Kurkistus poikien huoneeseen

Vihdoinkin poikien huone oli kuvauskunnossa ja päätin räpsiä muutamia kuvia. En tajunnut viime sisustuspostauksessa kertoa mitään sen tarkempaa meidän asunnosta. Elikkäs me asutaan vuokralla 132 neliöisessä kerrostaloasunnossa. Tuohon neliömäärään on laskettu myös parvekkeen osuus, joka on ehkä n. 20 neliötä. Tämä on 4.5 zimmerin asunto eli suomeksi sanottuna 4h+k ja kaksi kylppäriä (ei tietenkään saunaa). Meidän koko asunnossahan on valkoiset maalatut seinät, mikä ei todellakaan ole mun makuun. Itse tykkään kun on vähän lämpöisempiä sävyjä ja esim. tapetoituja tai maalattuja tehosteseiniä. No it is what it is :). Seinille on myös vaikea laittaa mitään, kun ne on jotain ihmeellistä rappauspintaa, joka murenee helposti. Makuuhuoneissa on laminaattilattia ja muualla vaalean harmaa kivilattia, joka on muuten helppo pitää puhtaana, mutta onhan se erilaista, mihin on tottunut. Onneksi asunnossa on kauttaaltaan lattialämmitys, joten kivilattia tuntuu lämpimältä, vaikka voisi kuvitella että se on tosi kylmä. Tietenkin sisustusmielessä se on vähän haastava, kun tykkään kodikkaasta ja lämpöisestä fiiliksestä ja kivilattia tietenkin huokuu vähän muuta kuin kodikkuutta :). 

Täällä on ihanan isot huoneet, siitä kyllä pidän erityisesti. Pojat nukkuvat siis samassa huoneessa, K tuossa rautasängyssä, joka on muuten hyvä vierassänky jos tulee enemmän porukkaa. On siinä kyllä joskus itsekin tullut nukuttua tarpeen tullen. Pikkumiehen sänky ei näy tässä kuvassa, mutta on tuolla takaoikeella :D. Huone on about 13-14 neliötä, mutta huone tuntuu siksikin tilavalta, koska siellä ei ole vaatekaappeja, vaan poikien vaatteet ovat eteisen kiinteissä kaapeissa. Emme viitsineet ostaa kovin montaa säilytyskalustetta vuokra-asuntoon. Poikien huoneesta pääsee parvekkeelle, joka on asunnon koko toisella sivulla. Onneksi pojat eivät mene ikinä omasta huoneesta parvekkeelle, koska me pidetään aina verhoja alhaalla niinkuin melkein koko muuallakin asunnossa. Muuten tulee vähän akvaaario-olo, koska ikkunat ovat lattiasta kattoon. Valoa tästä asunnosta ei tosin puutu. Verhot ovat sähköllä toimivat ja niitä saa säätää seinästä nappuloilla. Pojat kyllä osaa käyttää niitä, mutta jostain syystä ne ei rämppää verhoja auki ja kiinni omassa huoneessaan. 

Eipä mulla muuta tänään :)

Ihanata viikkoa kaikille!!

Syksyinen ruokavinkki viikonlopulle

Moi! Mun on pitänyt jo aikaa sitten kertoa hyvästä ruokavinkistä. Olen tehnyt oivalluksia ja ruvennut tekemään enemmän kasvisruokia. Olen aina tottunut tekemään jotain esim. kanasta tai jauhelista, mutta nyt on jotenkin ruvennut tökkimään omat perus pöperöt ja koitan olla luova tässä asiassa. No tähän ruokaan ei tosin paljon luovuutta tarvi käyttää. Me ostettiin sieltä kurpitsafarmilta tomaattikastiketta, jossa oli kurpitsanpaloja. Tämä kuva on vilahtanut aikaisemminkin blogissa, mutta en kertonut siitä sen enempää. 

Kyseessä on "kurpitsasienipasta tomaattikastikkeessa". Keitin tuorepastaa (toki voi käyttää  esim. täysjyväpastaa) ja paistoin sieniä ja kaadoin tomaattikastikkeen sienien päälle ja annoin kiehahtaa. Tosi helppo ja hyvä ruoka! Meillä ei ole enää kurpitsakastiketta, koska ostettiin vain kokeilumielessä yksi purkki, harmi koska se oli todella maukasta ja tuoretta. Olen soveltanut reseptiä niin, että olen paistanut kesäkurpitsaa ja sieniä ja käyttänyt tavallista tomaattikastiketta esim basilikalla maustettua. Toki voisi käyttää ihan sitä ehtaa pumpkiniakin, mutta en tiedä voiko sitä paistaa, vai pitääkö keittää ensin vai mitä. Kesäkurpitsa on helpompi vaihtoehto siihen asti kunnes otan selvää kurpitsoista :). Yhtä hyvää tulee.

Joitakin kukkia vielä löytyy luonnosta.

Onneksi täällä jatkuu aurinkoiset syyssäät, vaikkakin asteet ovat tippuneet about 10-15 asteeseen. Keskellä viikkoa meidän kylässä nimittäin satoi lunta ja oli tosi kova myrsky. Tämmöisinä kauniina päivinä syksystä kyllä nauttii - aurinko, värikkäät vaahteranlehdet ja kirpsakka ilma :)

Viikonloppuja porukat!<3

Ps. Mä olen herkkulakossa kuukauden, K:n 4v synttäreille asti... Joo-o näin on nyt näppylät. Mä oon muuten tyytyväinen mun ruokavalioon, mutta sokerikierteestä on päästävä eroon, asap! Kerroin sen täällä, etten pyörrä tätä päätöstä esim. jo tänä iltana :D Lähteeks joku mukaan haasteeseen? We can doishh!! 

"Outing day"

Tiistaina oli Stepping Stonesista ulkoilupäivä, johon myös vanhemmat saivat osallistua. Menin mukaan ja kylkiäisenä tietenkin myös V. Me mentiin koulun (kerho, koulu, päiväkoti... en oikein tiedä millä sanalla Stepparia kutsuisi :)) lähellä sijaitsevaan metsään, jonne kylläkin mentiin autoilla. Sen verran pitkä matka sinne oli. En tiennyt yhtään mihin me oltiin menossa joten ajoin muiden autojen perässä letkassa. Pysyin muiden mukana pienen pätkän, kunnes juuri mun eteen peruutti iso kuorma-auto. Siinä se veivas ees taas ja tipuin muiden perästä. Olin ihan hukassa enkä tiennyt minne mennä. Onneksi oltiin aika pienellä tiellä joten vedin auton sivuun ja soitin yhdelle äidille, joka ajoi mun edellä, mutta ketä en siis enää nähnyt. Onneksi mulla oli edes yhden naisen numero kännykässä, muuten mun olisi pitänyt palata koululle. Mun takana oli yksi auto ja hän oli yhtä hukassa kuin minäkin. No sain ajo-ohjeet, mutta mun surkealla suuntavaistolla ajoin harhaan, omg, ja se yksi auto ajoi mun perässä. Onneksi mä tajusin, että ajoin väärin ja hoksasin mitä tietä mun olisi pitänyt mennä. No anyway, loppujen lopuksi löysin perille ja sain kiitokset, että se yksi auto sai ajaa mun perässä ja hänkin löysi perille. Kaikki meni hyvin lopulta!

Me syötiin lounasta nuotion ääressä. Jokainen lapsi sai grillata nakin ja syödä muuten omia eväitä.

Tässä kuvassa vaikuttaa siltä, että me oltais oltu tuolla metsässä keskenämme kaikessa hiljaisuudessa.. heh, todellisuudessa K:n takana on liuta lapsia ja aikuisia nuotion ympärillä :) Meidän pojat vetäytyi välillä vähän kauemmaksi. He halusivat istua kannon päällä ja syödä siinä eväitä sekä heittää kiviä veteen. K:lla ei oikein ole vielä ketään bestistä tuolla kerhossa. Onneksi oli äiti ja pikkuveli tukena ja turvana tällaisena spessupäivänä.  

Meillä oli tosi mukava aamupäivä. Metsässä oli semmoinen luola, johon me mentiin sisälle. Kunpa olisin tiennyt tästä paikasta, niin olisimme vieneet varmasti joitakin vieraita sinne. Pitää mennä joskus uudestaan koko perheenä, koska pojat tykkäsivät tosi paljon luolasta. Se oli tarpeeksi jännä, mutta ei liian pelottava. Mulla tuli kyllä vähän klaustrofobinen olo siellä, mutta en antanut ajatuksille liikaa valtaa. Unohdin mun kännykän rattaisiin joten en pystynyt itse ottamaan kuvia sieltä sisältä. Saan varmasti joltain mammalta kuvia myöhemmin. 

Täh, huomenna on jo perjantai! Tämä viikko on ollut tosi kiva ja mennyt nopeasti. Mä huomaan niin suuren eron itsessäni ja mielentilassa, kun on jotain muuta, kun kotona kökkimistä ja hengailua lasten kanssa täällä kylällä. Mä selkeästi tarvin muita ihmisiä ja jotain tekemistä, mutta joskus kun on siellä syvimmissä syövereissä ja väsynyt, ei jaksa edes ottaa kontaktia kehenkään, vaikka olisikin muuta henkilö, johon voisi ottaa yhteyttä. Täytyy itse olla aktiivinen! 

Moikkamoi!

Päivän piristys

Hei taas. Pakko tulla vaan kertomaan, että tänään oli kiva päivä! Aamulla käytiin poikien kanssa lenkillä. Alku oli vähän tahmeaa, kun K ei oikein meinannut innostua lähtemään, vaan hän olisi halunnut jäädä pihaan leikkimään. Sain houkuteltua hänet pienelle lenkille, josta tulikin yhtäkkiä 5km. Mentiin ihan leppoista vauhtia, mutta on sekin parempi kuin ei mitään, siis treenimielessä. Yritän pitää arkiaktiivisuutta yllä, kun treenit muuten ovat jääneet vähemmälle. Shame on me! Siitä puheen ollen, en jatkanut salijäsenyyttä :(. Vakuutusyhtiö ei korvannutkaan mitään vuoden jäsenyydestä, joka olisi ollut 1290fr. Siis korvaus olisi pitänyt muka olla jotain 200-300fr luokkaa. Tulin siihen tulokseen, etten viitsi maksaa tuollaista summaa siitä, että käyn siellä 1-2 kertaa viikossa. Jumppa-aikataulut ei oikein sopinut mulle mitenkään ja salilla en tuota enempää olisi jaksanut käydä. Harmittaa tosi paljon, kun pääsin niin hyvään vauhtiin ennen muuttoa ja kaikki vähän plösähti keväällä, kesästä puhumattakaan. Kiloja on tullut takaisin, onneksi sentään mahdun vaatteisiini, mutta silti! Masentavaa! No mitenkä tää taas ajautui masentaviin asioihin. 

Niin mulla oli tosiaan kiva päivä! Kävin tänään kahvilla sen Etelä-Afrikkalaisen naisen kanssa, josta olen kertonut aiemminkin täällä. Teki kyllä NIIN hyvää päästä vähän ihmisten ilmoille ilman lapsia. Tämän naisen kanssa mulla muutenkin tuntuu synkkaavan hyvin. Meillä on samoja kiinnostuksen kohteita ja juttu tuntuu luistavan, jes! En jännitä hänen seurassaan, joten englanti sujuu aika hyvin. Puhuttiin, että voitais käydä joskus lenkillä yhdessä ja ensi viikon perjantaiksi kehitellään Ikean reissua tai jotain muuta pientä shoppinkia. Nice!

Tästä on hyvä aloittaa uusi viikko!

xxx

Fiilispohjalta

Kirjoittelen näköjään ihan fiilispohjalta ja niinhän se tietysti kuuluu mennä. Tietenkin haluaisin päivittää useammin ja säännöllisesti tätä blogia, mutta aika ei riitä, eikä oikein jaksaminenkaan. Mutta silloin taotaan, kun rauta on kuuma, ja asiaa tulee, eiks niin?! 

Tänään aamulla otettiin rennosti ja oltiin tooosi veteliä. Ei meinannut päivä lähteä ollenkaan käyntiin, vaikka ulkona paistoi aurinko ja näytti niin ihanalta. Väsy vei voiton. Voi johtua tietysti vähän levottomasta yöstä. Pienempi poju itkeskeli omassa sängyssään ja menin hänen luokseen ja otin viereeni nukkumaan. Hän ei sitten saanutkaan unen päästä kiinni vaan pyöri ja hyöri puoliksi mun päällä. Sitten hän rupesi sanomaan "eppää" tai jotain sinnepäin. En siinä unenpöppörössä tajunnut, mitä hän tarkoitti. No itkulle ei tullut loppua ja yhtäkkiä tajusin, että hän halusi leipää :). Pienen oli nälkä, eikä saanut unta. Ymmärrän tunteen. Me ollaan ruuan ja syömisen suhteen NIIN samanlaisia. Raukkaparka. 

Jep no pojat leikki legoilla ja katsoivat piirrettyjä aamulla ja lounaan jälkeen saatiin koko koneisto käyntiin. Lähdettiin ajelemaan ja pojat nukahtivat autoon. Ajeltiin pieniä kyliä pitkin ja nähtiin uusia maisemia ja paikkoja. Me ollaan muuten huomattu, että me saadaan parhaiten ns. laatuaikaa, kun mennään ajelemaan. Pojat viihtyy yleensä hyvin autossa ja monesti he juuri nukahtavat autoon. Me saadaan rauhassa keskustella asioista ja me vaan tykätään ajella ja katsella maisemia. Yleensä meidän reissut menee aika fiilispohjalla (niinkun näköjään aika moni asia meidän elämässä heh) ja päädytään milloin minnekin. Tänään päädyttiin Rothenburgin eläinpuistoon (Toni's Zoo). Se oli aika pieni eläinpuisto, mutta siinä samassa yhteydessä oli ravintola ja leikkipaikka, jossa pojat viihtyivät tosi hyvin. Sää oli mitä mainioin, 23 astetta ja pilvetön taivas. Täällä on ollut aivan ihanan lämmin ja kaunis syksy, uskomatonta. Tätä jään kyllä kaipaamaan sitten, kun palataan Suomeen.

 Toi vihreä huppari on varmaan joka kuvassa, mutta siitä on tullut V:n lempihuppari :). Näkisittepä pojan ilmeen, kun hän näkee tän hupparin ja saa laittaa sen päälle. Huvittavaa!

Mukavaa alkavaa viikkoa! Tiistaina saadaan Sveitsin maalle miehen vanhemmat, jotka viettävät täällä useamman viikon (ei meillä kylläkään), mutta saadaan vähän helpotusta ja seuraa arkeemme! Tosi kivaa! :) 

Juustomessut ja maailmanpyörä

Moi kaikille!

Viikko on taas vierähtänyt, vaihtelevasti. Sairastelut on toivottavasti hetkeksi poissa. Vielä viime viikonloppuna K:lla oli kuumetta, mutta sitten tauti vaan meni ohi. Ruokahalu on vihdoin palannut sille tasolle, mitä se yleensä on, eli about leipä- ja makaroonilinjalla mennään. K on kyllä ollut koko viikon normaalia väsyneempi ja kärttyisämpi, mutta ehkä se liittyy tuohon pitkään sairasteluun. Katsomme tilannetta.

Ihanaa kun on lauantai ja ollaan saatu olla perheen kanssa yhdessä. Mies oli keskellä viikkoa työreissussa ja vietin lasten kanssa aika hiljaiseloa kotiympyröissä. Paitsi keskiviikkona meillä kävi kylässä se suomalainen au pair, josta olen joskus aikaisemmin maininnut. Perjantaina oli myös kiva päivä, koska otin yhteyttä yhteen suomalaiseen naiseen, jolla on kaksi poikaa. Nähtiin tässä kylän puistossa ja oli mukavaa höpötellä vaihteeksi suomea. Joskus englannin vääntäminen tuntuu raskaalta, kun ei saa ilmaistua itseään täydellisesti ja keskustelu ei välttämättä ole maailman luontevinta. Pojille ja varsinkin K:lle on tosi tärkeää saada leikkiä suomalaisten lasten kanssa. Tänään oli upea aurinkoinen sää ja lämpöasteita taas parikymmentä. Mentiin Luzernin kaupunkiin, koska siellä oli juustomessut. Mies on suuri juustojen ystävä joten käytiin vilkaisemassa, mitä siellä oli tarjolla.

Mä alan jotenkin tottumaan tohon juustofonduen makuun.. toi oli aika hyvää! Kotiin lähti muutama pala varvasvälijuustoa ja juustoa fonduepataan, jonka mies suunnitteli laittaa taas tänä iltana porisemaan.. ei vitsit, rasvaista juustoa ja hiilarileipää = kaloripommi! Ei passaa maistaa kovin montaa palaa. 

Siellä oli myös tivolilaitteita ja pojat menivät karuselliin ja yhdessä mentiin maailmanpyörään. BTW, ei muuten hattara uppoa enää näin aikuisiällä. Ostettiin kokeilumielessä lapsille, jotka eivät suostuneet edes maistamaan sitä enkä mäkään pystynyt syömään kuin pienen palan. 

Luzernin kaduilla oli myös kirppispöytiä. Ihania vanhoja esineitä ja aarteita. En pystynyt oikein keskittymään tavaroihin, kun ohi vaan mentiin, mutta bongasin kuitenkin ihanan italialaisen lasipullon/vaasin, joka tulee esille keittöön. Jospa pulloon tulisi laitettua joka päivä vettä ja juotua ainakin se litra päivässä :). Sitten löysin pitsiliinan parvekkeen pöydälle. Se on ehkä enemmän ensi kesän juttu, mutta vielä on niin kauniita ilmoja, että olkoot nyt siellä peittämässä pöydän rasvajälkiä.  

Ensi viikolla alkaa taas Steppari, joka tuo mukavaa vaihtelua arkeen. Jos sää sallii tiistaina, niin kerhossa on luvassa retkipäivä, johon itsekin osallistun. Siitä lisää myöhemmin. Nyt eikun nauttimaan viikonlopusta. 

Fidersen! x

Kaksi yötä lastensairaalassa

Sunnuntaita kaikille! Olen pitänyt hiljaiseloa blogista tämän viikon, sillä meidän vanhin poika on ollut koko viikon kipeänä. Nyt on sitten testattu Sveitsiläiset lääkärit ja jopa lastensairaala. Onneksi mies ei ollut työmatkoilla, muuten olisin ollut isossa pulassa. Eli K on ollut viruksen kourissa ja alkuviikosta hänellä oli kaiken maailman oireita oksentelua mukaan lukien. Kaikki mitä sain hänelle juotettua, tuli ulos. Hän oli tosi heikossa kunnossa, joten käytiin lääkärissä. Täällä muuten lääkärihommat menee eri tavalla kuin Suomessa. Täällä kaikkien on hankittava vakuutus ja käytännössä kaikki lääkäripalvelut ovat yksityisiä, paitsi tietenkin täältä löytyy ihan 'kunnan' sairaaloita. Eli kilpailu ja taso on kova, koska jokainen saa valita lääkärinsä itse. Meidän ns. oma lastenlääkäri (joka on meille merkattu, mutta jolla ei ole pakko käydä), ei ollut töissä, niin mentiin vaan sinne, missä oli vapaita aikoja. Mentiin siis lastenlääkärille ja vastaanotto oli kyllä tosi lapsiystävällinen, eikä vaikuttanut yhtään lääkärimäiseltä. Se vastasi enemmänkin Suomen neuvolaa ja oli siitäkin vielä viihtyisämpi. Lääkärillä oli mm. tavalliset vaatteet päällä.

K meni vieläkin huonompaan kuntoon, eikä käytännössä jaksanut tehdä mitään muuta kuin nukkua. Yleiskunto meni siis todella huonoksi. Siispä päätettiin ottaa yhteyttä lääkäriin uudestaan. Lopulta päädyttiin Luzernin lastensairaalaan, joka on meiltä n. 30km päässä. Jäätiin sille tielle, koska poika oli kuivunut ja hänelle piti aloittaa tiputus. Jäin yöksi hänen kanssaan sairaalaan ja oltiin siellä lopulta kaksi yötä. Tiputuksen ja lääkkeiden avulla poika alkoi pikku hiljaa friskaantua. Päästiin kotiin perjantaina, mutta K ei ole vieläkään täysin kunnossa. Täytyy seurata tilannetta ja toivoa, että poika paranee pian! Toinen toivomus olisi, ettei pikkuveli saisi samaa tautia. Hänelläkin on kauhea yskä ja räkää valuu ihan kiitettävästi. 

Pahin pelko kävi toteen, mutta täytyy sanoa, että kertaakaan mulle ei tullut epätoivoista oloa tai tavallaan orpoa oloa, vaikka oltiin sairaalassa ulkomailla. Kaikki hommat pelasi todella hyvin. Kaikki osasi sen verran englantia, että pärjättiin ja tultiin ymmärretyksi. Hoitohenkilökunta oli ystävällistä ja ammattitaitoista. Kiva yllätys oli muuten se, että sairaalassa kierti klovni, joka lauloi ja soitti kitaraa ja puhalsi lapsille hienon ilmapallon :). 

Sivuhuomautus vaan, että täällä vietetään myös syyslomaa, joten sairastelun ajoitus oli siinä mielessä hyvä, ettei K:lta jää päiviä pois pöllökerhosta, vaan pysyy aikataulussa muiden kanssa. Hän joutui olemaan vaan yhden päivän pois tällä viikolla. Täällä lomat menee vissin kutakuinkin niin, että lomia on pitkin vuotta 2 viikko kerrallaan (syys-, joulu-, talvi- ja vielä kevätlomakin) ja kesällä on pidempi loma. Aika kiva!

Toivottavasti ensi viikolla on positiivisempaa juttua ja uusia kuvia :)

Viikonlopun kohokohdat

Hello! Taas yksi mahtava viikonloppu takana Suomivieraiden kanssa. Me ollaan kyllä onnekkaita, kun ollaan saatu pitää vieraana niin montaa ystävää näiden puolen vuoden aikana. Myös meidän kummankin vanhemmat ovat käyneet täällä ja he ovat tulossa vielä tänne tämän vuoden puolella. Yksinäiset kaudet ovat onneksi olleet lyhyitä :). Itse asiassa mulla tuli mieleen, että tämähän on ainutlaatuista aikaa, kun meille tulee kylään porukkaa moneksi yöksi. Ei semmoista tapahtunut kovin usein Suomen puolella. Tänne muutto oli siis hyvä keino saada ystäviä kylään viettämään laatuaikaa meidän kanssa, josta ollaan tosi kiitollisia ja onnellisia!! Joten näillä kokemuksilla elää taas pitkään. 

Me käytiin mm. Sattelissa, vuorella.

Siellä on kiva kelkkarata, josta on iloa lapsille ja aikuisille. 

Näkemisen ja kokemisen arvoinen on myös tämä Euroopan pisin kävellen mentävä riippusilta, 374m pitkä. Se huojuu aika kivasti, kun siinä kävelee. Voi olla korkean paikan kammoisille aika hurja kokemus. Sillan toisella puolella on mukavia eväs- ja nuotiopaikkoja sekä haikkausreittejä. Meillä oli kylmälaukussa mukana eväät, joita nautittiin aurinkoisessa säässä. Meidän vieraat olivat reippaita ja kävelivät vuorelta alas asti. Siinä meni vajaa tunti. Kyseessä ei ole hervottoman kokoinen vuori, mutta kuitenkin kova suoritus :). Me käveltiin poikien kanssa noin 20min reitti hisseille. Kyllä se silti kävi kuntoilusta, kun välillä kannettiin poikia harteilla ylämäkeä pitkin. Tänne tullaan kyllä ehdottomasti uudelleen. 

Me vietiin meidän ystävät kurpitsafarmille - Jucker Farmille, mistä kirjoittelin aikaisemmin täällä. Me tykättiin kovasti siitä paikasta ja onneksi hekin tykkäsivät. 

Farmilla on myös pupuja ja vuohia :) Pakko oli ottaa kuva näistä söpöliineistä. 

Viikonloppuun kuului myös perisveitsiläiseen tapaan juustofonduet. Uskokaa tai älkää niin mäkin jopa söin aika monta juustokuorrutteista leipäpalaa. Mähän aikaisemmin kerroin, että toi homma on hyi ja suklaafondue olisi enemmänkin mun juttu. No tällä kertaa me ostettin jotain eri merkkistä juustoa ja tää upposi myös mulle. Tää hetki oli jotenkin niin hieno. Istuttiin kaikki lattialla dippaillen leipäpaloja sohvapöydän ääressä, kynttilänvalossa ja ulkona oli raju ukonilma. Salamat valaisivat koko taivaan. Ihana ilta.

Asiasta tuhanteen - pakko myöntää, että ollaan katsottu ihan vaan huvikseen omakotitaloja Suomesta. Ollaan me sellasiaki haaveilijoita. Ei vais, nyt me keskitytään täällä olemiseen ja otetaan tästä maasta parhaat kokemukset irti. Aika menee nopeasti ja elämän isossa mittakaavassa tämä meidän seikkailu täällä on pieni osa sitä, joka jää ihanaksi muistoksi. Joten eletään hetkessä!! Opettelen sitä joka päivä...

"Viisautta on elää nykyhetkessä, 

suunnitella tulevaisuutta ja 

käyttää hyväkseen menneisyyttä"

(Onnea on jokainen hetki- kirjasta)

Suomivieraita ja söpö kioski

Pikainen tervehdys täältä. En ole muistanut kertoakaan, mutta me saatiin eilen suomivieraita meidän piristykseksi. Onneksi ystäväpariskunnan toinen osapuoli tuli tänne suunnalle työn puolesta ja he päättivät yhdistää työn ja huvin ja olla täällä pidennetyn viikonlopun :). Mahtavaa! Me valvottiin varmaan 1.30 asti ja pojat heräsivät 6.05. Jep, ihan fressi ja pirtee olo! No ei se tahtia haittaa, kun on mukavaa seuraa ja kivaa tekemistä. Päivitän viikonlopun kuulumisia sitten myöhemmin. Saa nähdä mitä ehditään tehdä maanantaihin mennessä. 

Me asutaan NIIN maalaiskylässä. Me ajeltiin Stepparista kotia kohti, niin vastassa oli hauska näky, kun lehmälauma ylitti tietä toisella puolella olevalle laitumelle. Pari tyyppiä pysäytti liikenteen jollain huomionauhalla ja siinä jonotettiin ihan niinkuin puomin edessä junaa odottaessa. Harmikseni en saanut kuvaa tästä tapauksesta, kun muutama auto blokkasi näkyvyyden aika pahasti.

Nämä kuvat on meidän lenkki"polulta". Tällä kertaa jatkettiin vähän eri suuntaan ja vastaan tuli tämmöinen söpö mökkerö. 

Se oli pieni kioski, jossa oli myynnissä kaikkea sekalaista mm. kananmunia, juustoa, erilaisia hilloja ym. Ostokset maksetaan ilmeisesti johonkin lippaaseen. Täytyy tutkia ensi kerralla tarkemmin miten se toimii. Siitä mä tykkään, että täällä saa halutessaan ostaa esim. maitoa, kananmunia, omenia ym. suoraan maatilalta. Monesti näkee tien varressa myynnissä jotain maatilan antimia. Täytyy siis muistaa olla käteistä mukana niin voi vaikka napata omenamehupullon kainaloon jos siltä tuntuu. Täällä on joka nurkalla maatila, kasvimaa ja leipomoita. Olen kyllä oppinut arvostamaan tuoretta lähiruokaa.

Mukavaa viikonloppua!