Kesälomaa blogista

Moi pitkästä aikaa!

Blogi on kärsinyt hiljaisuudesta ties kuinka kauan. Pahoittelut siitä! Meillä on ollut Suomivieraita ja ollaan sairasteltu ja kaikenlaista hässäkkää on ollut. K:lla on vielä Stepparia ensi viikolla ja sitten hänkin jää kesälaitumille kahdeksi kuukaudeksi. Meille on tulossa kesäkuun lopulla sisko ja sen mies ja sen jälkeen meillä ei olekaan paljoa suunnitelmia. Olemme miettineet Suomeen menoa heinäkuussa ja tehdään ehkä jotain pieniä autoreissuja täälläpäin, mutta mitään ei ole lyöty lukkoon. Paljon olisi vielä nähtävää! Niin ja jostain syystä en saa lisättyä uusia kuvia koneelle, sekin syö motivaatiota päivittää kuulumisia. Mulla on kännykässä dropbox, josta kuvien pitäisi siirtyä koneelle automaattisesti, mutta tämäpä ei toimi ei. Tekninen tuki on kiireinen omassa työssään, etten ole viitsinyt vaivata häntä tällä mun pikku harrastuksella :). Summasummaarum ajattelin pitää vähän kesätaukoa blogin kirjoittamisesta. Tai en ainakaan ota mitään stressiä päivittämisestä, koska mielessä on nyt paljon kaikenlaista muuta ja intoa ei valitettavasti löydy blogin pitämiselle. Toivottavasti ymmärrätte. Päivitän tilannetta taas sitten syssymmällä, jos vielä muistatte Biscuit Battlen olemassa olon. 

Vielä muutama sananen painonhallinnasta. Mullahan alkoi noin 3-4 kuukautta sitten tsemppi muutamien kilojen karistamiseen ja ylipäätään liikkumisen lisäämiseen. Tilanne on aika jees tällä hetkellä. Olen liikkunut säännöllisesti 3-4 kertaa viikossa ja olen syönyt aika terveellisesti. En ole totaalikieltäytynyt mistään, mutta olen pyrkinyt syömään kaikkea kohtuudella ja vähentämään hiilareita illasta. Mulla on viikon päästä update kuntosalilla ja kuntosaliohjelmaani päivitetään. En haluaisi millään nousta puntarille, mutta katsotaan miten käy. Tiedän, että olen pudottanut ainakin 4kg, mutta en ihan päässyt tavoitteeseeni eli siihen 5-6kg pudotukseen. Tiukassa on kilot. Vielä pitäisi saada pudotettua 2kg niin olisin samoissa lukemissa kuin PT-jakson lopussa. I can do it! Tärkeintä on, että olo on nyt fyysesti paljon fressimpi kuin talvella. 

Nyt toivotan kaikille lukijoilleni oikein ihanaa ja aurinkoista kesää! Kesä on lyhyt, mutta sitäkin spesiaalimpi<3 Take care!

Kuntosalilla

Nyt kuntosali on taas korkattu pitkästä aikaa. Kävin siellä tosiaan viimeksi loppukesästä. Mulla oli kesän ajan 3 kuukauden jakso, jota en tyhmänä jatkanut. Silloin ajattelin, että kyllä musta on tekemään kotitreenejä ja lenkkejä. Väärässä olin ja pahasti! Nyt ollaan siinä tilanteessa, että PT-jaksolla saadut tulokset on aika lailla historiaa. Ohjaaja teki mulle perus kehonkoostumus jutskat ja huhhuh... niitä ei voi tuoda päivänvaloon. Olen niin helpottunut ja onnellinen, että mä raahauduin salille ja rupean nyt käymään myös ryhmäliikuntatunneilla. Otan jälleen härkää sarvista ja teen asioille jotain! En pidä siitä olotilasta, mikä mulla on, kun en liiku säännöllisesti. Silloin usein syömisetkin menee päin honkia. Mun on siis pakko liikkua, jotta voin hyvin. Tietenkin! Tää ei näköjään kaikille tuu ihan luonnostaan heh. Mulle pitää vääntää rautalangasta ja monen erehdyksen kautta.

Nyt kun mulla on vuoden jäsenyys, on tähän juttuun sitouduttava. Jos jaksan vuodenkin tsempata, vaikka hampaat irvessä niin uskon, että liikkuminen alkaa olla jo selkäytimessä. En halua enää on/off - meininkiä. Haluan liikkua säännöllisesti ja haluan, että liikkuminen ei vaatisi älyttömiä ponnistuksia, vaan tulisi luonnostaan. Samat ajatukset on siis edelleen, kuin reilu vuosi sitten. Ihminen on luotu liikkumaan, eikös se ole silloin myös minua varten?! Siihen on pakko uskoa. 

Onnistuja vai epäonnistuja?

Hellouta vaan. Tänään ajattelin avautua jälleen niinkin kivoista asioista kuin liikkuminen ja syöminen. Eikö olekin mielenkiintoista lukea tästä aiheesta näin kesälomilla ja helteillä... ai että?! Olis mulla tietty kerrottavaa tästä viikonlopusta, mutta kerron siitä joskus myöhemmin.

Meidän kylän kuntosali jäi eilen kesälomalle pariksi viikoksi ja mulla jatkuu sopparia johonkin syyskuun alkuun. En ole vieläkään saanut aikaiseksi ottaa sitä vuoden sopparia, KOSKA en käynyt salilla tällä viikolla kertaakaan ja kävinköhän viime viikolla kerran. Jeps, näin siis tosi liikunnallisena täällä. Mua rassaa se, että tää asia on semmoista kamppailua koko ajan... mä en jaksa olla aina ns. aloittamassa alusta jotain megakuntoilua tai laihdutuskuuria tms. Faktahan on, että en mä mitään aloittaiskaan, vaan pelkästään jatkaisin sitä hyvää työtä, minkä viime syksynä aloitin (kyllä, siitä on kohta vuosi - unbelievable!!! huoh!), mutta mun pään sisällä se on aina semmonen isompi ajatus. "Nyt mä rupeen liikkumaan 4 kertaa viikossa ja jätän pois hiilarit ja sokerit..." tiedättekö tän kuvion? Sitten viikon päästä ollaan suklaan ja pitsan äärellä miettimässä elämän synkkyyttä. 

Mä en vaan jaksa kun tää kuvio toistuu uudestaan ja uudestaan. Välillä menee hyvin, useita viikkojakin. Syön kohtuudella ja suht terveellisesti ja tietenkin olo on hyvä. Sitten joskus jää vähän niinkuin putki päälle ja syön sitä sun tätä, enkä liiku. Mä olen niin joko-tai-ihminen. Se on tosi ärsyttävää!!! Pahin yhtälö on juuri se, että jos syön enemmän roskaa, en vaivaudu liikkumaan, koska ajattelen että kaikki on mennyt niin reisille, joten ihan sama. Miten mä voisin muuttua? Tuntuu, etten voi ikinä muuttua, vaikka monet muut tuntuu pystyvän siihen. 

Kuulin erään aktiiviliikkujan suusta, että liikkumisen pitäisi olla samanlainen itsestäänselvyys kuin hampaiden pesu. Olen todellakin samaa mieltä ja niinhän mä haluaisinkin. Mutta miten?? Ei  mulla ole varaa palkata ketään persuksille potkijaa koko loppuelämäksi, joten kaiken pitää lähteä musta itsestäni. Mä tiedän, että terveellinen ruokavalio ja liikkuminen tuo hyvää oloa, koska olen kokenut sen. Tiedän myös sen, että herkut ja löhöily saa mut tuntemaan itseni 100 kiloiseksi ja laiskaksi, väsyneeksi ja masentuneeksi. Olen aikaisemminkin kirjoittanut siitä, että onnistuisin tähän terveelliset elämäntavat- rumbaan helpommin, jos elämä olisi koko ajan tasaista. No kun se ei ikinä ole. Siispä mun pitäisi löytää eväät siihen, miten toimia spesiaalitilanteissa, kuten silloin kun on vieraita tai silloin kun reissataan. Ne on mun pahimmat kompastuskivet. Silloin annan itselleni liian lepsusti luvan herkutella ja olla liikkumatta ja monesti se jää päälle, niinkuin totesin jo aikaisemmin... mä niin toistan itseäni. Sori oikeesti. 

Sitten toinen puoli musta sanoo, että mitä sä ny ressaat. Sulla on kaksi pientä lasta, jotka vie kaiken ylimääräisen energian. Nauti tästä elämäntilanteesta äläkä pilaa sitä miettien, että sun pitäisi olla timmimpi, ahkerampi ja terveellisempi jajaja... anna armoa itsellesi. Sitten kun annan armoa itselleni isolla kauhalla, olo on tosi kurja... eikoo hankalaa?! Niin ja tää sama toinen puoli sanoo, että hyvinhän sä pärjäät - annoskoot on hyvät, et syö enää sokeripommijugurtteja, et syö herkkuja joka päivä, syöt kasviksia, salaattia ja marjoja joka päivä, et pelkää enää mennä salille ja olet pudottanut raskauskilot :) 

Huhhuh, nyt olo on vähintäänkin sekava: oonko mä onnistuja vai epäonnistuja?! Sitä jään pohdiskelemaan... Herääkö kellekkään mitään mietteitä, vinkkejä, jotain? :) olisi kiva kuulla ajatuksia tästä lopen kuluneesta aiheesta.

Suomeen tulo lähenee... i-h-a-n-a-a!!

Nyt se on tehty!

Tilulilulei!

Tänään oli viimeinen PT-tapaaminen, nyyh! Nyt pitää pärjätä omillaan, vaikka onneksi Katariina on antanut paljon ohjeita jatkoa varten, kotijumppaohjeita ym. Joten se on vaan itsestä kiinni mitä tuleman pitää.

Noh, suoraan asian ytimeen, 3 kuukaudessa painoa on tippunut 7kg (aikojen alusta 8kg)!! Mä pääsin tavoitteeseeni!! Aivan supermahtava tunne!

Kuva

Painoindeksi on nyt 24,1, kun se oli alussa 26,6. Vyötäröltä on tippunut 4 cm (ei kauheesti, mutta se ei ole ollut ongelmakohta) ja lantiolta 7 cm (ongelmakohta) :)

Lihaskunto on parantunut ja rasvaa palanut! Olen tosi tyytyväinen! Ei meinaa millään tajuta mitä olen saavuttanut näinkin pienessä ajassa. Musta siis oli tähän, vaikka en aluksi uskonut! Iik ääk öök, lopetan nyt tän hehkuttamisen ennen kuin saatte ähkyn mun innostuksesta :). 

***

Yksi blogin aikakausista päättyy tähän, mutta biscuitbattle jatkuu, vaikkakin hieman erilaisissa tunnelmissa. Toivottavasti jaat kanssani Sveitsiin muuton, siellä arjen ja juhlan, taistelun herkkuja vastaan sekä liikkumisen täysin uudessa ympäristössä.

Seikkailu alkakoon kera kevyemmän varren ;)! 

What a feeling!

 Uskomatonta! Nyt ollaan niissä mitoissa, joissa olin ennen nro kakkosen raskautta, jee!! Tuntuu, että olen laihtunut ihan kuin vahingossa. Liikunta on kyllä tehnyt tehtävänsä, koska pelkällä ruokavalion muutoksella paino putosi aika hitaasti, mutta nyt on tosiaan se kutosvaihe otettu käyttöön ja tulokset näkyy! Olen niin liekeissä. Kokeilin ihan huvikseen yhtä mekkoa, joka vielä vähän aikaa sitten kinnasi lanteilta ja reisistä, nyt mekko tuntuu jopa löysältä. Aion kyllä mahtua vielä häämekkoon, joten matka jatkuu :)

Olen myös onnellinen siitä, että liikunta ei ole enää pakkopullaa vaan nykyään mukavaa! En olisi uskonut, että musta on tähän. Eikä varmaan oliskaan ilman PT:n kannustusta! Haluan todella pysyvän elämänmuutoksen (sori oikeesti kun jankkaan tästä :D) joten ei saa luovuttaa ennen kuin tämmöinen elämäntyyli on mulle sitä luonnollisinta! 

Loppuun vielä, että ostin ensimmäistä kertaa go green- tuotteen :). Näyttääpäs terveelliseltä. En ole koskaan valmistanut mitään linsseistä ja nytkin valitsin jonkun pikaversion, kun yritän päästä helpolla ja nopeasti ruuan laitossa. Aion tehdä joku päivä linssikeittoa tai sitten jotain kastiketta, johon tulee linssejä. Katsotaan miten onnistuu!

Huomenna olisi luvassa bodyflow-tunti. Kokeilen sitäkin ensimmäistä kertaa. 

Reipasta viikkoa kaikille! 

Vuoden viimeiset herkkuöverit

Miks miks miks?!?!?!

Ei hyvä fiilis. Okei no hyvää uutta vuotta kaikille ennen kuin aloitan tilityksen! 

Kuvat on muuten linnan juhlista, en ole tainnut muistaa kertoa, että illallinen päättyi mahtavaan ilotulitukseen joten mikäs osuvampaa kuin pistää kuvat tänne näin uuden vuoden aattona ;) ulkona nimittäin sataa vettä ja aika heikosti näkyi tulitteita, kun autolla kruisailtiin ympäri kaupunkia. 

Joo, eli siis eilinen oli kaikinpuolin hyvä päivä. Söin terveellisesti ja kävin jumpissa ja puntari näyttää nyt -5kg. Viime postauksessa (vierastan edelleen tota sanaa) taisin hehkuttaa, että tää viikko otetaan kevyesti. Noh, kuinkas ollakkaan, meikä vetää tänään varmaan 10 keksiä ja minipätkistä niin että napa raikaa!! Oikeesti joku vaan napsahti päässä. PT oli vielä pistänyt treenikalenteriin, että VÄLTÄ ÄHKYÄ!!!

Olotila tällä hetkellä on ihan pepusta! 

PT kyllä kirjoitti joskus alkuvaiheessa, että repsahtaminen on osa tätä prosessia ja kuuluu asiaan. Silti tämmönen harmittaa.

Okei joku saattaa ajatella, että voi kyynel, onpa vakavaa, mutta on se mulle tällä hetkellä. Ehkä kaikista pahinta tässä on se, että mä huomaan jälleen kerran, ettei mulla ole mitään rajaa. Miksen mä voi pysyä kohtuudessa??? Tänään on muutenkin ollut tavallistakin tavallisempi päivä. Ei mitään aihetta herkutteluun. Niin arkinen vuoden vaihde kun olla ja voi. Aamupala, lounas ja päivällinen oli onneksi terveellisiä ja eikä tässä olisi mitään ruikuttamista jos olisin syönyt vaikka 2 keksiä ja muutaman minipätkiksen. Miks pitää vetää överit? Mä oon niin pettynyt itteeni! Mun on pakko muistaa tämä olotila - fyysisesti huono olo, morkkis, ei mitään järkeä!

Onneksi huomenna on 1.1.2014 ja saan JATKAA mun tärkeää elämänmuutosprojektia puhtaalta pöydältä! Mulla vaan meinaa loppua usko itseeni. Pystynkö ikinä muuttumaan?! 

Tulenko aina olemaan heikko herkkumonsteri?

Meni vähän synkistelyksi, mutta pakko oli purkaa nämä tuntemukset. 

Jospa mä opin tästä jotain! No heti tulee mieleen, että kaapissa EI saa olla MITÄÄN herkkuja! Vain silloin, kun niitä voi syödä hyvällä omalla tunnolla, eli silloin kun on herkkupäivä. Näin se vaan on!

Ehkä huomenna on parempi fiilis :)

Back in the battle!

Vuotaa nenä tahi ei niin nyt on taas tsemppi päällä :) 

PT piiskaa sopivasti ja pyöräilin tänä iltana jumppaan, ensiksi easy spin 30 ja päälle LSB total 30. Yhteensä liikkuvaa jalkaa n. 1,5 h. 

Tuli kyllä huono omatunto kun en liikkunut yhtään loppuviikosta. Olisin todellakin voinut mennä edes lenkille. No se on hyvä kun PT on kuvioissa ja seuraa mun edesottamuksia. Ilman PT:tä mun tsemppi olisi aika moneen otteeseen hiipunut ja koko homma varmaan kokonaan lopahtanutkin. Pitkä sairastelu latisti tunnelmaa sen verran, että meinasi usko loppua tähän juttuun. 

(Nappasin kuvan salin pukkarista olevasta taulusta :))

Ruokavalion osalta olen tyytyväinen, mutta nyt vielä liikkumiseen kutosvaihe päälle niin jo alkaa tulokset näkyä! Kyllä se taas tästä lähtee!

Viikkokatsaukset on vähän jäänyt, mutta nyt yhteensä - 4 kg :) 

Sisko lähetti hauskan ja niin osuvan kuvan. Tässä loppukevennyksenä:

Pettymyksiä ja pieniä ihanuuksia

Aloitetaan pienistä ihanuuksista :) Naapurini pyysi mua tänään päiväkahveelle kun vanhemmat poikamme olivat kerhossa. Meillä on saman ikäiset nämä nro kakkoset, jotka olivat luonnollisesti menossa mukana maistelemassa leluja ja kiipeilemässä ja konttailemassa :) tämä mun naapuri sattuu olemaan itse asiassa myös mun synnärikaveri :) Tälläkin kertaa sain loisto huonekaverin laitoksella. No, mun oli pakko ottaa muutama kuva näistä ihanista miniatyyri herkuista, joita mun kaverilla oli kotonaan. Katoimme pöytään lavastetun teehetken lastenhuoneeseen :) mun on ihan pakko opetella virkkaamaan ja askartelemaan tuommosia pieniä herkkuja keittiöleikkeihin.

Sitten pettymyksiin... Uuden puntarin mukaan painoa olisi tullut takaisin melkein kilo viikossa. No mä nyt alotan puhtaalta pöydältä tän puntarin kans, enkä vertaa aikasempiin lukuihin. Pitää nyt vaan tsempata ja toivoa, että paino putoaisi edes sen 300-500g viikossa tästä eteenpäin. Viikon päästä sitten taas katotaan mitä lukemat sanoo. Liikunnan suhteen jäin tavoitteesta, sali + zumba vaan. Enkä aio edes selitellä.. Tekosyitä kaikki, tiedetään :) parempi toisaalta tuokin määrä kun ei mitään, jos halutaan pysyä positiivisena. 

Mukavaa viikkoa kaikille!

Punainen kuin tomaatti

Tänään pääsin vihdoinkin zumbaan :) oli kyllä niin kivaa! Nolo juttu vaan, kun musta tulee tämmösen hikisen tunnin jälkeen aina ihan älyttömän punainen, siis hävettävän punainen. Yritin luikkia äkkiä ulos salilta niin, ettei kukaan näkisi :) taitaa johtua huonosta kunnosta. No tähän toivottavasti tulee muutos kun vaan jaksan jatkaa liikkumista. 

Tässä on meidän uusi puntari!! Pojat tutki sitä heti innoissaan :) onneksi vanha puntari, jonka lukema siis heitteli monta sataa grammaa samalla mittauskerralla, meni takuuseen. Huomen aamulla totuuden paikka taas. Jänskää vähän... Tuntuu, ettei paino ole pudonnut. Jotenkin turpeinen olo tällä hetkellä. Herkuttelin tällä viikolla enemmän kun viime viikolla, mut toisaalta tämä projekti on pitkällä aikatähtäimellä, joten maltti on valttia :) mun ruokailutottumukset on kummiski muuttuneet tosi paljon. Tuloksia tulee varmasti, vaikkakin sitten pikku hiljaa.