Illanistujaiset

Meillä oli eilen iltana vieraita. Wuhuu! Heh, pieni juttu, mutta meille tosi tärkeää. Kutsuin kaksi Etelä-Afrikkalaista pariskuntaa meille viettämään iltaa ja syömään "illallista". Yleensä tämmöset vierailut liittyvät viikonloppuun, koska arkena ei oikein ehdi, kun miehen työpäivät venyvät pitkiksi. Tietenkin päivisin tapaan muita mammoja, mutten oikeastaan kovin usein. Pitäisi sopia treffejä useamminkin. Itse tykkään enemmän sosialisoida tässä naapurustossa, ettei aina tarvi lähteä varta vasten johonkin tapaamaan ihmisiä. Onneksi tässä lähellä on muutama äiti lapsineen, joita tapaan silloin tällöin. 

Tämä on ainut kuva, jonka napsasin illalla. Nämä coktail-tikut on kyllä aika kiva alkupala odotellessa pääruokaa. Oikeastaan nuo tikut on jotain grillijuttuja tai leipiin tarkoitettuja, mutta lähikaupasta ei löytynyt muunlaisia. Ihan hyvin meni noilla paksuillakin. Muutes näitä on kiva väkertää lasten kanssa. Ainakin meidän 4vee oli oikein mielellään auttamassa tikkujen täyttämisessä. Illan menu oli tikkujen lisäksi minipitsoja sekä juustofonduet ja jälkkäriksi nutellamuffinsseja. Aika raskas setti! En halunnut stressata liikaa ruokajutuilla joten fondue on aika helppo ja kiva seurusteluruoka. 

Toisella pariskunnalla oli noin 2-vuotias poika ja meidän pojat tykkäsivät hänestä kovasti. He leikkivät tosi kivasti yhdessä... no lähinnä K viihdytti naurattamalla pienempiä. Oli muuten hyvä, kun ajeltiin kauppaan ja K puhui takapenkillä jotain hauskoja juttuja ja meitä nauratti miehen kanssa. Sanoimme, että kyllä sä oot hauska. K vastasi pokkana: "Teen vaan työtäni".

Tämmöisiä illanistujaisia pitää järjestää useamminkin. Ihmisiin tutustuu paljon paremmin, kun heidät kutsuu kotiinsa! 

Nutellamuffinssien TOSI helppo resepti löytyy täältä

Reseptissä käytetään kuppeja. 

1 US cup = 2.36588237 deciliters

BTW, tästä päivästä lähtien mulla alkaa raksuttamaan vuoden soppari kylän kuntosalilla.  Sain kuin sainkin aikaiseksi hankkia jäsenyyden! Mulla on tunnin päästä varattu aika sinne. Kerron tunnelmia myöhemmin.

Sunnuntaipäivän jatkoa!

Joulua ja uusia naapureita

Joulutervehdys kaikille!

Jännää, huomenna on jouluaatto. Tai no moni varmasti näkee tämän aattona tai myöhemmin, mutta Oikein ihanaa joulua kaikille ja onnea vuodelle 2015!!!<3<3

Päivät vierii eteenpäin. Viime viikon olin lasten kanssa yksin, kun mies oli työreissulla. Viikko meni ihan mukavasti, vaikka jänskäsin etukäteen, miten pärjään :). Olen sanonut tämän ennenkin, mutta musta ei olisi yksinhuoltajaksi. Viikkoa helpotti se, että treffasin parina päivänä meidän uutta saksalaista naapuria. Törmättiin tuossa meidän leikkipuistossa ja hän oli todella ystävällinen ja ehdotti heti, että tavattaisiin. No, me sovittiin päiväkahvittelut ja hän tuli 1,5- vuotiaan poikansa kanssa meille, ja minä menin poikien kanssa hänen luokseen seuraavana päivänä. Oli tosi mukavaa ja vitsailtiin, että joka toinen kerta kun tavataan, puhutaan saksaa, ja joka toinen kerta englantia. Kyllä mä vielä opin saksaa!! Meidän taloyhtiöön on muuttanut myös yksi toinen saksalainen perhe, jossa on juuri samanikäiset pojat kuin meillä. Olen tavannut myös heidät ja tuntuu, että tässä olisi aika hyvät ainekset koossa. Olen kaivannutkin juuri mammaseuraa tästä läheltä. Semmoista välitöntä ja rentoa niin, että olisi seuraa leikkipuistoon tai vaikkapa juuri päiväkahveille kotiin. 

Loppuviikosta me sairastuttiin koko konkkaronkka miestä lukuun ottamatta. Jotenkin nämä muutamat päivät ovat menneet kuin jossakin sumussa yöpaita viuhuen pitkin päivää, eikä pahemmin jouluvalmistelut ole kiinnostaneet. Öitä on valvottu ja lääkitty lapsia ja itseä. Kuusi haettiin jo lauantaina, jolloin ei oltu vielä ihan raatoja. Tänään olin vähän paremmassa kunnossa ja siivottiin miehen kanssa kotia ja koristelin viime silaukset. Kaupassa on käyty ja kinkku on uunissa. Joulu saa tulla! Tosin jos K on huomenna vielä huonossa kunnossa, niin täytynee mennä lääkäriin tilanteen mukaan ja mietittiin, että "siirretään" joulua päivällä, juhlitaan vasta joulupäivänä :). Katsotaan miltä aatto näyttää. K nimittäin haaveili pukeutuvansa pukiksi ja jakavansa lahjat :) Kaikki olisi valmista, kunhan poika saadaan kuntoon. V oli tänään jo paremmassa kunnossa. No ei se niin päivän päälle ole. Täällä sitä paitsi 25.12 on juhlapäivä ja aatto aika lailla normipäivä. 

Ainiin, pakko kertoa vielä yksi asia. Laitoin tänään ilmoituksen yhteen tän alueen fb-ryhmään, että missä kaupassa myydään lasten tonttulakkeja. Mä vissiin jätin kaikki tonttulakit ja härpäkkeet Suomeen, kun en niitä täältä löytänyt. Täällä ei nimittäin joka paikassa myydä niitä, enkä olisi jaksanut juosta ympäri kylää etsimässä tonttulakkeja. No anyway, yksi suomalainen nainen vastasi, että tule hakemaan meiltä. He asuvat tässä ihan meidän lähellä, mutta en ole koskaan tavannut heitä. No minäpä menin ja vastassa oli oikein ihana nainen, jolla on pari teini-ikäistä lasta. Oli puhetta, että toinen tytöistä voisi tulla joskus hoitamaan meidän lapsia. Siis mitä???? Oikeesti.. Mä olin ihan, että ei voi olla totta. Tätä mä oon NIIN odottanut ja toivonut! Kun se meidän löytämä suomalainen babysitterihän muutti pois maasta :(. Jospa me saataisiin nyt luottohoitaja tästä läheltä, niin voisi joskus ihan pikku jutunkin takia pyytää. Jeejeejee.

Lunta olisi tuolla tooosi korkealla...

Yritän huomenna napsia kuvia meidän joulukodista ja kerron millainen joulu me vietettiin. 

Nauttikaa ihanasta ja rauhallisesta joulunajasta!

Palaan astialle, kun siltä tuntuu :). 

Put yourself out there...

Sanoi meidän amerikkalainen naapuri keväällä, kun oltiin just muutettu tänne. Hän sanoi myös kaverien löytämistä vähän niin kuin deittailuksi. Tämä aihe on pyörinyt mielessä viime aikoina ja erityisesti tänään, koska kestitsin meillä muutamaa äitiä ja lasta. Kuulun facebookissa Liftin mammapiiriin, joka kokoontuu joka kuukauden ensimmäinen tiistai jonkun luona. Päätin olla aktiivinen ja järjestää treffit tällä kertaa meillä. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun ylipäätään osallistun koko mammaklubiin. Tottakai tämmöisen järjestäminen vaatii vähän extra ponnisteluja, koska tietysti haluan, että koti on siisti ja että on jotain tarjottavaa. En tiennyt yhtään mitä heillä on tapana tarjota ja miten suureellisesti, mutta halusin tarjota jotain suomalaista, mutta helppoa. Tein siis pannarin ja keitin Juhla Mokkaa :). No paistoin lisäksi Lidlin minipitsoja ja laitoin esille hedelmiä ja sellasia lasten sipsejä. Jep. Vieraat oli tyytyväisiä ja oli mukavaa. Sain puhelimeeni jälleen uuden numeron, tällä kertaa saksalaiselta naiselta. 

Ulkomailla viihtyminen on hyvin pitkälti kiinni siitä, millainen sosiaalinen ympäristö sinulla on. Näin se vaan on. Ja toki tämä pätee ihan omaan kotimaahankin. Ihmiset ympärillä tekee arjen ja elämän merkitykselliseksi. Se vaan on kumma, kun monesti ystäviä, perhettä tai sukulaisia ym. pitää itsestään selvyytenä. Heitä ei osaa arvostaa samalla tavalla, kun he ovat "saatavilla" lähes koko ajan. Sitten kun tulee maahan, jossa koko sosiaalinen verkosto pitää luoda nollapisteestä, tajuaa miten vaikeaa se on. Tajuaa miten paljon Suomessa oli rakkaita ihmisiä ympärillä. Tilanne on joka tapauksessa se, että täällä me nyt asutaan ja ollaan. Mä olen havahtunut siihen tosiasiaan, että mun täytyy olla aktiivinen ja sosiaalinen ja laittaa itseni alttiiksi! Ei kukaan meitä tuu kotiovelta hakemaan ja pyytämään kaveriksi :). Vaikka mä saisin 100 numeroa kännykkään, ei se tarkoita sitä, että mulla olisi 100 kaveria. Mun täytyy kutsua ihmisiä meille, sopia play deittejä, pyytää lenkille tai kahville, eikä odottaa, että mua pyydetään. No oikeesti nyt mulla onkin aika "monta" rautaa tulessa. Olen kutsunut kaksi eri perhettä K:n 4- vuotis synttäreille. Sitten muutaman muunkin kanssa ollaan puhuttu, että pitäisi nähdä. Täytyy vaan lyödä lukkoon päiviä :). Viikot menee toisaalta niin nopsaa ja monilla lapset on melkein joka päivä jossakin kindergartenissa (vastaa esikoulua, muttei ihan) tai vastaavassa ja esim EA:kin on osa-aikaisesti töissä, niin monesti menot menee ristiin. Sellaista se on. Aikatauluttaminen ja kalenterin kanssa kulkeminen on vaikeaa tällaiselle fiilispohjaiselle ihmiselle :). 

"käymme yhdessä ain, käymme aina rinnakkain"

Mä heitän haasteen kaikille - tän viikon tehtävänä on ottaa yhteyttä johonkin ystävään tai sukulaiseen. Sopia tapaaminen tai edes laittaa viesti, että kivaa kun olet olemassa!! <3