8kk Sveitsissä

Moi! Hiljaiselo on näköjään jatkunut. Tuntuu, ettei mulla ole enää paljoa annettavaa tälle blogille. Onkohan siellä ruudun toisella puolella enää ketään? :) No tiedän, että ainakin muutama vakkarilukija varmaan jaksaa roikkua mukana... kiitos siitä! Jostain syystä tänä iltana sain inspiraation avata koneen ja  tulla raapustelemaan mietteitä. Paljon on asioita pyörinyt mielessä. Saa nähdä saanko mitään punaista lankaa koottua, mutta okei, aloitetaan ensiksi perus kuulumisilla. Tosiaan K:n 4vee synttäreitä on vietetty ja ollaan käyty kylässä ja tavattu nyt viime aikoina mukavasti ihmisiä. Käytiin suomalaisella joulutorilla ja sitten yhtenä päivänä käytiin Zürichissä tapaamassa suomalaista ystävää, joka oli siellä työreissulla. Käytiin hänen kanssaan sveitsiläisessä ravintolassa, joka oli erittäin ihana kokemus ja ruoka oli hyvää! Sveitsiläiseen keittiöön kuuluu juusto isolla J:llä eli syötiin mm. juustofondueta ja raclettea. Nyt muuten tuntuu, että sosiaalinen verkosta alkaa olla jo aika laaja. Joka viikolle olisi varmasti treffejä jos haluaisi. 8kk meni, että ollaan tässä pisteessä.

Jos mietitään tätä 8 kuukautta ulkomailla niin voi poijjat kun meidän elämä on mennyt vuoristorataa. Välillä on ollut tosi vaikeeta ja koti-ikävä ja välillä taas on tuntunut huipulta asua täällä ja kokea kaikkea uutta ja erikoista. Mullahan oli sillon syksyn alussa aika vaikeaa tulla takaisin Sveitsiin Suomireissun jälkeen ja palautumiseen meni tosi pitkään. Mietin koko ajan millaista meidän elämä olisi Suomessa ja haaveilin omakotitalosta jne. Onneksi tämä vaihe on helpottanut ja nyt tuntuu hyvältä olla täällä. Uskon, että syy tähän on se, että olen tavannut enemmän ihmisiä kuin aikaisemmin ja yrittänyt luoda kotiin tunnelmaa, jotta tuntuisi kodikkaammalta. Sveitsi on kaunis, turvallinen, siisti ja hyvä maa asua. Kaikki toimii hyvin ja ilmasto on aika jees. Tänäänkin oli tosi lämmin päivä. Meinasin läkähtyä talvitakissa kun aurinko paistoi. Toisaalta kaipaan pakkasia ja lunta. En saa millään joulufiilistä... tai no ehkä vähän nyt, kun laitoin esille muutamia joulukoristeita ja valoja. Mehän vietetään joulu täällä tai sitten mennään jonnekin tässä lähellä, mutta Suomeen ei mennä/tulla. Tulee varmasti erilainen joulu, joka me kyllä muistetaan aina. Odotan innolla suuria joulumarkkinoita, joita täällä pidetään yhdessä sun toisessa kaupungissa. Ehkä mennään Saksaankin tsekkaamaan markkinat, jotka ovat kuulemma mahtavat. 

Olen viime aikoina summannut mielessäni yhteen kaikkea mitä me ollaan koettu täällä. Vähän niin kuin yhteenvetona ja perusteluna, että kyllä kannatti tulla, vaikkei aina siltä tunnukaan ;) Tässä vähän listaa...

* Olen tavannut ihmisiä ympäri maailmaa, noin 20 eri maasta

* Saadaan olla upeiden maisemien ympäröimänä

* Englannin kieli vahvistuu ja olen oppinut pikkuriikkisen saksaa

* Tuoretta ja hyvää ruokaa

* Tykkään nykyään juustofonduesta ja muista erilaisista herkuista (ei ehkä niin hyvä juttu oikeastaan ;))

* Ensimmäinen haikkausreissu yksin 

* Italian ja Saksan reissut

* Elämän pohdiskelu - mikä on oikeasti tärkeää elämässä, itsetutkiskelu - me ollaan oppimassa täällä asioita maailmasta, arvoista, ihmissuhteista, parisuhteesta, perheestä, suhteesta rahaan ja materiaan, vaikka mistä. Kaikki nämä asiat tulee eteen ennemmin tai myöhemmin ja täällä niitä tulee pohdittua väkisinkin.

* Kierrättäminen - ei varmaan vastaavaa missään muualla maailmassa :)

* Ulkosuomalaisuuden kokeminen - miltä tuntuu olla vieraassa maassa ja oppia elämään toisen maan tavoille säilyttäen kuitenkin ylpeyden ja kunnioituksen kotimaataan kohtaan

Joskus voisin tehdä listan mikä täällä mättää heh. Tämmöstä tällä kertaa. Me lähdetään torstaina Suomeen mummini hautajaisiin. Tulee olemaan taas rankka reissu, mutta on silti ihanaa tulla Suomeen. Toivotaan, että palautuminen tänne on helppoa. Ehkä tsekkaan tota listaa, niin elämä rupee taas kulkemaan. 

Tschüss kamut!

Surua

Moi pitkästä aikaa rakkaat lukijat! 

Olen pitänyt hiljaiseloa ties kuinka kauan. Viimeksi kirjoittelin mammatreffeistä ja viikon alku vaikutti ihan normilta. No viime viikko sai surullisen käänteen, kun sain kuulla, että Suomessa asuvan mummini vointi oli huonontunut todella nopeasti. Kävimme katsomassa häntä silloin syyskuussa, kun oltiin Suomessa siskon häiden merkeissä ja silloin hänen vointinsa oli vielä aika hyvä. Sain isältäni puhelun viikko sitten torstaina, että tila on nyt todella huono. Heti puhelun jälkeen päätin lähteä Suomeen no matter what. Halusin nähdä rakkaan mummini vielä ennen kuin on liian myöhäistä. 

Varattiin liput heti seuraavalle päivälle ja lähdin pienimmäisen kanssa matkaan. Sain viettää raskaat, mutta ihanat hetket mummini vierellä ja hyvästelin hänet juuri hetkeä ennen, kuin todella oli liian myöhäistä. Me tultiin takas Sveitsiin maanantaina ja mummini nukkui pois 11.11 tiistaina :(.

Tällä kertaa ei tullut niin kauhea ikävä Suomeen ja syy on marraskuu!! Mun ja varmaan monen muunkin mielestä Suomen pahin kuukausi :). Kaikki on muuten täällä hyvin, eikä sen kummempaa. Sunnuntaina meille on tulossa kylään suomalainen perhe ja ensi sunnuntainakin vietetään K:n synttäreitä yhden puolisveitsiläisen ja yhden saksalaisen perheen kanssa. Sitten meidät on kutsuttu viikon päästä ex-naapureiden tupareihin joten onneksi on tässä nyt ohjelmaa. Kuun lopussa me tullaan sitten taas Suomeen hautajaisiin. 

Se olis sitten viikonloppu! Ihanaa sellaista kaikille pimeydestä huolimatta!! 

Put yourself out there...

Sanoi meidän amerikkalainen naapuri keväällä, kun oltiin just muutettu tänne. Hän sanoi myös kaverien löytämistä vähän niin kuin deittailuksi. Tämä aihe on pyörinyt mielessä viime aikoina ja erityisesti tänään, koska kestitsin meillä muutamaa äitiä ja lasta. Kuulun facebookissa Liftin mammapiiriin, joka kokoontuu joka kuukauden ensimmäinen tiistai jonkun luona. Päätin olla aktiivinen ja järjestää treffit tällä kertaa meillä. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun ylipäätään osallistun koko mammaklubiin. Tottakai tämmöisen järjestäminen vaatii vähän extra ponnisteluja, koska tietysti haluan, että koti on siisti ja että on jotain tarjottavaa. En tiennyt yhtään mitä heillä on tapana tarjota ja miten suureellisesti, mutta halusin tarjota jotain suomalaista, mutta helppoa. Tein siis pannarin ja keitin Juhla Mokkaa :). No paistoin lisäksi Lidlin minipitsoja ja laitoin esille hedelmiä ja sellasia lasten sipsejä. Jep. Vieraat oli tyytyväisiä ja oli mukavaa. Sain puhelimeeni jälleen uuden numeron, tällä kertaa saksalaiselta naiselta. 

Ulkomailla viihtyminen on hyvin pitkälti kiinni siitä, millainen sosiaalinen ympäristö sinulla on. Näin se vaan on. Ja toki tämä pätee ihan omaan kotimaahankin. Ihmiset ympärillä tekee arjen ja elämän merkitykselliseksi. Se vaan on kumma, kun monesti ystäviä, perhettä tai sukulaisia ym. pitää itsestään selvyytenä. Heitä ei osaa arvostaa samalla tavalla, kun he ovat "saatavilla" lähes koko ajan. Sitten kun tulee maahan, jossa koko sosiaalinen verkosto pitää luoda nollapisteestä, tajuaa miten vaikeaa se on. Tajuaa miten paljon Suomessa oli rakkaita ihmisiä ympärillä. Tilanne on joka tapauksessa se, että täällä me nyt asutaan ja ollaan. Mä olen havahtunut siihen tosiasiaan, että mun täytyy olla aktiivinen ja sosiaalinen ja laittaa itseni alttiiksi! Ei kukaan meitä tuu kotiovelta hakemaan ja pyytämään kaveriksi :). Vaikka mä saisin 100 numeroa kännykkään, ei se tarkoita sitä, että mulla olisi 100 kaveria. Mun täytyy kutsua ihmisiä meille, sopia play deittejä, pyytää lenkille tai kahville, eikä odottaa, että mua pyydetään. No oikeesti nyt mulla onkin aika "monta" rautaa tulessa. Olen kutsunut kaksi eri perhettä K:n 4- vuotis synttäreille. Sitten muutaman muunkin kanssa ollaan puhuttu, että pitäisi nähdä. Täytyy vaan lyödä lukkoon päiviä :). Viikot menee toisaalta niin nopsaa ja monilla lapset on melkein joka päivä jossakin kindergartenissa (vastaa esikoulua, muttei ihan) tai vastaavassa ja esim EA:kin on osa-aikaisesti töissä, niin monesti menot menee ristiin. Sellaista se on. Aikatauluttaminen ja kalenterin kanssa kulkeminen on vaikeaa tällaiselle fiilispohjaiselle ihmiselle :). 

"käymme yhdessä ain, käymme aina rinnakkain"

Mä heitän haasteen kaikille - tän viikon tehtävänä on ottaa yhteyttä johonkin ystävään tai sukulaiseen. Sopia tapaaminen tai edes laittaa viesti, että kivaa kun olet olemassa!! <3 

Soppaa, Saksaa ja kaikkea siltä väliltä

Moikka! 

Viikko on taas melkein purkissa. Viikko meni tosi nopeasti ja mukavasti. Meitä täällä ilahduttamassa on nyt siis mieheni vanhemmat ja pojat ovat olleet innoissaan isovanhempien seurasta! Hmm.. mitäs tällä viikolla on tapahtunut. Päällimmäisenä mieleen tulee Halloween-juhlat Stepparissa. Kirppasin facebookin kautta K:lle Tuomas veturi- asun. Täälläkin vietettiin Halloweenia ja lapset kiersivät ovelta ovelle, mutta en tiedä harrastavatko paikalliset sitä vai onko se enemmänkin täällä asuvien amerikkalaisten ym. juttu. Itse en oikein ymmärrä koko juhlaa enkä pidä, että lapset pukeutuvat kaikenmaailman monstereiksi ja pääkalloja roikkuu katosta suurinpiirtein. No, se on vain mun mielipide. 

Viikon kohokohtiin kuuluu pinaattikeitto :). Tein elämäni ensimmäistä kertaa pinaattikeittoa alusta loppuun, tosin pakastetusta pinaatista, ja oikein hyvää tuli, kun sain ensin ongittua jauhoklimpit pois ;). Pitää sekoittaa seuraavalla kerralla paremmin. Käytin Valion ohjetta. Kananmunat keiton seassa oli piste i:n päälle. Aion tehdä tätä jatkossakin ja yritän tuputtaa pojillekin, jos se rupeaisi jossain vaiheessa heillekin maistumaan.

Lisää kohokohtia. Torstaina pääsimme mieheni kanssa kaksistaan vähän shoppailemaan Konstanziin, Saksaan. Löysin parit pöksyt ja 2 harmaata neuletakkia. Mä tajusin, että mulla on tosi paljon harmaita vaatteita. Mä vissiin pelkään värejä. Ajattelin, että ostan jonkun värikkään huivin ja ruskeat nilkkurit ja ruskean laukun niin tulee edes vähän eloa mun lookiin. Mutta eikös harmaa ollut tän syksyn muotiväri? :) 

Saksasta löytyi myös poikien huoneeseen kivat pöllövalot.

Perjantaina kävin sen EA-naisystävän kanssa Ikeassa. Oli niin ihanaa kiertää rauhassa, kun ei ollut miesväki hoputtamassa :). Hypisteltiin kaikkea rauhassa ja syötiin muusit ja lihapullat. Puolukkahillo on kuulemma joku skandinaavien juttu, eikä EA (joo, rupean nimittämään tätä naista EA:ksi, mikä tulee siis Etelä-Afrikasta, tiedätte sitten kenestä puhun) suostunut maistamaan sitä, vaikka vakuuttelin, että se on NIIN hyvää lihapullien kanssa. Ikeasta tarttui mukaan vaan jotain randomia ja pientä. 

Muistatteko kun kerroin, ettei K välitä piirtämisestä. Kuinka ollakkaan - ihmeitä tapahtuu! Eilen ja tänään K on piirrellyt vaikka hur mycket ja tässä on tulos :). Mä oon ihan äimänä ja ylpeänä!! :) Viimeksi kun me piirrettiin, hän osasi tehdä ympyrän ja jotain epämääräistä sotkua, mutta tässähän on jo ihminen, siis aivan upea taideteos!! :D

Muutes, sivuhuomautuksena ja aihe jää tähän: herkkulakosta... juuei, ei ole onnistunut. Prosessi meneillään kaiken suhteen, mikä liittyy liikkumiseen ja herkutteluun. piste. Vähemmän puhetta, enemmän tekoja! 

Milloinka voisi laittaa joulukoristeet esille? Ei oikein meinaa tulla fiilistä, kun ulkona paistaa aurinko ja on lämmin... erilainen joulu tulossa for sure!