kerta olisi tarjolla. Kukkaron nyörit vaan auki nainen! Arkea on kyllä helpottanut se, että K käy kerhossa. Sillä aikaa saan hoidettua asioita, käytyä ruokakaupassa tai siivottua kotona. Tosin V joutuu osallistumaan näihin tylsiin juttuihin, mutta hän onneksi on aika kekseliäs ja osaa leikkiä yksinkin. Torstaisin on kerhon aikana Liftillä naisten aamu, joten siellä olen käynyt pari kertaa.

Lyhyesti tän viikon ohjelmaa. K siis käy Stepparissa tiistaisin ja torstaisin aamupäivän.  Keskiviikkoisin on se yksi kansainvälinen kerho, jossa me käytiin keväälläkin. Nämä on semmoiset pysyvät jutut meidän viikossa. Tuo keskiviikon ryhmä on mulla vähän mietinnässä, mutta siellä on kiva käydä silloin tällöin ja varsinkin jos on sadepäivä. Siellä tapaa paljon äitejä ympäri maailmaa ja lapset tykkää leikkiä siellä, joten ihan jees. Tänä keskiviikkona tapasin siellä yhden italialaisen naisen, joka asuu täällä meidän kylässä ja vaihdettiin numerot. Check - yksi uusi numero kännykkään!! Torstaina oli Steppareilla vanhempainilta ja olin kyllä todella otettu mitä kaikkea tuo paikka tarjoaa. Aivan huikeeta! No sanotaanko että rahoille tulee kyllä vastinetta ja sen huomaa, että paikka on yksityinen. Niiden on pakko tarjota todella korkeatasoista, hyvin suunniteltua ja valmisteltua ohjelmaa, jotta ne saa sinne lapsia. Henkilökuntaa on paljon ja kaikki vaikuttaa tosi mukavilta. Ei voisi kyllä parempaa paikkaa tähän hätään toivoa. K on sopeutunut sinne hyvin! Seuraa paljon muita lapsia ja toistaa perässä, mitä muut sanovat. Ottaa kuulemma aina tätiä kädestä kiinni ja näyttää mitä haluaa jne. Siitä se lähtee! Perjantaina käytiin pyörä/kävelylenkillä ja ihasteltiin matkan varrella maatalon eläimiä. Lauantaina kruisailtiin ympäri ämpäri ja käytiin leikkipuistossa ja tänään ollaan valmisteltu lähtöä Suomeen. Huomenna lennetään tosiaan Suomeen häihin. Jippii! 

Isoveli koittaa rohkaista pikkuveljeä menemään lähemmäksi :)

Monesti lehmillä on kello kaulassa ja kilkatus kuuluu kaukaa asti :)

Saas nähdä tuleeko Suomikaipuuta tällä kertaa. Palaan astialle reilun viikon kuluttua. 

Tsemppiä jokaisen viikkoon<3

Reipas pöllöläinen

Terkut arjen keskeltä. Viikonloppu oli ja meni. PompDeLuxin kutsuista sen verran, että meikä meni sitten väärään aikaan paikalle. Ei oo todellista! Vaatteiden esittelijä oli melkeinpä tekemässä lähtöä, kun mä pörhälsin paikalle. Kutsujen pitäjä oli lähettänyt mulle uuden ajan, mutta en huomannut tätä viestiä ja siitä syystä tuli sekaannus. No ei siinä mitään. Kutsut olivat siis yhden suomalaisen naisen luona, jonka tapasin keväällä kerhossa, joten oli mukava tavata hänet joka tapauksessa. Kerkesin käydä vaatteet läpi, mutta kuten joskus olen maininnut, niin olen semmoinenkin jahkailija, joten oli vaikeaa päättää paineen alla mitä tilaisin. Mä olin etukäteen miettinyt, että tarvitsen pojille fleece-takit ja edes semmoiset pistin tilaukseen ja sitten K:lle housut. Hänellä nimittäin on melkein joka housussa reikä polvessa/issa. Nyt ymmärrän miksei kirppareilla näy kovinkaan usein siistejä poikien vaatteita :). Meidän isompi poika tosiaan konttii suurimman osan ajasta ja ajelee pikkuautoilla tai feikkikaatuilee ulkona, että näin.

I'm happy, happy happy happy!! Pientä alustusta ensin. Tänään oli jälleen Stepparipäivä ja me ruvettiin psyykkaamaan K:ta jo eilen illalla kerhoon menemisestä. Hän oli todella vastahakoinen ajatukselle, että hän jäisi yksin kerhoon. Hän sanoi, että ei tykkää koko paikasta, eikä aio mennä sinne. PISTE. Hän kuulemma ottaa oman pöllön seinältä pois (jokaisesta pöllöryhmään kuuluvasta lapsesta on kuva seinällä pöllökuvan sisällä) ja lopettaa kerhon. Hmm.. siinä oli vähän miettimistä, että miten me saataisiin tää asia positiivisempaan suuntaan :). Aamulla jatkettiin psyykkaamista ja hups taidettiin luvata pieni ylläri jos poika olisi reipas eikä itkisi koko aikaa. Selitin ummet ja lammet miten mukavaa siellä olisi ja miten hauskaa siellä olisi, jos hän ei itkisi koko aikaa, vaan osallistuisi leikkeihin. Tänään K oli siellä siis 9-10.45. Normaalisti kerho kestää 12.30 asti. Me ajeltiin kerhoa kohti, niin K vielä yritti viimeiset kikat ja käski mun ajaa Stepparin ohi ja kääntyä takaisin. Mä pelkäsin, että hän heittää raivarit eikä suostu ulostautumaan autosta. Suostui onneksi. Hän itki kuitenkin kun lähdin. Jäin kerhon ulkopuolelle hetkeksi hengailemaan ja juttelemaan yhdelle tutulle. Sitten kysyin vähän myöhemmin yhdeltä naiselta, joka tuli ulos, että kuuliko hän itkua :). Mua vaivasi niin kovaa, miten siellä oikein pärjäiltiin. Onneksi hän ei ollut kuullut mitään. Jep no kävin ruokakaupassa sillä aikaa ja palasin hakemaan poikaa niin hän leikki ulkona tyytyväisenä ilman huolen häivää! JEE!! Hän oli pärjännyt oikein hyvin ja sanoi itsekin, ettei ollut itkenyt kuin "pikkutipan", mutta ei kuulemma ollut puhunut kenellekkään. Selitin, ettei se haittaa vaikkei puhukaan kellekkään, tulee vielä päivä, kun hän osaa kommunikoida muiden kanssa ja sitten on supersiistiä! Kerhotäditkin kehuivat, että oli ollut tosi reipas ja osallistunut kaikkeen pienen alkuharmituksen jälkeen. No tottakai mä ostin yllärin - autotarroja! Hah. Torstaina K:n on tarkoitus olla koko kerhoajan eli 9-12.30. Luottavaisin mielin vien pojan sinne ja tuntuu itsekin olevan sujut asian kanssa. Huh helpotus!

Moikkamoooiii!

Pöllökerho ja muuta mukavaa

Onpas viikko hurahtanut nopeasti, viikonloppu lähestyy. Vanhin poika aloitti tosiaan kerhon tiistaina Steppareissa pöllöt-ryhmässä. Hauskaa kun meillä sattui pojalla olemaan entuudestaan pöllöreppu, joten nyt se on enemmänkin kuin passeli :). Kerho vaikuttaa todella tasokkaalta kaikin puolin. Kerho sanana on vähän väärä, koska se on käytännössä niinkuin päiväkoti ja esikoulu. Siellä on monta eri pienryhmää ja lapsia taitaa olla ryhmässään joku 8 maksimissaan ja 2 ohjaajaa per ryhmä. Joten ihanteellinen koko mun mielestä. Tiistaina oli tutustumispäivä ja me oltiin siellä koko perheen voimin. K oli ihan innoissaan paikasta ja leikki koko ajan. Välillä tsekkasi, että ollaanhan me paikalla. Samoin pikkuveli oli intopiukeena menossa mukana ja hurmasi kaikki tädit siinä sivussa.

Tänään oli virallisesti ensimmäinen kerhopäivä ja olin siellä K:n kanssa tunnin, jonka jälkeen lähdin 45 minuutiksi pois. Siksi ajaksi kun pöllöt menivät ulos. K halusi kovasti mennä ulos leikkimään, mutta itse en voinut jäädä sinne pidemmäksi aikaa, koska se tekisi kaikesta vielä hankalempaa jos viipyisin siellä liian kauan kerrallaan. Silloin K tottuisi, että vietän siellä pitkän aikaa, eikä hän pystyisi muodostamaan luottamussuhdetta hoitotäteihin, vaan turvautuisi liikaa muhun. Pois lähteminen oli aika rankka juttu K:lle ja samoin mulle. Hän ei olisi millään halunnut jäädä sinne yksin ja itki hirmuisesti kun lähdin. Sydäntä särki jättää hänet sinne, mutta tädit olivat ihan lunkisti ja käskivät mun lähteä. He ovat tottuneet tämmöisiin tapauksiin. Annoin kerhoon lapun, jossa oli muutamia lauseita ja sanoja suomeksi. Kuten "äiti tulee kohta", "ei mitään hätää" jne. Yksi tädeistä opetteli lausumaan näitä ja toivottavasti he yrittivät sönkätä suomea sen verran, että K:lla oli edes jokseenkin turvallinen olo. 

Poika oli itkenyt vähän väliä sen aikaa kun olin poissa. Hän ei ollut halunnut leikkiä ulkona, vaan oli seurannut muita ja välillä paha mieli oli vallannut, kun muisti taas, että äitihän lähti! Kotimatkalla me puitiin asiaa ja yritin tsempata poikaa tosi kovasti ja sanoin, että hän oli tosi reipas! Vastaus oli, että "enkä ollut, minä itkin melkein koko päivän, enkä leikkinyt yhtään". Reppana! K sanoi, että ensi viikolla aikoo jäädä yksin. Katsotaan miten menee. Alku tulee varmasti olemaan hankalaa, mutta lapset sopeutuvat onneksi nopeasti. K on aina ollut tosi reipas tämmösissä jutuissa, mutta tietenkin kielimuuri on tässä se isoin juttu. 

Viime postauksessa mainitsin lastenhoitojutuista ja me ollaan tosiaan löydetty muutamia suomalaisia lastenhoitajia. Keskiviikkonahan meillä kävi esittäytymässä yksi nuori nainen, joka vaikutti reippaalta ja kivalta. Varmasti pyydän häntä joskus hoitoapuun, kun sellainen tilanne tulee. Näin tänään muuten facebookissa ilmoituksen, että Zürichin suomalaisen seurakunnan tiloissa olisi kerran kuukaudessa "mummotupa". Sinne saisi viedä lapsen päiväksi hoitoon ja sinä aikana tarjotaan ruuat ja leipomukset ja kaikki. Kuulostaa erittäin hyvältä ja aiotaan kyllä joskus käyttää tämäkin tilaisuus hyödyksi. Se olisi nyt lauantaina, mutta voipi olla, ettei nyt onnistu. Mies on menossa aamiaiselle Liftin miesten kanssa ja mut on kutsuttu PompDeLuxin lastenvaatekutsuille :). Joten kiva lauantai tiedossa joka tapauksessa. Ihanaa, ettei olla täällä ihan oman onnemme nojassa, vaan meille on muodostunut joitakin kontakteja. Tilanne on kyllä aivan toinen, kuin vajaa 5kk sitten. Kaikki suhteet on pitänyt luoda alusta alkaen, mikä on kyllä tosi rankkaa ja energiaa vievää. Eihän me tietenkään ketään vielä kovin hyvin tunneta, mutta on edes juttelukavereita. Sekin on jotain! Paljon on myös sellaisia pinnallisia moikkaustuttuja, joista näkee kilometrien päähän, että sellaiseksi se tulee jäämäänkin. Eikä siinä mitään. Se täytyy vaan hyväksyä. Täytyy keskittyä pelkästään hyviin ja positiivisiin ihmissuhteisiin ja jättää muut omaan arvoonsa. Täällä on kyllä oppinut nää peruslauseet - "Hi, nice to meet you, Hi! How are you, I'm fine thanks"- litaniat, jotka tulee liukuhihnalta.

Sitten vielä yksi juttu, me löydettiin auto! Heja Sverige! Jeih, se saadaan ensi viikolla. Täällä kun ei autoa saa heti, kun sen ostaa, vaan siihen tehdään jotkut tarkastukset ja en oikein edes tiedä mitä. Mä niin toivon, että se saataisiin jo maanantaina, ettei tarttis ajella kieli keskellä suuta tiistaina kerhoon. Siinä on tosiaan sellaisia pikkuisia vaihdeongelmia (jonka korjaaminen maksaisi about puolet auton hinnasta :)), ettei aina mene vaihde silmään ja siinä sitten olla törötetään paikoillaan ja käynnistetään ja sammutetaan ees taas monta kertaa. Tämä ei oikein ole mukavaa liikenteessä, varsinkin jos on ruuhkaa.

Jajaja mitä muuta... ollaan tehty joka päivä lenkkejä niin, että K pyöräilee ja minä työnnän rattaita. Maisemakuvat on otettu näiltä retkiltä. Täällä on ollut aika kivoja ilmoja ja varsinkin tänään.. varmaan 30 hujakoissa. Huh oli kuuma, kun läksin aamulla liikenteeseen nilkkureissa ja mustissa farkuissa. Pitäisi vissiin seurata vähän säätiedotuksia. Täällä on ollut sellaista 15-20 monena päivänä, mutta joku lämpöpiikki osui tälle päivälle. 

Viikonloppuja kaikille! x

Vieraita, syysfiilis ja kuvia kodista

Terve! Onko vähän kiirettä?! Ei meinaa ehtiä tänne jupisemaan mitään :). Ihana viikko takana, kun ystäväpariskunta Savon maalta oli meillä käymässä. Meillä oli tosi ihanaa ja rentoa ja kaikkea mukavaa!! Kyllä mä niin tykkään kun täällä on porukkaa. Itse asiassa tälläkin hetkellä meillä on vieraita. He ovat mieheni nuoruuden kavereita ja he lähtivät perinteiselle panoramareitille ja kiertelemään kylää. Mä jäin tällä kertaa lasten kanssa kotiin ja sain pojat nukkumaan aika helposti ja ajoissa, joten mulla on tässä pientä laatuaikaa blogille ;). Kivaa pitkästä aikaa! 

Täällä alkoi tänään koulut ja huomaa, että syksyä on ilmassa. Vaikka ilmat on nyt ollut pari päivää aika aurinkoisia ja lämpimiä, mutta jotenkin on vaan syysfiilis. Tietysti se, kun ihmiset palaa lomilta ja arki alkaa, vaikuttaa heti olotilaan. Meillä arki alkaa varsinaisesti vasta ensi viikolla. Silloin nimittäin meidän esikoinen aloittaa englanninkielisen kerhon. K menee sinne Stepping Stonesiin, mistä joskus puhuin. Hän käy siellä kaksi aamupäivää viikossa. Saa nähdä miten meidän käy. Hän on ollut vähän pelokas jäämään mihinkään yksin täällä Sveitsissä ollessa. Muuten hän on aina ollut super reipas ja sosiaalinen, eikä ole koskaan tarvinnut tuputtaa minnekään, vaan hän on sanonut heipat ja lähtenyt leikkimään, eikä äitiä ole kaivannut. Tottakai tilanne on aivan eri, kun hän ei osaa vielä kieltä. Ehkä ymmärtää sanan sieltä täältä. Toivon, että hän sopeutuisi kerhoon nopeasti ja suostuisi ylipäätään jäämään sinne edes hetkeksi. Peukut pystyyn!

Syömisten suhteen me ollaan todellakin palattu arkeen... no more pizza!!

Sitten koti on kokenut pienen muodonmuutoksen. Me munklattiin olkkari uusiksi, kun me saatiin meidän piano tänne. Se jäi muuttokuormasta pois, kun luultiin, ettei meidän asuntoon saa tuoda instrumenttejä. Noh selvisi, että aika monella täällä on piano ja jollakin jopa rummut! En ole vielä ottanut kuvia uudesta olkkarista, mutta tässä on muutama edellisestä järjestyksestä. Sitten voitte verrata kumpi on paree heh. Kuvat on taas todella arkisia, eikä mitään hienoja. Mä en vaan osaa kuvata ja varsinkin kun käytössä on ihan vaan aifouni.

Sitten olis tää ruokailutila, kerrankin siistinä just ennen vieraiden tuloa ;) 

Aikaa vähän vierähti ja nyt täällä alkaa fonduet. Hyi! se ei oo ollenkaan mun juttu. Se juusto on niin pahaa, mutta joku kerta vois tehdä suklaafonduet!! Nam! Näihin epämääräisiin kuviin ja tunnelmiin, Moikkamoi! 

Arjen kohokohdat

Täällä taas pitkästä aikaa. Kylläpäs huomaa, ettei ole ollut niin paljoa asiaa, kun vaan kotosalla ollaan pyöritty ja pyöritetty pikkulapsiperheen arkea. Tällä viikolla joka toinen päivä on satanut ja joka toinen päivä on taas paistanut aurinko ja ollut semmoiset 20-25 astetta. Aika kiva viikko sinällään, vaikka ei ole tehtykään mitään maata mullistavaa. Maanantaina tehtiin isot ruokaostokset ja siksipä käytiin Lidlissä :). Hahaa meille päivän kohokohta, kun hyppää oikein autonrattiin. Siellä ruokakassin hinnaksi tulee huomattavasti halvempi, kuin tässä meidän lähikaupoissa. Onneksi Lidlille on meiltä vain joku 15-20 minuutin matka. Suomessa kävin aika harvoin Lidlissä, koska jotenkin olin tottunut käymään perus K-kaupoissa tai Prismassa, mutta täällä taas Lidl tuntuu mukavan tutulta, koska se on tosiaan samanlainen kuin missä tahansa muualla ja paljon samoja tuotteitakin kuin Suomessa. 

Tiistaina mentiin taas sinne meidän rannalle ja meillä oli treffit siellä yhden tosi kivan naisen kanssa, johon olen tutustunut Liftin kautta. Lift on semmoinen yhteiskristillinen ja kansainvälinen kirkko. Me ollaan tavattu aivan super ihania ihmisiä siellä ja monet sattuvat vielä asumaan täällä meidän kylässä. Siellä on paljon toimintaa lapsillekin. 

Keskiviikkona oli sadepäivä ja tavallaan kerhopäivä. Mehän ollaan käyty keskiviikkoisin siinä kansainvälisessä kerhossa IMKC (International Moms and kids club), josta olen kirjoittanut täällä paljon. Kerhon toiminta on kesätauolla, mutta me ollaan sähköpostiviestien kautta yhteydessä kesän aikana ja sään salliessa tavataan rannalla, puistoissa tai tällä kertaa treffipaikaksi ehdotettiin Hop Lopin tapaista sisäleikkipuistoa. No mehän tietysti mentiin innokkaina sinne, koska pojat rakastaa tällaisia paikkoja. Siellä oli sattumoisin paljon naisia myös Liftiltä :).

Sadepäivän kunniaksi tein välipalaksi pannarin, josta vein maistiaisia meidän Amerikkalaiselle naapurille. Mä joskus kauan aikaa sitten lupasin viedä sille näytille suomalaista pannaria ja nyt hän sai sitä, ja kaupaksi kävi :) 

Tänään torstaina me mentiin aamulla ihan vaan puistoon ja sorsia syöttämään. Sitten illalla käytiin dinnerillä tuossa rannassa. Siellä samassa on siis se kahvila, josta saa vähän kaikenlaista ruokaa. Tämä samainen nainen, joka me tavattiin tiistaina, kutsui meidän koko perheen sinne hänen ja miehensä seuraksi. Ne on ehkä jotain 5-kymppisiä brittejä ja tosi mukavia ja rentoja. He selvästikin haluaa auttaa meitä kotiutumaan tänne. Oli mukava ilta ja puhuttiin paljon kulttuurieroista Suomalaisten ja Brittien välillä sekä Sveitsiläisistä ylipäätään. Musta on kyllä niin mielenkiintoista tutustua ihmisiin ympäri maailmaa. Huomiseksi on luvattu tosi hyvää säätä joten suunnataan taas rannalle ja tällä kertaa yhden naisen kanssa, johon olen tutustunut keskiviikon kerhossa. 

Jaahas se olis huomenna tosiaan perjantai ja meidän 5- vuotis hääpäivä :) Jospa sitä juhlistais jotenkin tänä viikonloppuna jos jostain saisi vaikka lastenlikkaa... tässä naapurustossa on muutamia nuoria, joita voisi kysyä. En tiedä.. ne on kyllä tosi nuoria, mutta hyvä puoli siinä on se, että heidän vanhempansa on vähän niinkuin takapakkina jos jotain tulee. Siis lähinnä meidän pitäisi laittaa pojat ensiksi nukkumaan ja sitten lähteä jonnekin.. no pitää katsoa uskaltaisko :) 

Mukavaa viikonloppua kaikille! Maanantaita odotellessa... tuulahdus ja paljon enemmän Suomesta, ihanata!

Mummi/mama is here!

Päivät ovat vierähtäneet lujaa vauhtia. Torstaina haettiin mummi lentokentältä. Oli kyllä tosi ihanaa saada oma äiti tänne meille. Nyt hän tietää missä asutaan ja millainen koti meillä on. Me tykätään molemmat äitin kanssa sisustusjutuista ja sainkin Suomen puolelta muutamia verhoja ja tyynyjä sekä sisustustarran ulko-oveen. Laitan näistä kuvia myöhemmin, kun kaikki on paikallaan. Ja kylläpä laku maistui täällä yltiöhyvältä, vaikken sitä yleensä syönyt kotosuomessa.

Joko se mummi tulee?! Lentokentältä löytyi nämä menopelit, niin odottavan aika ei ollut niin pitkä :).

Perjantaina me käytiin tutustumassa yhteen englantilaiseen leikkikouluun, Stepping Stonesiin. Paikka vaikutti tosi kivalta, mutta jäädään vielä harkitsemaan laitetaanko K:ta sinne. Sinne pääsemiseksi pitää maksaa aika sievoinen summa ilmoittautumisen yhteydessä, eikä tätä summaa makseta takaisin. Eikä ole sanottua, että K haluaa jäädä sinne yksin. Onhan se aika kova paikka, kun poika ei osaa kieltä. Mä otan selvää vielä muutamasta muusta paikasta, ennen kuin päätetään mitä tehdään. Ärsyttää kun tää asia olisi hyvä päättää ennen kesälomia, enkä tiedä yhtään mikä olisi parasta. No, eiköhän kaikki selviä aikanaan. Mikään pakkopakko tässä ei ole, mutta ajattelin, että syksylle olisi hyvä saada joku kerho, mihin K menisi yksin. Hän oppisi kielen varmasti tosi nopeasti ja saisin hoidettua asioita joskus vain yhden lapsen kera. 

Perjantaina oli mukava sää joten suunnattiin tässä lähellä olevalle rannalle tutustumiskierroksen jälkeen. 

Mä en itse uskaltautunut järveen, mutta onneksi mummi on kova uimari joten K pääsi uimaan mummin kanssa. Tämä on siis semmoinen uimaranta, joka on maksullinen. Siinä samassa on kahvila, suihkut ja pukeutumistilat ym. Leikkikenttä ja pieni kahluuallas. Sitten iso nurtsi, jossa voi ottaa aurinkoa tai muuten vaan hengailla. Ensiksi ajattelin, että mitä ihmettä, miksi pitää maksaa siitä, että pääsee järveen uimaan, mutta lähinnä tässä maksetaan hyvistä puitteista. Voisi se silti olla ilmainen, of course!  

Lauantaina me käytiin päiväseltään Saksassa Konstanzissa. Pääsin shoppailemaan äitin kanssa kahdestaan, kun mies oli poikien kanssa jossakin merenelävät-puistossa. Ihme ja kumma, löysin aika paljon vaatteita. Pari mekkoa, paitoja ja korvikset. Etsin sellaisia rentoja haaremihousuja, mitä nyt on varmaan joka kaupassa, mutta mun koko oli loppunut joka paikasta. Metsästys jatkuu. Ylläri, ostoksista ei ole kuvia... pitäisi oikeesti kunnostautua tässä kuvien ottamisessa, mutta kun ei meinaa keretä. 

Sunnuntai-aamu otettiin rennosti ja sitten lounaan jälkeen lähdettiin Zürichiin käppäilemään ja haistelemaan ilmaa. Tuntuu, että jalat on aivan muusina, kun on kävelty niin paljon. Kävelystä puheen ollen, lenkit on jääneet tältä viikolta kokonaan ja salille ehdin vain kerran. Pöh, ei hyvä! Ensi viikolla täytyy tsempata, varsinkin kun lastenhoitoa on tarjolla :). Amerikassa ja Briteissä oli  muuten tänään isänpäivä. Siksipä kerhossa tehtiin isänpäivälahjat, haha.. meidän isukki sai nyt sitten extra isänpäivän. Aika kiva! 

Kohti alkavaa viikkoa! 

 'stay tuned' ;)

Tschüss!

Hellettä ja muuta höpötystä

Heippa!

Kirjoittelen tätä päivitystä tällä hetkellä parvekkeella ja ulkona on vielä todella lämmin, vaikka kello on jo yli 22. Lauantaina alkoi helteet, jotka ovat jatkuneet tähän päivään asti. On aivan ihana istua ulkona pimeässä lyhdyn palaessa, kun ilma on kuin linnunmaito. Päivällä on ollut tukahduttavan kuuma, enkä ole uskaltanut mennä poikien kanssa rantaan yksin. En saa pidettyä heitä mitenkään samassa kohtaa vaan kumpikin juoksee eri suuntaan. Ollaan siis pyöritty meidän kylässä ja etsitty varjoisia paikkoja ja aika paljon ollaan oltu myös sisällä. Meillä on kivilattia kaikkialla paitsi makuuhuoneissa, joten sisällä on kivan viileää.  En valita, huomenna voi olla vaikka 15 astetta. You never know... täällä sää vaihtelee laidasta laitaan, niinkun olen sanonut monta kertaa :) toistan varmaan samoja juttuja joka postaus, kun ei meinaa muistaa mitä on kertonut ja mitä ei. 

Voi sitä päivää, kun tuo apinamies kiipeää latvaan asti :) Voiko olla parempaa kiipeilypuuta. Oksia on tasaisesti koko matkan ylös. Siellä on tämän tuosta joku lapsi kiipeämässä.

Tänään oli taas kerhopäivä. Menimme sinne, vaikkei kovin moni muu tullut lämpimän sään vuoksi. Moni oli suunnannut rannalle. Toisaalta oli kiva, kun paikalla oli vain muutama äiti lapsineen, niin pystyi hyvin juttelemaan heidän kanssaan. Joskus siellä on aivan liikaa porukkaa ja kaikki on aika lailla kaaosta. Lapsetkin pystyy paremmin leikkimään, kun on tilaa. Tänään mentiin vielä myöhemmin puistoon yhden äidin kanssa, jolla on melkein saman ikäiset lapset. Nykyinen tilanne on kyllä aivan toinen verrattuna alkuaikoihin. Enää ei tunnu aivan yksinäiseltä, vaan on tosiaan muutama poskipusukaveri :). Täällä annetaan kolme poskipusua tavatessa tai lähtiessä tai en mä tiedä miten se menee. 

Huomenna on viimeistä kertaa se toinen kerho ja sitten iltapäivällä lähdenkin lentokentälle vastaan äitiä!! Jee huippua mahtavaa!! Saapi nähdä mitä mamman kanssa keksitään. Viikon päästä joukkoon liittyy isukkini, joka on viikon täällä ja he lähtevät sitten yhtä matkaa pois. Eli kaksi viikkoa on meillä täällä seuraa ja siitä parin viikon päästä me saadaan yksi ystäväpariskunta tänne. Aivan tosi huippua! Me ollaan jo mietitty mitä kaikkia paikkoja me näytetään vieraille. Toivottavasti ilmat suosii, koska tämä maa on parhaimmillaan kauniilla säällä, luonnollisesti.

Jeps, nyt painelen sisälle, koska täällä rupesi tuulemaan aika viileästi ja muutenkin löydettiin Netflixistä yksi sarja, jota ollaan ruvettu seuraamaan. Uusi jakso odottaa :). 

Moikkamoooii!

Kerhottelua

Hoi!

Hauskaa, kun tuo tervehdys on melkein sama kuin Hei :). Kerhopäivät on pulkassa ja mukavaa oli taas keskiviikon kerhossa. Siellä vietettiin yhden pikkupojan synttäreitä. 

Meidän pojat taisi olla ainoita, jotka viihtyivät pöydässä vähän turhankin kauan eikä lähteneet kulumallakaan. Oli muuten sen verran hyviä nuo mokkapalat. Sen pistin merkille, ettei kovin moni äiti ottanut mitään pöydästä. Vissiin taas joku täkäläinen tapa. Minä kyllä maistoin ja ainoastaan itse tekijä ja 2 muuta äitiä. Mä kyllä vähän ihmettelin, eikö muka kenellekkään maistunut vai eikö muut kehdanneet ottaa. Tai sitten ne on vaan niin tarkkoja syömisistään. Synttärit järjesti kerhonvetäjä, joka on muutes norjalainen. Joten taisi olla joku super hyvä nordic resepti ;). 

Paikalla oli itselleni pari uutta äitiä, joiden kanssa juttelin. Toinen oli Ruotsalainen ja toinen Brasilialainen. Tosi mukavia naisia ja tämä Ruotsalainen asuu samassa kylässä kuin me. Vaihdettiin kummankin kanssa puhelinnumeroita ja katsotaan jos saadaan treffattua jossakin puistossa tai jotain. Se on ihmeellistä miten pikku hiljaa alkaa verkostoa muodostumaan, vaikka kaikki on vielä tosi pintapuolista, mutta kuitenkin. On edes muutama henkilö, johon voi ottaa yhteyttä. Huomaa, että pitää olla itse tosi aktiivinen ja mennä joka paikkaan ja luoda suhteita. Muu ei auta!

Torstain kerhossa perinteisesti laulettiin, leikittiin ja puuhasteltiin, tällä kertaa taikataikinalla. 

Ensi torstaina on kesän viimeinen kerta. Olen muutes huomannut, ettei tuo kerho ole ehkä ihan meidän juttu. Vaikka tosi kivoja juttuja siellä tehdään, mutta siellä on aika hankalaa olla kahden lapsen kanssa. Varsinkin kun kumpikaan pojista ei oikein jaksa keskittyä lauluihin, vaan haluaisivat vaan leikkiä ja puuhastella omiansa. Kerhossa on myös aika tiukka tahti. Just kun on päässyt vauhtiin jossakin leikissä, tavarat kerätään pois ja siirrytään seuraavaan juttuun. Yhden lapsen kanssa tämä olisi huippu kerho. Olen siis ainut siellä kenellä on mukana kaksi lasta.

Ensi viikolla me mennää tutustumaan K:n kanssa kansainväliseen Stepping Stonesiin. Jospa poitsu uskaltaisi mennä sinne ilman äitiä esim. kerran viikossa. En tiedä vielä milloin K aloittaisi siellä, mutta se selviää varmaan sitten myöhemmin. Voipi olla, että vasta syksyllä, kun kesällä on niin paljon muuta tekemistä. 

Aika kerhopainotteista tekstiä tällä kertaa. No, viikonlopun jutut on sitten taas toisenlaiset. Saas nähdä mitä keksitään. Tiedossa olisi kyllä lauantaina yhdet läksiäiset. Koko talo on kutsuttu kahden perheen yhteisiin läksiäisiin, kun he muuttavat pois. Ei varmaan kummemmin reissata, mikä on vaihteeksi ihan kiva. Pitäisi saada laitettua tätä kotiakin. Kaikki on vähän rempallaan.

Jeps, Mukavaa viikonloppua ja toivottavasti kesäiset säät jatkuvat siellä ja täällä!!

Kuvia viime viikolta

Hoi pitkästä aikaa!

Viime päivityksestä on jokunen tovi ja mun konekin on vihdoin kunnossa, thanks TT!! Mä en oikein osaa käyttää tätä mäkkiä ja mulla oli auki sata sivua ja siitä se vaan johtui, että kone vähän temppuili. Juu... Onneksi perheessä on edes yksi nörtti :).

Tässä on vähän kuvia menneeltä viikolta.

Kerhossa lapset sai leikkiä, tunnustella, maistella spagettia kaakaojauhoseoksessa. Niiden oli tarkoitus vaikuttaa madoilta :) Ihan kivaa puuhaa näytti olevan lasten mielestä. 

Ylläri taas tortillaa megatäytteellä

Olikohan toi ylemmän kuvan kana näiden jämiä.. heh, toimii. Ostan aina maustamatonta kanaa ja pyöräytän kanat öljyssä ja maustan suolalla, pippurilla ja hunajalla, suosittelen! 

Seuraavat kuvat on Zürichin eläinpuistosta. Hitti oli kyllä kalat (munkin mielestä) ja krokotiili :) 

Siellä oli oikeesti semmosia kaloja, kuin Nemoa etsimässä - elokuvassa. Aivan upeita ja hienon värisiä. En räpsinyt kuvia joka akvaariosta. En ole todellakaan kalaihmisiä, mutta tämän reissun jälkeen olin myyty.

Jaiks!!!

Me käydään silloin tällön kaakaolla ja sämpylällä tuossa nurkan takana olevassa leipomo-kahvilassa. Se on kivaa arjen luksusta. Tänäänkin haettiin sämpylät mukaan puistoon, ettei tule niin kiire laittamaan lounasta. Tykkään kovasti kun kaikki palvelut on kävelymatkan päässä ja kaiken saa niin tuoreena. 

Lauantaina käytiin taas Italian puolella, kun appivanhemmat ovat käymässä täällä. Tällä kertaa mentiin Comoon, ei Milanoon asti. Tykättiin kyllä kovasti Comosta. Milano oli tähän verrattuna liian turistirysä ja jotenkin rauhaton kaupunki, vaikka kaunis olikin. John Legendin All of me- musiikkivideo on muuten kuvattu Comossa ja hän meni siellä naimisiin muutaman päivän päästä tän musiikkivideon tekemisen jälkeen sen naisen kanssa, joka esiintyy siinä videolla. Ihan vaan tämmönen pieni detaili tähän, varmasti kaikkia liikuttaa kovasti :). Se on vaan niin kaunis kappale ja liian täydellisen näköinen pari ;).  

Kivaa viikkoa kaikille!