Kesälomaa blogista

Moi pitkästä aikaa!

Blogi on kärsinyt hiljaisuudesta ties kuinka kauan. Pahoittelut siitä! Meillä on ollut Suomivieraita ja ollaan sairasteltu ja kaikenlaista hässäkkää on ollut. K:lla on vielä Stepparia ensi viikolla ja sitten hänkin jää kesälaitumille kahdeksi kuukaudeksi. Meille on tulossa kesäkuun lopulla sisko ja sen mies ja sen jälkeen meillä ei olekaan paljoa suunnitelmia. Olemme miettineet Suomeen menoa heinäkuussa ja tehdään ehkä jotain pieniä autoreissuja täälläpäin, mutta mitään ei ole lyöty lukkoon. Paljon olisi vielä nähtävää! Niin ja jostain syystä en saa lisättyä uusia kuvia koneelle, sekin syö motivaatiota päivittää kuulumisia. Mulla on kännykässä dropbox, josta kuvien pitäisi siirtyä koneelle automaattisesti, mutta tämäpä ei toimi ei. Tekninen tuki on kiireinen omassa työssään, etten ole viitsinyt vaivata häntä tällä mun pikku harrastuksella :). Summasummaarum ajattelin pitää vähän kesätaukoa blogin kirjoittamisesta. Tai en ainakaan ota mitään stressiä päivittämisestä, koska mielessä on nyt paljon kaikenlaista muuta ja intoa ei valitettavasti löydy blogin pitämiselle. Toivottavasti ymmärrätte. Päivitän tilannetta taas sitten syssymmällä, jos vielä muistatte Biscuit Battlen olemassa olon. 

Vielä muutama sananen painonhallinnasta. Mullahan alkoi noin 3-4 kuukautta sitten tsemppi muutamien kilojen karistamiseen ja ylipäätään liikkumisen lisäämiseen. Tilanne on aika jees tällä hetkellä. Olen liikkunut säännöllisesti 3-4 kertaa viikossa ja olen syönyt aika terveellisesti. En ole totaalikieltäytynyt mistään, mutta olen pyrkinyt syömään kaikkea kohtuudella ja vähentämään hiilareita illasta. Mulla on viikon päästä update kuntosalilla ja kuntosaliohjelmaani päivitetään. En haluaisi millään nousta puntarille, mutta katsotaan miten käy. Tiedän, että olen pudottanut ainakin 4kg, mutta en ihan päässyt tavoitteeseeni eli siihen 5-6kg pudotukseen. Tiukassa on kilot. Vielä pitäisi saada pudotettua 2kg niin olisin samoissa lukemissa kuin PT-jakson lopussa. I can do it! Tärkeintä on, että olo on nyt fyysesti paljon fressimpi kuin talvella. 

Nyt toivotan kaikille lukijoilleni oikein ihanaa ja aurinkoista kesää! Kesä on lyhyt, mutta sitäkin spesiaalimpi<3 Take care!

Kuvia keväisestä Sveitsistä ja viikonlopun pikaiset kuulumiset

Ciao!

Tässä on joitakin kuvia viikonlopulta Sattelista ja Zugista. Meillä oli kylässä viikonlopun yli Ruotsinsuomalaisia kavereita. Meillä on käynyt vuoden aikana aika paljon vieraita ja varsinkin mun miehelle on muodustunut jo rutiiniksi, millä tavalla kaikkia hostataan. Hän ottaa selvää paikoista, mihin kannattaa mennä ja mitä voitaisiin tehdä. Me jo nauretaan sille, kun hän laukoo perus turistioppaan lauseita tietyissä nähtävyyksissä. Täytyy antaa kyllä probsit miehelleni - hän on hyvä host. 

Lauantaina käytiin koko porukalla Sattelissa vuorella, joka on mukava paikka lapsille ja aikuisille. Talvisin se toimii laskettelupaikkana ja kesällä siellä on pomppulinnoja ja kelkkarata. Siellä on eri pituisia haikkausreittejä, nuotiopaikkoja, leikkipaikka ja mm. aaseja ja vuohia. Niin ja onhan siellä se riippusiltakin, josta olen joskus tänne kirjoittanut.

Sunnuntaina käytiin aikuisten kesken syömässä Zugin vanhassa kaupungissa italialaisessa ravintolassa... siellä tuli sitten ne viikonlopun hiilariähkyt, mutta oli sen arvoista.

Aurinko laskee ja ilta hämärtää. 

Mies lähti tänään työreissuun ja tulee takaisin torstai-iltana. Tietenkin koitan kehitellä meille tekemistä, ettei homehduta vain kotona. Huomenna K menee Steppariin ja V menee Kinderparadisiin leikkimään ja minä painelen salille. Viikonloppuna meni ruokailut vähän niin ja näin ja nyt on mukava palata taas omiin ruoka- ja liikkumisrutiineihin. Olen löytänyt mukavan kombon salista ja ryhmäliikuntatunneista. Salin lisäksi käyn aerobic dance- tunneilla ja zumbassa. Olen todennut, että kannattaa tehdä sitä mistä tykkää. En tykkää käydä yksin lenkeillä ja oikeastaan en pidä muutenkaan lenkkeilystä. Se on tylsää suoraan sanottuna. Tykkään tanssillisista jutuista, joten näillä mennään. Tärkeintä on se, että liikkuu, olipa se sitten mitä lajia tahansa. 

Väripläjäys vielä loppuun.

Ehkäpä tulossa on päivityksiä tiheämmin nyt kun istuskelen muutaman illan yksikseen.

Mukavaa viikkoa kamut xx

Ps. Sain kommentin edelliseen postaukseen, mutta se oli tyhjä. En siis tahallaan jättänyt sitä julkaisematta. Jos tunnistat itsesi, niin laitatko viestin uudelleen, kaunis kiitos<3

Mitä kuuluu kuntokuurille?

Moi!

Vihdoinkin olen sisäistänyt sen, että jos ei halua olla löllömöllö ja ääh ja puuh kun menee portaita ylös, niin ei voi syödä pitsaa joka viikko ja maata sohvalla (näin kärjistetysti sanottuna). Miettikää! Tää tuli aika puun takaa eikös heh?! Silloin kun mulla oli PT-jakso niin haaveenani oli liikkua säännöllisesti, ja että liikunta olisi luonnollinen osa elämääni. Halusin tulla hyvinvoivaksi ja pirteämmäksi naiseksi/äidiksi ja kaikin puolin voida hyvin fyysisesti ja henkisesti, koska kyllähän nämä kaksi asiaa kulkee käsi kädessä. Haave on edelleen olemassa ja olen menossa sitä kohti. Sain hyvän startin PT-jaksolla, mutta se tyssäsi meidän muuttoon ja siihen, että en ole pitkäjänteinen ihminen. Vanhat tavat tulivat liian nopeasti takaisin. Onneksi myös hyviä uusia tapoja säilyi mukana, mutta ei tarpeeksi, jotta olisin saanut pidettyä painoni kurissa. Toisaalta opin erittäin paljon  PT- jakson aikana ja voin edelleen hyödyntää oppimaani. 

Mulla on siis handussa nyt vuoden sopimus kuntosalille, josta pidän erityisen paljon. Siellä saisi olla ryhmäliikuntatunteja  enemmän, mutta muuten olen paikkaan tosi tyytyväinen. Aloitin jäsenyyden helmikuussa ja ensimmäiset 6 viikkoa tein Milon Circle- harjoitusta. Eli kierretään tietyt kuntosalilaitteet läpi tehden aina yhtä liikettä 1min ja välissä pyöräillään tai ollaan cross trainerilla 4 min. Tämä oli mulle hyvä alku, jotta pääsin taas vauhtiin. Milon on kuitenkin enemmän ylläpitävää treeniä ja onhan se aika tylsää tehdä aina samaa juttua joka kerta. Siispä halusin uuden saliohjelman. Kävin sen ohjaajan kanssa läpi lauantaina ja tavoitteena olisi tehdä ohjelma läpi n. 2 kertaa viikossa. Ohjaajan kanssa oli puhe, että keskityn rasvanpolttoon, koska totuus on se, että mussa on ihan tajuttomasti rasvaa, yök! Vaikka en ehkä näytä ulospäin kovin lihavalta, niin rasvaprosenttia pitää saada alemmas ja lihaksia tilalle. 

Sain muutamia vinkkejä rasvanpolttoon. Jatkan ruokavalion kanssa muuten samaan malliin, mutta en syö iltaruualla enkä sen jälkeen hiilareita (varsinkaan niinä päivinä kun en käy salilla) ja tietenkin sokerin saanti täytyy pitää minimissä. Muutes, kannattaa aamuisin juoda lasi vettä, johon puristaa 3rkl sitruunan mehua. Olen huomannut, että aineenvaihdunta on kyllä kiihtynyt. Olo on muutenkin aika kevyt, vaikkei se ulospäin vielä näykään. Lupasin ohjaajalle, että kesäkuun lopussa olen 5kg kevyempi (Oma tavoite on 6kg eli 2kg/kk, aika jees). Otin todellakin haasteen vastaan. Tällä hetkellä herkuttomuus ei tee tiukkaa, koska olen päässyt irti sokerikierteestä, mutta täytyy myöntää, että ruuanlaittoa vaikeuttaa toi hiilarittomuus. Se on ehkä tottumuskysymys vaan. Kuitenkin lounaalla syön pastaa, riisiä tai pottuja. Ei paha! I can do it! Eli nämä "pienet" muutokset toivottavasti alkavat tuottamaan tulosta.

Semmosta tiedossa nyt keväällä. Ihanaa, kun löysin motivaatiota jatkaa taas terveellisempiä elämäntapoja. En todellakaan voi hyvin, jos en liiku ja jos syön mitä kulloinkin tekee mieli. Näin on hyvä, vaikka se vaatiikin vähän työtä! 

Tästä on hyvä polkaista uusi viikko käyntiin! 

Tschüss!

Jumppaa, sokerilakko ja Suomivieraita

Hallo!

Melkein viikko on vierähtänyt viime postauksesta. En näköjään pysty pitämään tasaista tahtia kirjoittamisessa. Juttua ei vain tule, jos ei ole inspistä. Pahoittelut tästä. Tänään iski inspiraatio siitä, kun huono aamu muuttuikin mukavaksi päiväksi. 2vee valvotti viime yönä ja oli tietenkin aamulla kiukkuinen ja väsynyt niinkuin itsekin olin. Olin sopinut naapurin kanssa, että mennään aamulla jumppaan, mutta mulla ei ollut yhtään fiilistä mennä sinne huonosti nukutun yön jälkeen. Päätin pitää kiinni lupauksesta ja lähdin salille tietenkin pojat mukana. Siellä on nimittäin kinderparadis lapsille 9-11.30 maanantaista lauantaihin. En ollut innostunut lähtemään salille senkään takia, koska olin varma ettei V halua jäädä lastenhoitoon. Toisin kävi, jihuu!! Preppasin pienimmäistä oikein kunnolla ennen salille menoa ja joku varmaan naksahti päässä, mutta hän jäi sinne muitta mutkitta. Asiaa helpotti varmasti se, että isoveli oli mukana kaverina. En voi edelleenkään uskoa tätä todeksi. Olin ihan varma, että minut tullaan hakemaan kesken jumpan pois, mutta sain hikoilla kokonaisen tunnin rauhassa. Aion hyödyntää tätä mahdollisuutta ainakin pari kertaa viikossa. Jumpan jälkeen menimme naapurin kanssa kahvilan kautta kotiin. Söimme perinteiset sveitsiläiset mysliannokset. Harmi kun en tajunnut ottaa kuvaa annoksesta. Se oli semmonen mössö, johon oli sekoitettu marjoja, hedelmiä ja kaurahiutaleita ym. Oli tosi hyvää! Tämmöisinä päivinä, kun on seuraa ja tekemistä, elämä hymyilee :)! 

Seuraa meillä on ollut viime viikonlopusta asti, kun mieheni siskon perhe tuli meille 4 päiväksi. Oli tosi mukavaa kun pojat saivat leikkiä serkkujen kanssa ja me saatiin läheisiä kylään. Kävimme sunnuntaina Engelbergissä, jossa kävimme myös silloin keväällä, kun me oltiin just muutettu tänne. Ilma ei ollut mitä mahtavin, mutta päivä vierähti kuitenkin mukavasti tunnelmallisessa kylässä. 

Sokerilakko on muuten tuntunut mahtavalta! Kannattaa kokeilla! Tosin täytyy tunnustaa, että söin yhden pienen suklaaleivoksen maanantaina, jaiks. Halusin, että meidän "vieraat" maistavat tätä unelmaherkkua ja äh kai mäkin sitten halusin semmoisen. Positiivista on se, että herkut jäivät siihen. Ilman sokerilakkoa olisin syönyt vaikka mitä muutakin samana päivänä, koska "samahan se on syödä herkkuöverit, kun kerta alotin", jos pääsette yhtään kiinni tästä ajatusmallista. Päässä viiraa herkkujen suhteen, mutta ainakin yritän tehdä asialle jotain. Ajattelin olla lakossa vielä tän kuun loppuun saakka ja sitten jatkaa jollain suunnitelmalla eteenpäin. Liikkuminen tuntuu taas hyvältä ja olen niin onnellinen jos pystyn jatkossakin jättämään lapset leikkimään siksi aikaa, kun jumppaan. 

Äh ei täällä mitään kevättä vielä ole.. eilen oli 13 astetta ja ihana kevätfiilis, kunnes aamulla avasin verhot ja satoi räntää. Loskassa käveltiin salille. No kyl se kevät sieltä tulee...

Mitä sinne ruudun toiselle puolelle kuuluu? Joko kevät kolkuttelee mielissä?

xxx

Päivän piristys

Hallo!

Tänään tulin hyvälle mielelle lintujen laulusta ja aurinkoisesta säästä. Elämä hymyilee taas. Pienestä se on joskus kiinni. Muutenkin ollaan mietitty tulevaisuutta ja eloa täällä Sveitsissä. Uskon, että pikku hiljaa asiat loksahtaa paikoilleen, ainakin mun mielen sopukoissa. Valotan näitä pieniä asioita sitten kun on sen aika. Tänään päivän piristyksenä toimi tosiaan ihanan keväinen fiilis, kukat ja K:n askartelu. Käytiin Lidlissä Stepparin jälkeen ja siellä oli kaikkea ihanaa sisustusjuttua.. tuli jotenkin niin kotoisa olo, kun ne oli sellasia tutun oloisia ja kauniita asioita. 

Ihastuin noihin nuppeihin, mutta lopulta päädyin jättämään ne kauppaan. Ostamisen sijaan otin valokuvan, jotta voin miettiä rauhassa tarvitsenko oikeesti uusia nuppeja ja mihin huonekaluihin vaihtaisin ne. Joskus kannattaa miettiä kaksi kertaa, ettei tule tehtyä turhia ostoksia. Varman päälle taas kerran.

Pääsin eilen jumppaan heti aamusta (kiitos appivanhempien) ja sekin varmaan piristi omalta osaltaan. Ohjaaja oli tosi hauska ja pirtsakka ja tunnilla oli hyvää musiikkia, joka vei mukanaan. Askeleet meni vähän niin ja näin, mutta hyvä fiilis on tärkein. Lähdin salista tomaatin näköisenä joten tunti oli ainakin tehokas. Yksi piristysruiske lisää on mun sokerilakko! Jotenkin mä olen ollut viime viikot niin saamaton ja väsynyt, mielialat on mennyt kuin vuoristorataa ja uskon, että osa syy tähän on sokerilla. Syön herkkuja joka tunnetilaan ja olo on jälkeenpäin hirveä. Enkä selvästikään pysy kohtuudessa, joten mun on pakko ottaa nyt totaalinen STOP kunnes olen päässyt sokerikierteestä eroon. Voi kunpa joku päivä osaisin syödä herkkuja viisaasti ja kohtuudella. 

Oisko kevättä jo rinnassa? :)

Kuntosalilla

Nyt kuntosali on taas korkattu pitkästä aikaa. Kävin siellä tosiaan viimeksi loppukesästä. Mulla oli kesän ajan 3 kuukauden jakso, jota en tyhmänä jatkanut. Silloin ajattelin, että kyllä musta on tekemään kotitreenejä ja lenkkejä. Väärässä olin ja pahasti! Nyt ollaan siinä tilanteessa, että PT-jaksolla saadut tulokset on aika lailla historiaa. Ohjaaja teki mulle perus kehonkoostumus jutskat ja huhhuh... niitä ei voi tuoda päivänvaloon. Olen niin helpottunut ja onnellinen, että mä raahauduin salille ja rupean nyt käymään myös ryhmäliikuntatunneilla. Otan jälleen härkää sarvista ja teen asioille jotain! En pidä siitä olotilasta, mikä mulla on, kun en liiku säännöllisesti. Silloin usein syömisetkin menee päin honkia. Mun on siis pakko liikkua, jotta voin hyvin. Tietenkin! Tää ei näköjään kaikille tuu ihan luonnostaan heh. Mulle pitää vääntää rautalangasta ja monen erehdyksen kautta.

Nyt kun mulla on vuoden jäsenyys, on tähän juttuun sitouduttava. Jos jaksan vuodenkin tsempata, vaikka hampaat irvessä niin uskon, että liikkuminen alkaa olla jo selkäytimessä. En halua enää on/off - meininkiä. Haluan liikkua säännöllisesti ja haluan, että liikkuminen ei vaatisi älyttömiä ponnistuksia, vaan tulisi luonnostaan. Samat ajatukset on siis edelleen, kuin reilu vuosi sitten. Ihminen on luotu liikkumaan, eikös se ole silloin myös minua varten?! Siihen on pakko uskoa. 

Biscuit Battle herää jälleen

Palataanpas blogin alkujuurille. Rupesin pitämään blogia mun elämäntapamuutoksesta. Siitä on nyt melkein 1,5 vuotta aikaa. Aikaa on tosiaan vierähtänyt siitä, kun lopetin jokapäiväisen herkuttelun ja opettelin syömään terveellisesti. Hankin tueksi PT:n, mikä oli mulle tosi iso juttu. Olen yleensä aika pihi tämmöisissä jutuissa, enkä halua laittaa paljoa rahaa oikeastaan mihinkään. No silloin syksyllä mulla oli seinä vastassa. Halusin muutosta niin kovasti, että olin valmis satsaamaan hyvinvointiini myös taloudellisesti. Se kyllä kannatti! Sain mahtavia tuloksia aikaan noin kolmessa kuukaudessa. Samoihin aikoihin meille alkoi selvitä, että muutamme Sveitsiin. PT-jakson päätyttyä halusin jatkaa samaa rataa, enkä missään nimessä halunnut palata entiseen. Sitten kun muuttotohinat alkoivat ja elämä oli tosi epäsäännöllistä, en pystynyt/jaksanut pitää treenimääriä yllä ja houkutukset herkkujen perään alkoivat kasvaa pikku hiljaa.

Sveitsiin muutettuamme haasteena oli löytää oikeat ruuat. Olin just oppinut syömään oikein ja tiesin, mitä kaupasta ostan. Täällä en löytänyt hyvää rahkaa enkä rasvattomia tuotteita. Raejuusto maistui oudolta, ja maistuu edelleen. Leipäkin oli yhtä pullamössöä. Täkäläisessä maidossa on rasvaa 2,5-3,5%. Toisaalta hevi-osasto pursusi tuoreita tuotteita ja marjojakin sai jo aikaisin keväällä. Täällä myydään tosi kivoja valmis salaattipusseja, joita käytetään jatkuvasti. Siitä en ole luopunut. Puoli lautasta on kasviksia ja salaattia. Täysjyvämakaroonia ollaan roudattu Suomesta, tyhmää, mutta en vaan saa selkoa täkäläisistä tuotteista, mitä ne oikein on. On eri väristä pastaa, mutta tiedä niistä sitten onko ne täysjyvää vai pelkkää tummaa vai mitä. No en ole ottanut tästä paineita, koska pyrin syömään pastaa pieniä annoksia. Eli pointti on se, että kyllä mulle jotain jäi kaaliin PT-jaksolta, vaikka olen plösähtänyt muuten. Yksi huono juttu oli se, että opin syömään juustofondueta.. aijai.. ei hyvä! Nyt on pidetty taukoa siitä herkusta. Toinen ongelma on pitsat! Sen verran täytyy puolustautua, että en syö ikinä koko pitsaa, vaan about 3 palaa ja loput salaattina. Tässä ennen joulua oli joku ihme mässäilykausi. Saattoi johtua säästä ja pimeydestä. Mulla oli myös todella irrallinen olo täällä. Puoli jalkaa oli koko ajan Suomessa. Motivaatio kaiken suhteen oli todellakin kateissa. Uusi vuosi on aina niin ihana aloittaa puhtaalta pöydältä. Ei ole mitään tekosyitä olla aloittamatta/jatkamatta terveellisiä elämäntapoja! 

Tämä aihe tuli mieleeni, koska tein tänään pitkästä aikaa kotitreenin TRX-nauhalla (tai meillähän on toi Tunturin oma, mutta ajaa saman asian). Oli kyllä tosi hapokasta, vaikken tehnyt kuin 30 minuuttia. Tavoitteena on tehdä 2 lenkkiä viikossa ja 2 lihaskuntoa joko kahvakuulalla tai TRX-nauhalla --> kunnes mä oikeesti kävelen sinne salille ja otan jäsenyyden. Miksi se on niin vaikeeta? 

Hop! Tästä se lähtee! Nyt kun olen täällä huudellut asiasta, niin otan tän taas vähän vakavammin. I can do it! YOU can do it! Onko siellä ketään, kuka painii samojen asioiden kanssa? Kuka lähtee tähän samaan viikkotahtiin? Käsiä ylös!! :D

Reipasta viikkoa kaikille! 

Ps. Eikoo ärsyttävää ku tää täällä on niin super positiivinen ja reippaan oloinen? Sitä se liikunnan riemu teettää... ärsyttääkö nyt vielä enemmän heh?! Mua ärsyttää monesti sellaset ihanaa jee hyber super mahtavaa vetää punnerruksia ja syödä levää!! (Anteeks jo valmiiksi) En ole todellakaan sillä asteella, eikä ole tarkoituskaan. Haluan vain jonkun tasapainon näihin juttuihin, koska kamppailen JOKA PÄIVÄ syömisten ja liikkumisten suhteen. Toivon, että kaikki tää shitti tulis joskus luonnostaan! Se on moro nyt!

Lenkkikamu ja asiaa sisustuksesta

Hei ihan pikaisesti tulen kertomaan, että kyllä voi pieni lenkki raikkaassa ilmassa piristää! Tämä tuli varmaan kaikille täysin yllätyksenä, eikös? Ei mutta oikeesti, miksi mun lenkkeily on koko ajan vähentynyt täällä ollessa? On tähän syykin. En tykkää lenkkeillä yksin. Lasten kanssa se onnistuu joskus, joskus ei. Riippuu miten pitkiä matkoja ja kuinka reippaasti K jaksaa polkea. Mutta tähän asiaan on löytynyt ratkaisu. Olen löytänyt lenkkikaverin meidän uudesta naapurista! Jes! Pikku hiljaa palaset loksahtelee paikoilleen. Olen toivonut lenkkikaveria ja babysitteriä - kummatkin on löytynyt ja vieläpä tästä läheltä. 

Mulla on muuten menossa sisustuskriisi. Joulun jälkeen iski joku kauhee vimma saada asunnosta selkeämpi ja raikkaampi. Mua on ruvennut tökkimään kaikki romanttinen sälä. Toisaalta en ole mikään kauhean pelkistetyn kodin ystävä, mutta jotain siltä väliltä. Tykkään väreistä, mutta kyllästyn helposti. Joten perus jutut pitäisi saada miellyttäviksi ja aikaa kestäviksi, niin tekstiileillä saisi vaihtelua aina silloin, kun tuntuu siltä. Olen siirrellyt mattoja edes takaisin ja ostanut uusia ja palauttanut. Mun ongelma on se, etten näe kokonaisuutta päässäni. Mä opin kokeilemalla (yleensä virheostosten kautta) mikä sopii ja mikä ei. Ei siis auta kuin välillä tehdä tyhmiä ostoksia ja varmistaa, että ne saa palautettua. Onhan se välillä tosi rasittavaa, mutta minkäs teet. Tästä lähin mä aion ottaa kuvan kaupassa ennen kuin ostan tuotetta ja yritän kuvitella sen kotiin, ja sitten vasta teen ostopäätöksen... ellen ole siis 100% varma sopiiko se. 

Mutta hei, tämä kertoo vaan siitä, että mä alan viihtyä meidän kämpässä, koska nään vaivaa viihtyvyyden eteen. Haluan tehdä tästä enemmän kodin tuntuisen, vaikken tiedä kuinka kauan tämä tulee olemaan meidän koti. Viis siitä, sisustus on mun harrastus ja toteutan sitä täälläkin. Yritän tietenkin hankkia sellaista, mitä voin käyttää seuraavissakin kodeissa... ellen ehdi kyllästyä, heh. 

Tässäpäs on kuvaa meidän keittiöstä (just kun oltiin muutettu), joka on tosi kiva ja toimiva. Sopivasti kaappitilaa ja ihanan iso ikkuna päästää aamuauringon sisään. Nice! Se mikä on erilaista Suomeen verrattuna on se, että täällä käytetään vuokra-asunnoissa laadukkaita materiaaleja. Esim. kivitasoja, paikallisia kodinkoneita ja kivi/laattalattioita isoilla alueilla. Mä olen ihastunut keittiön kivitasoihin. Ne on niin helppohoitoiset eikä tarvi varoa kuumien astioiden kanssa. 

Kevyempää viikonloppua kaikille! --> aiheeseen tulee jatkoa, kunhan saan uusia kuvia koneelle (ei olla taaskaan väleissä tän koneen kanssa)

Päivän piristys

Hei taas. Pakko tulla vaan kertomaan, että tänään oli kiva päivä! Aamulla käytiin poikien kanssa lenkillä. Alku oli vähän tahmeaa, kun K ei oikein meinannut innostua lähtemään, vaan hän olisi halunnut jäädä pihaan leikkimään. Sain houkuteltua hänet pienelle lenkille, josta tulikin yhtäkkiä 5km. Mentiin ihan leppoista vauhtia, mutta on sekin parempi kuin ei mitään, siis treenimielessä. Yritän pitää arkiaktiivisuutta yllä, kun treenit muuten ovat jääneet vähemmälle. Shame on me! Siitä puheen ollen, en jatkanut salijäsenyyttä :(. Vakuutusyhtiö ei korvannutkaan mitään vuoden jäsenyydestä, joka olisi ollut 1290fr. Siis korvaus olisi pitänyt muka olla jotain 200-300fr luokkaa. Tulin siihen tulokseen, etten viitsi maksaa tuollaista summaa siitä, että käyn siellä 1-2 kertaa viikossa. Jumppa-aikataulut ei oikein sopinut mulle mitenkään ja salilla en tuota enempää olisi jaksanut käydä. Harmittaa tosi paljon, kun pääsin niin hyvään vauhtiin ennen muuttoa ja kaikki vähän plösähti keväällä, kesästä puhumattakaan. Kiloja on tullut takaisin, onneksi sentään mahdun vaatteisiini, mutta silti! Masentavaa! No mitenkä tää taas ajautui masentaviin asioihin. 

Niin mulla oli tosiaan kiva päivä! Kävin tänään kahvilla sen Etelä-Afrikkalaisen naisen kanssa, josta olen kertonut aiemminkin täällä. Teki kyllä NIIN hyvää päästä vähän ihmisten ilmoille ilman lapsia. Tämän naisen kanssa mulla muutenkin tuntuu synkkaavan hyvin. Meillä on samoja kiinnostuksen kohteita ja juttu tuntuu luistavan, jes! En jännitä hänen seurassaan, joten englanti sujuu aika hyvin. Puhuttiin, että voitais käydä joskus lenkillä yhdessä ja ensi viikon perjantaiksi kehitellään Ikean reissua tai jotain muuta pientä shoppinkia. Nice!

Tästä on hyvä aloittaa uusi viikko!

xxx

Autokauppoja ja pyörälenkkejä

Hello kaikki!

Täältäpä tulee viikonlopun kuulumisia. Me pysyttiin tämä viikonloppu vaihteeksi ihan tässä lähellä, kun aika monet viikonloput ollaan reissattu ympäri ämpäri eri paikoissa. Se oli sitä alkuhuumaa :). Perjantai ja lauantai meni enemmän tai vähemmän autokaupoissa. Me myytiin Suomessa ennen muuttoa meidän molemmat autot, joten tänne päästyämme meidän piti löytää aika pikaisesti uusi auto. No me sitten ostettiin aika halppis 7-paikkainen auto, kun ajateltiin, että on mukava sitten kuskata meidän vieraita. Se onkin palvellut meitä nämä vajaat 5 kuukautta melko hyvin. Se on kestänyt Italian ja Saksan reissut täydellä lastilla ja puuskuttanut ylös vuorille :). Noh, tässä viime aikoina siinä on ilmennyt pientä turnauskestävyyden puutetta ja meidän on pakko vaihtaa se uuteen pirssiin. Joka kerta kun me ajellaan sillä, niin ollaan vähän jännän äärellä. Mä en todellakaan uskalla kuljettaa lapsia autolla, joka voi sanoa sopimuksensa irti minä hetkenä hyvänsä, joten time to move on. Toivottavasti valioyksilö löytyy pian!

Tommonen näkyi lauantai-aamuna ikkunasta :)

Lauantai-iltana käytiin pienellä lenkillä, kun K:lla on nyt uusi pyörä ja hän on todella innoissaan siitä ja haluaisi pyöräillä koooko päivän. Mä saan kyllä hänestä hyvän lenkkikaverin, sen verran kovaa hän päästelee, että meikäläisen reisiin ja ahteriin tulleet lisäkilot (grrrr!!!) saa taas kyytiä, ihanaa! Meidän lenkki oli melkein lopuillaan ja oltiin tässä talon edessä, kun meitä vastaan tuli suomalaisperhe!! Aivan mahtavaa! Oli ihan pakko avata suu, kun kuulin suomea jo kaukaa. Siinä sitten turistiin heidän kanssaan jokunen tovi. Toivottavasti tavataan heidät pian uudestaan! Tänään tehtiin myös samanlainen lenkki ja oli kyllä mahtavan lämmin sää ja paljon ihmisiä ulkoilemassa, kuten täällä aina viikonloppuisin. 

Mulla on muuten pitkään ollut mielessä, että olisi hyvä kun me löydettäisiin joku suomalainen lastenhoitaja tästä läheltä. Olisi kiva päästä joskus miehen kanssa kahdestaan jonnekin tai vaikka saada lastenhoitoapua siksi ajaksi, kun siivoaa. Mulla on nimittäin välillä mennyt niin järki, kun olen yrittänyt siivota lasten kanssa. Vähän väliä jompi kumpi sammuttaa imurin tai vetää johdon seinästä tai haistelee jotain pesuainemyrkkyjä, Huoh! Olisi luksusta siivota joskus YKSIN ja rauhassa. Toki sitä voisi tehdä viikonloppuna kun mies on maisemissa, mutta en halua kuluttaa viikonloppuja siivoamiseen :). Tai tietenkin voisi palkata siivoojan, niinkuin moni muu tekee tässä taloyhtiössä ;). Se vasta olisikin luksusta. Niin pitkän kaavan mukaan taas päästään itse asiaan, eli taisin löytää facebookin kautta yhden suomalaisen tytön. Kiitos taas FB:lle!! Siitä enemmän sitten, kun asiat varmistuu. Kyllähän se entinen naapurin poikakin olisi innokas tulemaan babysitteriksi, mutta hän on vielä niin nuori ja en usko, että pojat jäisivät hänen kanssaan keskenään kielimuurin takia. Ehkä vähän myöhemmin, kun pojat oppivat kielen tai sitten niin, että olen itse lähettyvillä. Vaihtoehtoja kuitenkin on. Pitää vaan ottaa asiaksi joskus oikeesti lähteä johonkin. 

Ensi viikko tulee olemaan jännittävä! K:lla alkaa kerho ja mulla on treffit mm. sen suomalaisen nannyn kanssa ja ehkäpä muutamat muutkin treffit. Kivaa kun on tekemistä ja seuraa! Mä tykkään :)

Mukavaa viikkoa! xxx 

(haha, näin täälläpäin) = kiss kiss kiss. Eikös "o" tarkoita muuten halausta?!

 Eli vois laittaa xoxo :)

Onnistuja vai epäonnistuja?

Hellouta vaan. Tänään ajattelin avautua jälleen niinkin kivoista asioista kuin liikkuminen ja syöminen. Eikö olekin mielenkiintoista lukea tästä aiheesta näin kesälomilla ja helteillä... ai että?! Olis mulla tietty kerrottavaa tästä viikonlopusta, mutta kerron siitä joskus myöhemmin.

Meidän kylän kuntosali jäi eilen kesälomalle pariksi viikoksi ja mulla jatkuu sopparia johonkin syyskuun alkuun. En ole vieläkään saanut aikaiseksi ottaa sitä vuoden sopparia, KOSKA en käynyt salilla tällä viikolla kertaakaan ja kävinköhän viime viikolla kerran. Jeps, näin siis tosi liikunnallisena täällä. Mua rassaa se, että tää asia on semmoista kamppailua koko ajan... mä en jaksa olla aina ns. aloittamassa alusta jotain megakuntoilua tai laihdutuskuuria tms. Faktahan on, että en mä mitään aloittaiskaan, vaan pelkästään jatkaisin sitä hyvää työtä, minkä viime syksynä aloitin (kyllä, siitä on kohta vuosi - unbelievable!!! huoh!), mutta mun pään sisällä se on aina semmonen isompi ajatus. "Nyt mä rupeen liikkumaan 4 kertaa viikossa ja jätän pois hiilarit ja sokerit..." tiedättekö tän kuvion? Sitten viikon päästä ollaan suklaan ja pitsan äärellä miettimässä elämän synkkyyttä. 

Mä en vaan jaksa kun tää kuvio toistuu uudestaan ja uudestaan. Välillä menee hyvin, useita viikkojakin. Syön kohtuudella ja suht terveellisesti ja tietenkin olo on hyvä. Sitten joskus jää vähän niinkuin putki päälle ja syön sitä sun tätä, enkä liiku. Mä olen niin joko-tai-ihminen. Se on tosi ärsyttävää!!! Pahin yhtälö on juuri se, että jos syön enemmän roskaa, en vaivaudu liikkumaan, koska ajattelen että kaikki on mennyt niin reisille, joten ihan sama. Miten mä voisin muuttua? Tuntuu, etten voi ikinä muuttua, vaikka monet muut tuntuu pystyvän siihen. 

Kuulin erään aktiiviliikkujan suusta, että liikkumisen pitäisi olla samanlainen itsestäänselvyys kuin hampaiden pesu. Olen todellakin samaa mieltä ja niinhän mä haluaisinkin. Mutta miten?? Ei  mulla ole varaa palkata ketään persuksille potkijaa koko loppuelämäksi, joten kaiken pitää lähteä musta itsestäni. Mä tiedän, että terveellinen ruokavalio ja liikkuminen tuo hyvää oloa, koska olen kokenut sen. Tiedän myös sen, että herkut ja löhöily saa mut tuntemaan itseni 100 kiloiseksi ja laiskaksi, väsyneeksi ja masentuneeksi. Olen aikaisemminkin kirjoittanut siitä, että onnistuisin tähän terveelliset elämäntavat- rumbaan helpommin, jos elämä olisi koko ajan tasaista. No kun se ei ikinä ole. Siispä mun pitäisi löytää eväät siihen, miten toimia spesiaalitilanteissa, kuten silloin kun on vieraita tai silloin kun reissataan. Ne on mun pahimmat kompastuskivet. Silloin annan itselleni liian lepsusti luvan herkutella ja olla liikkumatta ja monesti se jää päälle, niinkuin totesin jo aikaisemmin... mä niin toistan itseäni. Sori oikeesti. 

Sitten toinen puoli musta sanoo, että mitä sä ny ressaat. Sulla on kaksi pientä lasta, jotka vie kaiken ylimääräisen energian. Nauti tästä elämäntilanteesta äläkä pilaa sitä miettien, että sun pitäisi olla timmimpi, ahkerampi ja terveellisempi jajaja... anna armoa itsellesi. Sitten kun annan armoa itselleni isolla kauhalla, olo on tosi kurja... eikoo hankalaa?! Niin ja tää sama toinen puoli sanoo, että hyvinhän sä pärjäät - annoskoot on hyvät, et syö enää sokeripommijugurtteja, et syö herkkuja joka päivä, syöt kasviksia, salaattia ja marjoja joka päivä, et pelkää enää mennä salille ja olet pudottanut raskauskilot :) 

Huhhuh, nyt olo on vähintäänkin sekava: oonko mä onnistuja vai epäonnistuja?! Sitä jään pohdiskelemaan... Herääkö kellekkään mitään mietteitä, vinkkejä, jotain? :) olisi kiva kuulla ajatuksia tästä lopen kuluneesta aiheesta.

Suomeen tulo lähenee... i-h-a-n-a-a!!

Saliterveisiä

Hallo!

Aika hauska juttu kävi, kun istahdin saliohjelmani kanssa treinerin pöydän taakse. Mulla on käytössä siis sellainen paperilappunen, johon on merkattu mitä liikkeitä saliohjelma sisältää ja merkkaan siihen päivämäärän, toistot ja kilot jne. Vähän eri systeemi, kuin Suomessa mun entisellä salilla. Siellähän kaikki tieto oli "avaimessa", joka laitetaan laitteeseen. No anyway, Treineri siinä huvittuneena katsoi sitä paperia ja kysyi, "what have you done?" Mä mietin, että voi ei, oonko mä käynyt liian vähän salilla tai jotain. Olin jo rupeamassa selittämään, että no kun, no kun. Sitten se kysyi: "Do you have a dog?" Mä katsoin sitä tyhmänä ja vastasin, että ei ole koiraa. Mietin siinä kohtaa, että luuleeko se, etten ehdi käydä salilla, kun mulla on koira. Whaat? Sitten mä äkkiä sanoin siihen väliin, että pyrin käymään 1-2 kertaa viikossa ja se oli silleen, että joo hyvä hyvä :). Sitten se kysyi, että enkö ole saanut sellaista muovitaskua sille paperille. Sitten tajusin mistä on kyse. Se naureskeli sille paperille, kun se oli niin ryppyinen ja vähän sotkuinen. Sanoin, että kuljetan sitä mun laukussa. Treineri: Why? Sitten se lähti viemään mua yhden kaapiston luokse ja näytti, missä tätä lappusta voi säilyttää. Siellä oli laatikot Damen ja Herren ja aakkoset perässä :) Juup, eli pudotinpa sitten paprun sinne ennen kotiin lähtöä taas vähän viisaampana täkäläisistä tavoista. Eipä muistanut kertoa mulle tätä silloin ekalla kerralla. No ei siinä mitään. Tää juippi on ihan rento tyyppi ja kehuin sille mm. meidän ruisleipää, jääkiekkojoukkuetta ja salibandyä, pakko oli keksiä jotain kehumista, kun ollaan niin surkeita jalkapallossa :D Täällä nimittäin villitsee tällä hetkellä MM-jalis joka puolella. Sitä mainostetaan ihan joka paikassa ja autoissa liehuu eri maiden lippuja ja sivupeileissä on jotkut ihmeen kangaspäälliset lippuineen.

No, takaisin aiheeseen. Eli mulla oli salilla 6 viikon katsaus. Kävin treinerin kanssa läpi mun saliohjelman ja katsottiin onko siinä mitään muutettavaa ja se tsekkasi teenkö liikkeet edelleen oikein jne. Tuli hyvä fiilis, kun edistystä on todellakin tapahtunut viimeisen 6 viikon aikana. Olen lisännyt painoja ja nyt pitäisi taas haastaa itseään lisää joissakin laitteissa/liikkeissä. Tältä salilta löytyy muutes TRX-nauha, jota käytin silloin PT:n kanssa. Me lisättiin saliohjelmaan nyt vatsalihasliike TRX-nauhalla. Haluan kyllä jatkaa salilla käymistä ja jos otan tässä piakkoin vuoden jäsenyyden, niin saisin jonkun pienen alennuksen... kaipa sitä kannattaisi liittyä, koska ei musta ole pelkästään kotona jumppailemaan. Se on huomattu monta kertaa. Lenkillekin on vaikea raahautua yksikseen, vaikka näin kesällä on ihanteelliset ulkoilusäät, no excuses! Jep, mutta olen tosi tyytyväinen, kun uskaltauduin tonne salille ja nyt vaan jatkan samaan malliin.

Kuvassa TRX-nauha ja ex-PT:ni.. oi niitä aikoja :)

Ruokahommia pitäisi taas vähän fiilata. Ne menee niin helposti sivuraiteille, varsinkin kun on vieraita käymässä ja olevinaan vähän spesiaalikeissiä koko ajan. Pyh ja pah, pitäisi ihmisellä olla jotain selkärankaa valita pikkasen paremmin ja terveellisemmin, vaikka ulkona syökin. Sen takia mä oon extraonnellinen, että salilla käynti on ollut säännöllistä, ettei koko paketti ole päässyt repsahtamaan. Salitreenin jälkeen on niin hyvä olo, ettei edes halua "saastuttaa" itseään rasvaruuilla (voi kun mä muistaisin tän olotilan vielä huomenna ;)). Nyt on taas sellanen tsemppi päällä, että oksat pois! Fakta on se, että jos haluan pysyä kuosissa, ei voi sortua liian usein pitsaan ja muihin kakkaruokiin. Ei auta! 

No eiköhän tämä aihe riitä jo. Mun pitää välillä vaan vähän psyykata itseäni ja kirjoittamalla se iskostuu paremmin mieleen, eiks niin?! Teille lukijoille tää on sitä plaaplaa-juttua, tiedetään :)

Alkuviikko on mennyt tosiaan ihan matalalla profiililla ja ihan tässä lähiympyröissä. Ollaan otettu rennosti ja varsinkin tänään, kun oli sadepäivä. Oltiin yökkäreissä melkein puoleen päivään ja ei saatu mitään aikaiseksi. Joskus tarvitaan näitäkin päiviä, varsinkin kun oli niin vauhdikas viikonloppu. Iltapäivällä sade lakkasi ja lähdettiin bussilla Zugiin vastalle miekkosta ja kierreltiin siellä hetki ja tehtiin sitten pieni panorama-ajelu meidän kylällä. Voi voi, päivät käy vähiin... torstaina mamma ja pappa lähtee. Tuntuu, että aika loppuu kesken. Vielä olisi niin paljon nähtävää ja koettavaa yhdessä. Äiti sanoikin hyvin, että onhan se hyvä, että jotain jää ensi kertaankin. Totta joka sana.

Tschüss!

Up & Down

One Day You're In and the next day You're Out!

(tunnistitteko mistä toi on?)

Tänään on vähän tommonen olo. Mistähän mä aloitan. Tää elo täällä on tosiaan niin up&down :). Ainiin, meinasin unohtaa kertoa mun ekasta salikerrasta. Eilen tosiaan menin salitapaamiseen, jossa nuori salskea mies teki mulle saliohjelman ja opasti laitteiden käytössä. Mä jännitin etukäteen tätä tapaamista, koska en tosiaan ole mikään salirinsessa ja jännitän tällasia juttuja, joista olen epävarma jne. Onneksi tämä mies, ilmeisesti joku mun "treenaaja", oli tosi rento ja ystävällinen joten kaikki sujui hyvin. Eilen oli kyllä mahtava olo, kun pääsi kiinni taas liikkumisen meininkiin. Enää ei tarvi valitella ja masentua, kun ei liiku ja olo on niin turpeinen jne. Nyt mä oikeesti taas teen asian eteen jotain. Mä teen nykyistä saliohjelmaa ensiksi 6 viikkoa, jonka jälkeen on joku tilannekatsaus. Pyrin käymään salilla ainakin kerran viikossa ja ryhmäliikunnassa pari kertaa. Jos olis oikein reipas niinkuin PT-jaksolla, niin kävisin tohon päälle vielä lenkillä 1-2 kertaa. Huh, tuo määrä kuulostaa hurjalta, vaikka se meni aika kepposesti silloin muutama kuukausi sitten. Ehkä mä vielä pääsen tohon rytmiin. Olen silti tyytyväinen jos liikun 3-4 kertaa viikossa, koska arkiaktiivisuus on kunnossa - luonnollisesti pienten lasten äitinä. Jes, tämä osa-alue elämästä on taas paremmalla tolalla. 

Kuva on "alkuajoilta", näyttää het paljon kylmemmältä, nyt o kesä! Vaikka näköjään aurinko paistoi, kun K:lla on noi Stevie Wonder- lasit päässä.

TT - korjausta ei näy ei kuulu, vink vink ;) vanhoilla kuvilla mennään, yahh...

Tänään oli kerhopäivä ja oli aika kivaa. Siellä oli paljon tuttuja kasvoja, mutta jälleen uusiakin. En puhunut läheskään kaikille, koska siellä käy tosi paljon porukkaa. Mutta ne muutamat samat äidit oli taas ja niiden kans juttelin. Nyt tuntui jo vähän kotoisammalta. Tosin välillä jään ulkopuoliseksi, kun äidinkieli ei ole englanti. Mielessä olisi paljon ajatuksia, mutta sitten ei vaan jaksa ruveta selostamaan niitä englanniksi. Monesti keskustelu rönsyilee laidasta laitaan ja huomaa, ettei oikein ehdi mihinkään väliin sanoa mitään, kun jää liiaksi miettimään, miten tämän sanoisi englanniksi. Kerhosta jäi kuitenkin hyvä mieli ja pojat viihtyy, se on tärkeintä!

Sitten päästään iltapäivään. Tänään oli taas tosi lämmin päivä ja tästä johtuen meidän pihassa oli paljon äitejä ja lapsia. Sadepäivinä kaikki pysyy visusti sisällä. Kaikki oikeastaan olivat saksan kieltä puhuvia. Tai no se amerikkalainen oli hetken siinä, mutta joutui sitten lähtemään. Hän on kyllä tietynlainen tuki ja turva, koska silloin kun hän on paikalla, pääkielenä on englanti. Hän on todella sosiaalinen ja reipas tyyppi ja huomaa, että hän ottaa aina tilanteen haltuun. Sitten kun tää jenkki oli lähtenyt, tilanne muuttui täysin. Mä olin tosi ulkopuolinen. Ehkä tilanteeseen vaikuttaa myös se, että joudun koko ajan menemään poikien perässä, enkä voi vaan ottaa rennosti ja jutella muiden kanssa. Mutta uskon, että pääasiassa ulkopuolisuus johtuu yksinkertaisesti siitä, että täällä ollaan niin etäisiä ja kaikki (meinaan paikallisia) pitää pientä hajurakoa. Mua kyllä varotettiin tästä etukäteen, mutta nyt kun sen kokee ihan konkreettisesti, se tuntuu pahalta. En väitä, että me suomalaisetkaan oltais mitenkään tosi sosiaalisia ja vastaanottavaisia, mutta tän hajuraon tuntee nahoissaan. Jos osaisin saksaa, tilanne olisi varmasti toinen. 

Meidän pihalla on pupuja :)

Täällä ollaan siis kohteliaita aluksi, kun esittäydytään jne. Mutta tuntuu, että sen jälkeen ollaan silleen, että virallinen velvollisuus on suoritettu ja voidaan jatkaa pientä piiriä eteenpäin vanhaan tapaan. Tai ainakin tutustuminen vie paaaljon aikaa, niin olen kuullut. Poikkeuksia onneksi löytyy. Olen kertonut aikaisemminkin tästä sveitsiläisestä perheestä, jossa on kolme vähän vanhempaa poikaa, jotka leikittävät meidän vesseleitä. Siinä on kyllä niin sympaattinen perhe, ettei mitään rajaa. Niihin on onneksi saanut jonkinlaista kontaktia ja mua niin harmittaa, koska ne muuttaa pois kuukauden päästä. Onneksi ne muuttaa ihan lähelle, mutta kuitenkin. Niitä ei enää näy tuossa pihassa joka päivä. 

Tämmöisiä fiiliksiä tällä kertaa. Huippua muuten, tästä päivästä eteenpäin meillä on täällä rakkaita läheisiä about kuukausi putkeen, ei meillä koko aikaa, mutta kuitenkin. Jotain tuttua ja turvallista :)

Me eletään tällä hetkellä ainakin henkistä vuoristorataa, jos ei muuta. Se olis sitten keskiviikko purkissa. Huomenna torstain kerhoon, jeih. Mä elän ke, to, la ja su :D Tosiaan seurahiiri, niinku yx mainitsi ;)

Se on moro.

Kesäkuntoon?

Ehkä. Uskomatonta. Mä liityin tänään meidän kylän Sportcenteriin. Siellä oli joku 3 kuukauden kesätarjous ja ajattelin, että se on hyvä startti tähän kohtaan ja saan rauhassa tutustua paikkaa ennen kun/jos liityn pidemmäksi aikaa. Nyt mä pääsen taas vauhtiin! Ihanata! Kyllä sitä on tarpeeksi kauan levätty laakereilla, mutta nyt Mrs. Biscuit is back! Sori mä oon vähän liekeissä, koska en olisi uskonut tätä tapahtuvan näin pian tai ylipäätään ollenkaan. Kotosuomessa mä ajattelin, etten mä varmaan liity täällä mihinkään. Mä kuvittelin kaiken niin erilaiseksi ja yltiö kalliiksi... mutta ihan samanlaista se on täälläkin. Tää kuntosali on tosi hieno ja kiva. Kaikkea löytyy, tosin ryhmäliikuntapuoli oli ehkä pikkasen suppeampi, mihin olen tottunut. Ellei se sitten ollut kesäaikataulu. Lastenhoitokin on järjestetty tiettyyn aikaan päivästä. I'm happy. 3kk jakso lähtee käyntiin huomenna, kun joku nuori mies neuvoo mua kuntosalilaitteiden käytössä.. jep.. vähän totuttelemista, kun olen ennen ollut saleilla, missä on vain naisia. Saattaa vähän hävettää... mä oon muutenkin niin epämukavuusalueella tuolla salin puolella. Noh, ei kait siinä mitään.  

Kuva on aika surkee, mutta ihanat ruusut kukkivat ja tuoksuvat

Täällä on ollut tänään tosi lämmintä, kuten Suomessakin :). Ihanaa, kesä tulee! Käytiin isossa puistossa ja oltiin muutenkin paljon ulkona. Kaikki on niin helppoa, kun ei tarvi pukea lapsia ja värjötellä ulkona. Kengät vaan jalkaan ja menoksi :). Saa nähdä mitä tuleva kesä tuo tullessaan... Ehkäpä uusia aluevaltauksia tässä lähiympäristössä ja ehkäpä meille tulee paljon Suomivieraita vink vink. Ainakin molempien meidän vanhemmat ovat tulossa käymään ja ystäviä ja muita sukulaisia, hopefully! Tänä kesänä vietetään paljon synttäreitä... omg, kriisiä pukkaa! Niin ja tänä kesänä tulee täyteen 5 avioliittovuotta tuon höpön kanssa :D Oisko siis aika siisti kesä tiedossa ;)?! Can't wait!

Lämpöisiä päiviä!

Kuinka löydän aikaa liikkumiselle?

Nythän tätä tekstiä sitten tuntuu tulevan. Pitää takoa kun rauta on kuuma :D!

Muistan kun aloitimme PT Katariinan kanssa yhteistä taivalta ja hän kysyi, kuinka monta kertaa viikossa olisin valmis liikkumaan. Vastasin, että joku 2-3 kertaa viikkoon olisi realistinen. Hän totesi, että pidetään se välitavoitteena. Silloin mietin mielessä, että whaaat, se on se mun real tavoite ja siihen olen tyytyväinen. Katariina vakuutti, että kun löytää liikunnan ilon, niin sille haluaa järjestää aikaa. Kuinka ollakkaan, yhtäkkiä tajusin, että mun treenikalenteri näytti liikuntaa 4-5 kertaa viikossa. Kävelylenkki n. 2 kertaa/vko ja 2-3 kertaa sali, jumppa tai PT-treeni. 

Välillä tuo tahti tuntui vaikealta, varsinkin joulun aikaan. Sinnikkäästi lähdin lenkille tai tein kahvakuulatreenin joskus myöhäänkin illalla, jotta pysyisin ohjelmassa. 

No, kuinka sitten löydän aikaa liikkumiselle kahden pienen lapsen äitinä? Ensinnäkin etuna on se, että olen kotona. Jos kävisin töissä, en usko että pystyisin mitenkään liikkumaan näin paljon tai sitten en ikinä näkisi lapsiani :). Tietenkin jos työmatkat pystyy menemään kävellen tai pyörällä, niin mikäs sen loistavampaa. Siis päivisin kun olen lasten kanssa kotona, teen lenkkejä tuplarattailla. Tämä toki vaatii sen uhrauksen, että päivälepo jää mun osalta väliin, koska lenkki osuu lasten päikkäriaikaan. Onneksi pojat kyllä jatkaa unia vielä lenkin jälkeen, jolloin saan hetken laatuaikaa kotona. Joskus on kyllä pakko tehdä sen aikaa kotihommia, ikävä kyllä! :)

Viikonloput on myös hyvää aikaa liikkua, koska mieheni on vapaalla aina silloin. Yleensä lähden lauantaiaamuna jumppaan. Jos olemme reissun päällä, yritän tehdä lenkin jossain kohtaa viikonloppua. Yleensä mun kohdalla salille tai jumppaan meno järjestyy myös iltaisin, koska miehellä on päivätyö. Liikkuminen on nykyään kivaa, koska silloin saan omaa aikaa ja tulee hyvä ja energinen olo, jeii! Käytännössä mun pitää vaan järjestää lapsille hoito siksi aikaa kun liikun. Sellaiset kuntosalit, joissa on lapsiparkki, on tosi hyviä!

Mullahan on se kahvakuula joten sillä saa tehokkaan treenin aikaiseksi kotikonstein. Tosin lapset ei voi olla lähellä ;). Sain myös PT:ltä kotijumppaohjelman, jonka voi helposti toteuttaa yksikseen. Tässä ei haittaa jos lapset pyörii ympärillä. Jumppaliikkeitä löytyy ihan googlettamalla ja varmasti monista blogeista. En saanut liitettyä mun ohjelmaa tänne :(. 

Katariina puhui paljon arkireippauden merkityksestä. Olen toteuttanut tätä vähän siinä sivussa, kun olemme lasten kanssa ulkoilemassa. Pulkkamäki on tosi tehokasta treeniä. Sitten voi vaikka puistossa nostella lasta ja vaikka tehdä muutamia haarahyppyjä, niin saa pientä lämpöä päälle! Sitten jos asuu ruokakaupan lähellä, kannattaa käydä välillä kaupassa kävellen, vaikka vaan hakemassa jotain pientä. 

Oikeastaan näillä eväillä mun liikkumiset kulkee tällä hetkellä. Samoilla linjoilla yritän jatkaa Sveitsissäkin, vaikka salilla käyminen ja ryhmäliikunta tulee jäämään vähäksi aikaa katkolle. 

Kannustan kyllä kaikkia näkemään vaivaa liikkumisen eteen, koska se on kyllä vaivan väärti! Aluksi liikkuminen voi tuntua vaikealta ja vastenmieliseltä, mutta ei kestä kauaa, kun huomaa että kroppa kaipaa liikuntaa. Täytyy päästä ensimmäisen kynnyksen yli ja aloittaa pienin askelin tämäkin homma. Vaikka vain 30 min lenkki aluksi. Kunhan liikkumiseen saa jonkun rytmin ja säännöllisyyden! 

Huomenna kaikki lenkille tai jumppaan, niin viikonloppu alkaa hyvillä mielin :) !!