Kesälomaa blogista

Moi pitkästä aikaa!

Blogi on kärsinyt hiljaisuudesta ties kuinka kauan. Pahoittelut siitä! Meillä on ollut Suomivieraita ja ollaan sairasteltu ja kaikenlaista hässäkkää on ollut. K:lla on vielä Stepparia ensi viikolla ja sitten hänkin jää kesälaitumille kahdeksi kuukaudeksi. Meille on tulossa kesäkuun lopulla sisko ja sen mies ja sen jälkeen meillä ei olekaan paljoa suunnitelmia. Olemme miettineet Suomeen menoa heinäkuussa ja tehdään ehkä jotain pieniä autoreissuja täälläpäin, mutta mitään ei ole lyöty lukkoon. Paljon olisi vielä nähtävää! Niin ja jostain syystä en saa lisättyä uusia kuvia koneelle, sekin syö motivaatiota päivittää kuulumisia. Mulla on kännykässä dropbox, josta kuvien pitäisi siirtyä koneelle automaattisesti, mutta tämäpä ei toimi ei. Tekninen tuki on kiireinen omassa työssään, etten ole viitsinyt vaivata häntä tällä mun pikku harrastuksella :). Summasummaarum ajattelin pitää vähän kesätaukoa blogin kirjoittamisesta. Tai en ainakaan ota mitään stressiä päivittämisestä, koska mielessä on nyt paljon kaikenlaista muuta ja intoa ei valitettavasti löydy blogin pitämiselle. Toivottavasti ymmärrätte. Päivitän tilannetta taas sitten syssymmällä, jos vielä muistatte Biscuit Battlen olemassa olon. 

Vielä muutama sananen painonhallinnasta. Mullahan alkoi noin 3-4 kuukautta sitten tsemppi muutamien kilojen karistamiseen ja ylipäätään liikkumisen lisäämiseen. Tilanne on aika jees tällä hetkellä. Olen liikkunut säännöllisesti 3-4 kertaa viikossa ja olen syönyt aika terveellisesti. En ole totaalikieltäytynyt mistään, mutta olen pyrkinyt syömään kaikkea kohtuudella ja vähentämään hiilareita illasta. Mulla on viikon päästä update kuntosalilla ja kuntosaliohjelmaani päivitetään. En haluaisi millään nousta puntarille, mutta katsotaan miten käy. Tiedän, että olen pudottanut ainakin 4kg, mutta en ihan päässyt tavoitteeseeni eli siihen 5-6kg pudotukseen. Tiukassa on kilot. Vielä pitäisi saada pudotettua 2kg niin olisin samoissa lukemissa kuin PT-jakson lopussa. I can do it! Tärkeintä on, että olo on nyt fyysesti paljon fressimpi kuin talvella. 

Nyt toivotan kaikille lukijoilleni oikein ihanaa ja aurinkoista kesää! Kesä on lyhyt, mutta sitäkin spesiaalimpi<3 Take care!

Pikkusysterin vierailu ja reissailua

Ciao!

Huippu juttu kävi tässä reilu viikko takaperin, kun mun sisko tuli meille käymään ensimmäistä kertaa. Käytiin yhdessä lenkillä ja vietettiin mukavaa aikaa yhdessä. Tuntui kuin "ennen vanhaan" silloin Suomessa, kun sisko oli usein meillä ja istuskeltiin sohvalla ja höpistiin niitä näitä (karkkipussi kourassa. Tällä kertaa pysyttiin kohtuudessa ja syötiin vaan Fazerin suklaata). Säät eivät kyllä suosineet yhtään. Koko ajan satoi vettä enemmän tai vähemmän. Joten päätettiin viikonlopuksi hurauttaa Italiaan paremman sään toivossa Comojärven ympäristöön. Tällä kertaa yövyimme Porlezzassa, joka oli tosi pieni paikka Comojärven pohjoispuolella. Hotelli Parco San Marco oli tosi kiva lapsia ajatellen, koska siellä oli myös sisäuima-altaat nyt kun ei vielä ulkona tarennut uida. Lauantaiksi ajeltiin Milanoon ja sitten illalla kotimatkalla pysähdyttiin Comoon syömään ja katselemaan kaupungin menoa.

Comoa iltavalaistuksessa

Mä en tajua mistä noi jalat tohon ilmesty, panoramakuvauksen syytä vissiin :D

Me ollaan matkusteltu ja reissattu lähialueella viime aikoina aika paljon ja vielä yksi reissu tulee ennen kesää. Lähden poikien kanssa huomenna Ruotsiin sukuloimaan nyt kun K on kevätlomalla Stepparista. Ollaan tällä hetkellä sillä asenteella, että halutaan ottaa kaikki irti täällä asumisesta ja siitä, että välimatkat Euroopan sisällä on kätevät autolla sekä lentäen. Palaan astialle noin viikon kuluttua ja toivon, että täällä olisi sillä välin ruvennut oikein kunnolla vihertämään. Muistan kun vuosi sitten tähän aikaan täällä oli kevät todella pitkällä, mutta esim. eilen satoi lunta, yök! Nyt on kyllä luvattu viikoksi eteenpäin aurinkoisia ilmoja ja asteita about 17, mutta taitaa aurinko onneksi paistaa myös Ruotsissa.

Moikka moi! 

Jumppaa, sokerilakko ja Suomivieraita

Hallo!

Melkein viikko on vierähtänyt viime postauksesta. En näköjään pysty pitämään tasaista tahtia kirjoittamisessa. Juttua ei vain tule, jos ei ole inspistä. Pahoittelut tästä. Tänään iski inspiraatio siitä, kun huono aamu muuttuikin mukavaksi päiväksi. 2vee valvotti viime yönä ja oli tietenkin aamulla kiukkuinen ja väsynyt niinkuin itsekin olin. Olin sopinut naapurin kanssa, että mennään aamulla jumppaan, mutta mulla ei ollut yhtään fiilistä mennä sinne huonosti nukutun yön jälkeen. Päätin pitää kiinni lupauksesta ja lähdin salille tietenkin pojat mukana. Siellä on nimittäin kinderparadis lapsille 9-11.30 maanantaista lauantaihin. En ollut innostunut lähtemään salille senkään takia, koska olin varma ettei V halua jäädä lastenhoitoon. Toisin kävi, jihuu!! Preppasin pienimmäistä oikein kunnolla ennen salille menoa ja joku varmaan naksahti päässä, mutta hän jäi sinne muitta mutkitta. Asiaa helpotti varmasti se, että isoveli oli mukana kaverina. En voi edelleenkään uskoa tätä todeksi. Olin ihan varma, että minut tullaan hakemaan kesken jumpan pois, mutta sain hikoilla kokonaisen tunnin rauhassa. Aion hyödyntää tätä mahdollisuutta ainakin pari kertaa viikossa. Jumpan jälkeen menimme naapurin kanssa kahvilan kautta kotiin. Söimme perinteiset sveitsiläiset mysliannokset. Harmi kun en tajunnut ottaa kuvaa annoksesta. Se oli semmonen mössö, johon oli sekoitettu marjoja, hedelmiä ja kaurahiutaleita ym. Oli tosi hyvää! Tämmöisinä päivinä, kun on seuraa ja tekemistä, elämä hymyilee :)! 

Seuraa meillä on ollut viime viikonlopusta asti, kun mieheni siskon perhe tuli meille 4 päiväksi. Oli tosi mukavaa kun pojat saivat leikkiä serkkujen kanssa ja me saatiin läheisiä kylään. Kävimme sunnuntaina Engelbergissä, jossa kävimme myös silloin keväällä, kun me oltiin just muutettu tänne. Ilma ei ollut mitä mahtavin, mutta päivä vierähti kuitenkin mukavasti tunnelmallisessa kylässä. 

Sokerilakko on muuten tuntunut mahtavalta! Kannattaa kokeilla! Tosin täytyy tunnustaa, että söin yhden pienen suklaaleivoksen maanantaina, jaiks. Halusin, että meidän "vieraat" maistavat tätä unelmaherkkua ja äh kai mäkin sitten halusin semmoisen. Positiivista on se, että herkut jäivät siihen. Ilman sokerilakkoa olisin syönyt vaikka mitä muutakin samana päivänä, koska "samahan se on syödä herkkuöverit, kun kerta alotin", jos pääsette yhtään kiinni tästä ajatusmallista. Päässä viiraa herkkujen suhteen, mutta ainakin yritän tehdä asialle jotain. Ajattelin olla lakossa vielä tän kuun loppuun saakka ja sitten jatkaa jollain suunnitelmalla eteenpäin. Liikkuminen tuntuu taas hyvältä ja olen niin onnellinen jos pystyn jatkossakin jättämään lapset leikkimään siksi aikaa, kun jumppaan. 

Äh ei täällä mitään kevättä vielä ole.. eilen oli 13 astetta ja ihana kevätfiilis, kunnes aamulla avasin verhot ja satoi räntää. Loskassa käveltiin salille. No kyl se kevät sieltä tulee...

Mitä sinne ruudun toiselle puolelle kuuluu? Joko kevät kolkuttelee mielissä?

xxx

Sillisalaatti = liikaa erilaisia asioita samassa postauksessa

Moi!

Blogissa on ollut hiljaista vähän aikaa, koska ei ole ollut fiilistä kirjoittaa. Ei ole ollut inspistä, koska olen ollut vähän maissa siitä lähtien kun isukki ja äippä lähti. Juu eli kaipa se menee sitä rataa, että kun täällä käy joku tai me käydään Suomessa, niin poden semmosen viikon verran jotain ihme tilaa, tyhmää! No aika yllärinä meille pamahti eilen anoppi ja appiukko - iloinen ylläri tietenkin. Tämä on pikavisiitti, mutta kuitenkin. Pojat olivat innoissaan, kun mummo ja pappa tulivat maisemiin. Saadaan myös loppuviikosta melko varmuudella miehen siskon perhettä tänne. Mahtavaa! Ei käy elo tylsäksi after all, mii laikii!

Tässä postauksessa tulee asiaa nyt laidasta laitaan. Kävin yhtenä iltana parin kaverin kanssa italialaisessa ravintolassa. Täytyy sanoa, että oli tosi hyvää ruokaa ja ravintolassa vallitsi aito italiainen tunnelma ja ihanat tuoksut leijailivat ympärillä. Näin hyvää ravintolaa me ei löydetty edes Italiasta. Siellä satuttiin aika tylsiin turistiravintoloihin ja mä oikeesti olin ihan pettynyt, että tämmöstäkö muka italialainen ruoka on. Nyt mä voin allekirjoittaa, että italialainen pitsa ja pasta on hyvää. (En mä noita kaikkia ruokia syönyt, me jaettiin annoksia ;))

Mies löysi alennuksesta laskettelukypärät. Toinen oli aika iso koko, mutta pikkuinen 2vee halusi sen välttämättä päähänsä, koska isoveljelläkin oli. "Tää o mun" se vaan sanoi ja laittoi kypärän karvalakkinsa päälle hengaillessaan mäessä. Meidän 4vee on käynyt laskettelemassa kolmisen kertaa ja viime kerralla hän oppi auraamaan ja kääntymään. Valjaat on hyvä apu laskettelussa. Mieheni pitää valjaista kiinni ja laskee pojan perässä. Mullakin on alkanut laskettelujalkoja vipattaa.. ehkä ensi kerralla minä koitan olla suksien päällä. Siitä on mooonta vuotta, kun viimeksi laskettelin. Täällä muuten laskettelu on tosi iso juttu. Mäessä näkee oikeesti tosi pieniä lapsia. Hyvä kun osaavat just ja just kävellä, niin monot vaan jalkaan ja menoksi. Nyt oikeen tajuaa, että ollaan alppimaassa ja täältä tulee paljon huippu laskijoita. Muistan kun olen joskus katsonut TV:stä jotain maailman cupin syöksykisoja tai vastaavia ja siellä on heilunut Sveitsin lippu... täällä sitä ollaan. En olisi IKINÄ uskonut!

(Tollaset röpelöseinät meillä on)

Pienimmäinen poitsu tosiaan täytti 2 vuotta muutama päivä sitten. Niin se aika vaan menee. V on kasvanut tosi paljon tämän vuoden aikana. Silloin kun muutettiin tänne niin hänellä oli pieni töyhtö päässä ja kävelykin oli vielä vähän hataraa. Nyt poika juoksee ja leikkii kuin isot pojat. Teen oman päivityksen pojista joku päivä. Me käytiin tänään 2- vuotis tarkastuksessa, mutta lääkäri oli pahasti myöhässä joten V punnittiin ja mitattiin, mutta täys check up tehdään myöhemmin varatulla ajalla.   Onneksi meillä ei ollut kiire mihinkään. Täällä on muuten tosi kätevää, kun lääkäreillä on kunnon lääkearsenaali paikan päällä. Sieltä saa dropit heti mukaan eikä tarvi mennä apteekin kautta. Tänään mukaan lähti rasvoja. Mä en kyllä tiedä minkä hintasia nuo oli, kun laskut menee suoraan vakuutusyhtiöön. Meille ei ole vielä kertaakaan tullut laskua kotiin muuta, kuin sillon siitä K:n sairaalakeikasta tuli joku ilmoituslappu, josta nähtiin keikan hinta. En muista olenko maininnut, mutta kaksi yötä sairaalassa tuli maksamaan usean tonnin, päätä huimaa! Onneksi vakuutus korvasi suurimman osan. 

No eipä muuta auringon alla. Huomen aamulla yritän olla reipas ja painella Sveitsin elämän ensimmäiselle ryhmäliikuntatunnille. Luvassa olisi aerobic dance tai jotain. Katsotaan miten käy. 

Ps. Mä sain mämmiä, jihuu! Mulle pääsiäinen tuli jo vähän etuajassa. Moi ny! 

Viikonlopun kohokohdat

Hello! Taas yksi mahtava viikonloppu takana Suomivieraiden kanssa. Me ollaan kyllä onnekkaita, kun ollaan saatu pitää vieraana niin montaa ystävää näiden puolen vuoden aikana. Myös meidän kummankin vanhemmat ovat käyneet täällä ja he ovat tulossa vielä tänne tämän vuoden puolella. Yksinäiset kaudet ovat onneksi olleet lyhyitä :). Itse asiassa mulla tuli mieleen, että tämähän on ainutlaatuista aikaa, kun meille tulee kylään porukkaa moneksi yöksi. Ei semmoista tapahtunut kovin usein Suomen puolella. Tänne muutto oli siis hyvä keino saada ystäviä kylään viettämään laatuaikaa meidän kanssa, josta ollaan tosi kiitollisia ja onnellisia!! Joten näillä kokemuksilla elää taas pitkään. 

Me käytiin mm. Sattelissa, vuorella.

Siellä on kiva kelkkarata, josta on iloa lapsille ja aikuisille. 

Näkemisen ja kokemisen arvoinen on myös tämä Euroopan pisin kävellen mentävä riippusilta, 374m pitkä. Se huojuu aika kivasti, kun siinä kävelee. Voi olla korkean paikan kammoisille aika hurja kokemus. Sillan toisella puolella on mukavia eväs- ja nuotiopaikkoja sekä haikkausreittejä. Meillä oli kylmälaukussa mukana eväät, joita nautittiin aurinkoisessa säässä. Meidän vieraat olivat reippaita ja kävelivät vuorelta alas asti. Siinä meni vajaa tunti. Kyseessä ei ole hervottoman kokoinen vuori, mutta kuitenkin kova suoritus :). Me käveltiin poikien kanssa noin 20min reitti hisseille. Kyllä se silti kävi kuntoilusta, kun välillä kannettiin poikia harteilla ylämäkeä pitkin. Tänne tullaan kyllä ehdottomasti uudelleen. 

Me vietiin meidän ystävät kurpitsafarmille - Jucker Farmille, mistä kirjoittelin aikaisemmin täällä. Me tykättiin kovasti siitä paikasta ja onneksi hekin tykkäsivät. 

Farmilla on myös pupuja ja vuohia :) Pakko oli ottaa kuva näistä söpöliineistä. 

Viikonloppuun kuului myös perisveitsiläiseen tapaan juustofonduet. Uskokaa tai älkää niin mäkin jopa söin aika monta juustokuorrutteista leipäpalaa. Mähän aikaisemmin kerroin, että toi homma on hyi ja suklaafondue olisi enemmänkin mun juttu. No tällä kertaa me ostettin jotain eri merkkistä juustoa ja tää upposi myös mulle. Tää hetki oli jotenkin niin hieno. Istuttiin kaikki lattialla dippaillen leipäpaloja sohvapöydän ääressä, kynttilänvalossa ja ulkona oli raju ukonilma. Salamat valaisivat koko taivaan. Ihana ilta.

Asiasta tuhanteen - pakko myöntää, että ollaan katsottu ihan vaan huvikseen omakotitaloja Suomesta. Ollaan me sellasiaki haaveilijoita. Ei vais, nyt me keskitytään täällä olemiseen ja otetaan tästä maasta parhaat kokemukset irti. Aika menee nopeasti ja elämän isossa mittakaavassa tämä meidän seikkailu täällä on pieni osa sitä, joka jää ihanaksi muistoksi. Joten eletään hetkessä!! Opettelen sitä joka päivä...

"Viisautta on elää nykyhetkessä, 

suunnitella tulevaisuutta ja 

käyttää hyväkseen menneisyyttä"

(Onnea on jokainen hetki- kirjasta)

Suomivieraita ja söpö kioski

Pikainen tervehdys täältä. En ole muistanut kertoakaan, mutta me saatiin eilen suomivieraita meidän piristykseksi. Onneksi ystäväpariskunnan toinen osapuoli tuli tänne suunnalle työn puolesta ja he päättivät yhdistää työn ja huvin ja olla täällä pidennetyn viikonlopun :). Mahtavaa! Me valvottiin varmaan 1.30 asti ja pojat heräsivät 6.05. Jep, ihan fressi ja pirtee olo! No ei se tahtia haittaa, kun on mukavaa seuraa ja kivaa tekemistä. Päivitän viikonlopun kuulumisia sitten myöhemmin. Saa nähdä mitä ehditään tehdä maanantaihin mennessä. 

Me asutaan NIIN maalaiskylässä. Me ajeltiin Stepparista kotia kohti, niin vastassa oli hauska näky, kun lehmälauma ylitti tietä toisella puolella olevalle laitumelle. Pari tyyppiä pysäytti liikenteen jollain huomionauhalla ja siinä jonotettiin ihan niinkuin puomin edessä junaa odottaessa. Harmikseni en saanut kuvaa tästä tapauksesta, kun muutama auto blokkasi näkyvyyden aika pahasti.

Nämä kuvat on meidän lenkki"polulta". Tällä kertaa jatkettiin vähän eri suuntaan ja vastaan tuli tämmöinen söpö mökkerö. 

Se oli pieni kioski, jossa oli myynnissä kaikkea sekalaista mm. kananmunia, juustoa, erilaisia hilloja ym. Ostokset maksetaan ilmeisesti johonkin lippaaseen. Täytyy tutkia ensi kerralla tarkemmin miten se toimii. Siitä mä tykkään, että täällä saa halutessaan ostaa esim. maitoa, kananmunia, omenia ym. suoraan maatilalta. Monesti näkee tien varressa myynnissä jotain maatilan antimia. Täytyy siis muistaa olla käteistä mukana niin voi vaikka napata omenamehupullon kainaloon jos siltä tuntuu. Täällä on joka nurkalla maatila, kasvimaa ja leipomoita. Olen kyllä oppinut arvostamaan tuoretta lähiruokaa.

Mukavaa viikonloppua!

Vieraita, syysfiilis ja kuvia kodista

Terve! Onko vähän kiirettä?! Ei meinaa ehtiä tänne jupisemaan mitään :). Ihana viikko takana, kun ystäväpariskunta Savon maalta oli meillä käymässä. Meillä oli tosi ihanaa ja rentoa ja kaikkea mukavaa!! Kyllä mä niin tykkään kun täällä on porukkaa. Itse asiassa tälläkin hetkellä meillä on vieraita. He ovat mieheni nuoruuden kavereita ja he lähtivät perinteiselle panoramareitille ja kiertelemään kylää. Mä jäin tällä kertaa lasten kanssa kotiin ja sain pojat nukkumaan aika helposti ja ajoissa, joten mulla on tässä pientä laatuaikaa blogille ;). Kivaa pitkästä aikaa! 

Täällä alkoi tänään koulut ja huomaa, että syksyä on ilmassa. Vaikka ilmat on nyt ollut pari päivää aika aurinkoisia ja lämpimiä, mutta jotenkin on vaan syysfiilis. Tietysti se, kun ihmiset palaa lomilta ja arki alkaa, vaikuttaa heti olotilaan. Meillä arki alkaa varsinaisesti vasta ensi viikolla. Silloin nimittäin meidän esikoinen aloittaa englanninkielisen kerhon. K menee sinne Stepping Stonesiin, mistä joskus puhuin. Hän käy siellä kaksi aamupäivää viikossa. Saa nähdä miten meidän käy. Hän on ollut vähän pelokas jäämään mihinkään yksin täällä Sveitsissä ollessa. Muuten hän on aina ollut super reipas ja sosiaalinen, eikä ole koskaan tarvinnut tuputtaa minnekään, vaan hän on sanonut heipat ja lähtenyt leikkimään, eikä äitiä ole kaivannut. Tottakai tilanne on aivan eri, kun hän ei osaa vielä kieltä. Ehkä ymmärtää sanan sieltä täältä. Toivon, että hän sopeutuisi kerhoon nopeasti ja suostuisi ylipäätään jäämään sinne edes hetkeksi. Peukut pystyyn!

Syömisten suhteen me ollaan todellakin palattu arkeen... no more pizza!!

Sitten koti on kokenut pienen muodonmuutoksen. Me munklattiin olkkari uusiksi, kun me saatiin meidän piano tänne. Se jäi muuttokuormasta pois, kun luultiin, ettei meidän asuntoon saa tuoda instrumenttejä. Noh selvisi, että aika monella täällä on piano ja jollakin jopa rummut! En ole vielä ottanut kuvia uudesta olkkarista, mutta tässä on muutama edellisestä järjestyksestä. Sitten voitte verrata kumpi on paree heh. Kuvat on taas todella arkisia, eikä mitään hienoja. Mä en vaan osaa kuvata ja varsinkin kun käytössä on ihan vaan aifouni.

Sitten olis tää ruokailutila, kerrankin siistinä just ennen vieraiden tuloa ;) 

Aikaa vähän vierähti ja nyt täällä alkaa fonduet. Hyi! se ei oo ollenkaan mun juttu. Se juusto on niin pahaa, mutta joku kerta vois tehdä suklaafonduet!! Nam! Näihin epämääräisiin kuviin ja tunnelmiin, Moikkamoi!