Vieraita, syysfiilis ja kuvia kodista

Terve! Onko vähän kiirettä?! Ei meinaa ehtiä tänne jupisemaan mitään :). Ihana viikko takana, kun ystäväpariskunta Savon maalta oli meillä käymässä. Meillä oli tosi ihanaa ja rentoa ja kaikkea mukavaa!! Kyllä mä niin tykkään kun täällä on porukkaa. Itse asiassa tälläkin hetkellä meillä on vieraita. He ovat mieheni nuoruuden kavereita ja he lähtivät perinteiselle panoramareitille ja kiertelemään kylää. Mä jäin tällä kertaa lasten kanssa kotiin ja sain pojat nukkumaan aika helposti ja ajoissa, joten mulla on tässä pientä laatuaikaa blogille ;). Kivaa pitkästä aikaa! 

Täällä alkoi tänään koulut ja huomaa, että syksyä on ilmassa. Vaikka ilmat on nyt ollut pari päivää aika aurinkoisia ja lämpimiä, mutta jotenkin on vaan syysfiilis. Tietysti se, kun ihmiset palaa lomilta ja arki alkaa, vaikuttaa heti olotilaan. Meillä arki alkaa varsinaisesti vasta ensi viikolla. Silloin nimittäin meidän esikoinen aloittaa englanninkielisen kerhon. K menee sinne Stepping Stonesiin, mistä joskus puhuin. Hän käy siellä kaksi aamupäivää viikossa. Saa nähdä miten meidän käy. Hän on ollut vähän pelokas jäämään mihinkään yksin täällä Sveitsissä ollessa. Muuten hän on aina ollut super reipas ja sosiaalinen, eikä ole koskaan tarvinnut tuputtaa minnekään, vaan hän on sanonut heipat ja lähtenyt leikkimään, eikä äitiä ole kaivannut. Tottakai tilanne on aivan eri, kun hän ei osaa vielä kieltä. Ehkä ymmärtää sanan sieltä täältä. Toivon, että hän sopeutuisi kerhoon nopeasti ja suostuisi ylipäätään jäämään sinne edes hetkeksi. Peukut pystyyn!

Syömisten suhteen me ollaan todellakin palattu arkeen... no more pizza!!

Sitten koti on kokenut pienen muodonmuutoksen. Me munklattiin olkkari uusiksi, kun me saatiin meidän piano tänne. Se jäi muuttokuormasta pois, kun luultiin, ettei meidän asuntoon saa tuoda instrumenttejä. Noh selvisi, että aika monella täällä on piano ja jollakin jopa rummut! En ole vielä ottanut kuvia uudesta olkkarista, mutta tässä on muutama edellisestä järjestyksestä. Sitten voitte verrata kumpi on paree heh. Kuvat on taas todella arkisia, eikä mitään hienoja. Mä en vaan osaa kuvata ja varsinkin kun käytössä on ihan vaan aifouni.

Sitten olis tää ruokailutila, kerrankin siistinä just ennen vieraiden tuloa ;) 

Aikaa vähän vierähti ja nyt täällä alkaa fonduet. Hyi! se ei oo ollenkaan mun juttu. Se juusto on niin pahaa, mutta joku kerta vois tehdä suklaafonduet!! Nam! Näihin epämääräisiin kuviin ja tunnelmiin, Moikkamoi! 

Deja vu

Terveiset rannalta, onko vähän dejavu-olo... sori, mutta tulee aika kivoja kuvia tuolla auringossa, niin laitan vähän uusia (samanlaisia) rantsukuvia. Täällä on tietenkin nyt helleaalto, kun Suomiystävät lähti. Tuuria kerrakseen. No onneksi sielläkin on tainnut olla tosi lämmintä. 

Mähän aluksi jänskäsin mennä yksin poikien kanssa rannalle, kun ajattelin, etten pärjää. Jotain voi sattua, toinen juoksee järveen ja toinen jonnekin pusikkoon... eih, nämä mamman kullannuput on niin mallikkaasti rannalla. Oikeesti. Niillä taitaa olla itsesuojeluvaistoa ja onneksi vesi on sen verran kylmää, ettei ne juokse päätä pahkaa veteen. Joten rantapäivät on meille kaikille aika iisejä. Aika kuluu kuin siivillä.

Siksipä välillä vedetään nassuun vähän ruokaa kahvila-ravintolasta. Nämä on jotain kalajuttuja. Tosi hyviä ja sisällä on oikeesti kalaa, eikä mitään mössöä niinkuin esim. nugeteissa. 

Rantapallo on ihan must ottaa mukaan. 

Ja kyllä voi olla halvat huvit - pieni kippo, jolla voi leikkiä vedessä vaikka kuinka kauan :)

Tai sanko ja lapio + pikkukivet :)

Vielä on kesää jäljellä, vielä tulee kauniita päiviä... jee!

PS. Eilisestä dinneristä brittipariskunnan luona sen verran, että kivaa oli! Saatiin hyvää ruokaa mm. maustettuja perunoita, grillipossua ja nakkeja käärittynä pekoniin, cuscusia, salaattia... jne. Mä vein jälkkäriksi mutakakkua vadelmien, mansikoiden ja kermavaahdon kera. Seura oli taas hyvää, vaikka aluksi oli ehkä hieman jäätävää. Ehkä kun oli uusi tilanne ja ei oltu hetkeen puhuttua enklantia. Kieli oli ehkä vähän ruosteessa. Kyllä ilta siitä rentoutui ja lasten takia vähintäänkin, kun ei paljoa paikallaan pysytä :). Kaiken kaikkiaan mukava ilta ja toivottavasti nekin viihtyy meidän seurassa. Really hope so! Rasittavaa, kun aina ajattelee mitä muut ajattelee meistä. Me ollaan niin epävarmoja. Pitäisi vaan nostaa leuka pystyyn ja luottaa, että meidän seura kelpaa...

Seurahiiret rannalla

Viimeisiä kesäkuun päiviä viedään. Hurjaa vauhtia menee aika. Onneksi täällä kesä on vasta aluillaan ja toivon mukaan heinä- ja elokuu on täysin kesää vielä. Nyt me ollaan täällä taas keskenämme, kun mun vanhemmat lähtivät torstaina. Haikeeta! Me tehtiin äitin kanssa pieni aamulenkki torstai-aamuna ennen pakkaamisia ja oli tosi ihana sää jälleen. Meillä kävi kyllä hyvä tuuri, kun sattui niin hyvät ilmat vanhempien ollessa täällä. Olispa tämmöistä vielä viikon päästä, kun meidän ystäväpariskunta tulee tänne. 

Lenkkipolun varrella näkyi laventeleita. Sain siitä inspiraatiota laittaa meidän parvekkeellekin laventelia ja murattia, jota näkyy täällä kasvavan tosi monessa paikkaa.

 Sitten bongasimme vaaleanpunaisia lumpeenlehtiä... erikoista, olen nähnyt aikaisemmin vain valkoisia :)

Perjantaina päätin extempore lähteä poikien kanssa rannalle. Jotenkin oli semmonen fiilis, että pakko tehdä jotain kivaa, kun oli edessä pitkä päivä yksin lasten kanssa. On vissiin käynyt selväksi, etten viihdy yksin (seurahiiri, niinkuin sisko joskus sanoi), eikä tunnu viihtyvän nuo kaksi pikkuistakaan. Kävästiin hakemassa tuosta leipomosta sämpylöitä mukaan ja vähän muuta evästä ja suunnattiin kohti rantsua. Siellä oli tosi vähän porukkaa joten oli helppo pitää silmällä poikia ja onneksi he olivatkin tosi tottelevaisella ja rauhallisella tuulella.

Meidän oli tarkoitus viettää aikaa siellä joku pari tuntia, mutta aikaa kuluikin yli 6h!!! Soitin yhdelle kerhotutulle, josko hän haluaisi tulla meidän seuraksi rannalle, mutta hän ei ehtinyt heti tulla. Sää oli kuitenkin mitä mainioin ja pojat viihtyivät vedessä, joten sovittiin, että me odotetaan heitä rannalla. Me syötiin kaikessa rauhassa eväitä ja ostin kahvilasta meille hodarit. Sitten V menikin päikkäreille rattaisiin ja K jaksoi leikkiä vedessä ja leikkikentällä kunnes kaverit saapuivat. 

Oli tosi mukava saada rannalle seuraa, mutta huomasin, että oli raskasta taas yhtäkkiseltään puhua englantia. Tuntui, ettei saa sanotuksi ajatuksiansa ja keskustelu oli vähän töks töks, kun tämän kaverinkaan äidinkieli ei ole englanti. Mutta ei se auta kun vaan puhua, puhua ja puhua... siitä se kieli petraantuu. Ymmärrän tosi hyvin englantia, mutta en ole puhunut sitä vuosikausiin silleen kunnolla. Sanoja on hukassa ja tuntuu, että jännityksen kourissa ei muista sitäkään vähää... siis kun joskus jotenkin stressaa sitä puhumista. 

Sorsaperhe tuli kerjäämään leipää :)

Tänään lauantaina otettiin rennosti, kun viimeiset kaksi viikkoa on tosiaan ollut actionia. Loikoltiin koko perhe pitkään sängyssä, varsinkin kun V heräsi jo 6:lta. Sitten mies meni poikien kanssa ulos ja sillä aikaa järjestelin paikkoja ja pesin pyykkiä. Mä niin nautin kodin järjestämisestä silloin, kun saa tehdä rauhassa. Sitten on mukava olo kun on siistiä... hetken, kunnes herrat lampsii sisälle :) Päätettiin lähteä TAAS Ikealle, tällä kertaa lihapullille, ettei tarvi kokata ja taas sotkea, heh. Mä sanoin miehelle, että Ikea on mun toinen koti... kun se ei nimittäin niin kauheen mielellään mene sinne... selitin, että se on mulle eräänlaista terapiaa, kun kaikki tuntuu tutulta ja turvalliselta ;) Helpottaa koti-ikävään. Ei kun oikeesti mulla oli vähän taka-ajatuksia, kun unohdin viimeksi ostaa sieltä verhonipsuja (ihan kun niitä ei saisi muualta) ja sitten piti palauttaa muutamia jutskia (sisko varmaan pyöräytti just nyt silmiänsä...), joo oon kuuluisa mun palautteluista ja varsinkin Ikeassa se on tehty niin helpoksi. Juu no mukaan tarttui siis noi laventelit ja muratit ja yksi kori olkkariin, joka odottelee vielä tarkempaa funktiota... leluja, lehtiä... hmm...

Sunnuntai on lepopäivä. Täällähän on ihan hiljaista sunnuntaisin, paitsi kirkon kellot soi tuttuun tapaan. Kaupat on kiinni ja ihmiset on omissa oloissaan perheen kanssa. Naapurin vanha pappakin viettää lepopäivää, eikä tee puutarhahommia :). Meidän vieressä on sellainen käkikellotalo ja siinä asustaa vanha pariskunta. Niillä on iso kasvimaa, jota tää setä hoitaa säntillisesti. On jotenkin söpöä katsoa tätä pariskuntaa, kun ne touhuavat tuolla pihalla. Mummo kutoo parvekkeella ja pappa kyykkii multarivien välissä. 

Nyt elokuvan pariin.

Pieniä onnen hetkiä

Hei taas!

Sain inspiraation jakaa muutaman jutun, kun lueskelin yhtä uutta blogia Onnen Nalle :)

Tässä on se kirja, josta mainitsin viime postauksessa ja otsikko sopiikin aika hyvin tähän. 

Tänään tulin niin onnelliseksi pienestä jutusta. Meidän K (3,5v) luetteli värejä englanniksi. Olin niin ylpeänä ja iloinen, koska näköjään hän oppii nopeasti uutta kieltä huomaamattani. Ties mitä hän jo ymmärtää tuolla kerhoissa ja pihalla :). Kyllä tästä vielä hyvä tulee! Myös pikkuinen osaa sanoa "anna", "heippa" ja "äiti".. niin ja se "tätä", mikä tarkoittaa aika montaa asiaa heh. Jännä nähdä mitä pojat osaavat vuoden päästä. Puhuvatkohan he jo englantia tai saksaa... Ja mitähän tää äippä osaa vuoden päästä :)

Yritetään löytää onnen hetkiä tästä päivästä. Monesti sitä elää muussa, kuin tässä hetkessä. Silloin jää nykyinen hetki tavallaan elämättä, jos katse on jo seuraavassa päivässä tai kaukana tulevaisuudessa. Mä yritän pitää tän mielessä silloin, kun iskee se kuuluisa down-päivä :D Vaikka ihan normaaliahan se on, ettei joka hetki jaksa olla onnellinen. Siinä kohtaa kun lapset uittaa käsiä vessanpöntössä, niin että hihat kastuu ja olisi kiire lähteä kerhoon ja vaatteet menee vaihtoo jaja... huh... No sillä hetkellä, siinä mielentilassa, onnen hetket on vähän piilossa, vaikka tilanne ei mikään paha olisikaan. You know, ymmärrätte kuitenkin pointin :)

Onnea päivääsi!