Hello!
Täytyy tulla tänne blogin puolelle vähän purkamaan yhtä juttua. Eilen meidän 2vee oli mun sylissä ja vahingossa tökkäsi sormella mun silmään. Ihan kuin olisin tuntenut kynnen pistävän silmääni ja tämän jälkeen koko silmään tuli kauhea kipu. Tuntui kuin siellä olisi ollut joku iso terävä roska, jota en saanut millään pois. Tätä kesti jonkun aikaa kunnes kipu laantui ja pystyin olemaan aika normaalisti. Päivän mittaan silmää hiersi aika ajoin, mutta iltaa kohden homma paheni. Silmää rupesi oikein kunnolla kirveltämään ja viiltävä kipu tuli aina kun räpsytin silmää. Tuleepas nyt oikein yksityiskohtainen selostus :). Anyway, viime yö oli jotain hirveetä. En pystynyt nukkumaan kuin pätkissä. Silmää oli vaikea pitää kiinni ja aukikaan ei ollut hyvä. Miehellä soi herätyskello klo 4 ja viiden maissa hänen oli tarkoitus lähteä työreissuun. Yöllähän kaikki asiat saa ihan tajuttomat mittasuhteet. Mä väänsin melkein itkua, että miten selviän seuraavasta päivästä. K pitäisi viedä Steppariin, pitäisi mennä lääkäriin, pitäisi jaksaa koko päivä lasten kanssa...
Kuvassa äitienpäiväkukat, jotka on piristämässä tekstiä liittymättä millään tavalla aiheeseen,
olkaapa hyvät ja anteeksi!
Lääkärihommat on mulle tosi vaikeita täällä vieraassa maassa. Lastenlääkäri on tosin käynyt jo tutuksi, ei siinä mitään. Mutta jotenkin on urpo olo, kun ei tiedä ihan kaikkia systeemejä. Onko tämä nyt päivystysasia vai mennäkö suoraan lääkäriin?! Mies rauhoitteli ja lupasi järkätä mulle lääkäriajan. Se on niin paras! Sitten mä stressasin, että miten mä pääsen sinne lekurille (vieläpä mun surkealla suuntavaistolla), kun en pysty pitämään kunnolla silmää auki ja molemmilla käsillä pidin päätäni. Yö oli tosi sekava ja kivulias. Aamulla (4.30) sitten viimeistään itkeä tihuuttelin, että mitä mä teen??!! Mies lupasi, että kaikki hoituu ja läks työreissuun. Menin takaisin nukkumaan ja sain kuin sainkin unta, kunnes herätyskello herätti klo 7. Olo oli jo parempi ja pystyin tekemään kaikki aamurutiinit normaalisti ja lähdin viemään poikaa kerhoon, koska hän halusi sinne niin kovasti. No kurvaan Stepparin pihaan ja huomaan normaalia enemmän autoja ja lapsia ulkoiluvaatteet päällä eväslaatikot kainalossa. Sitten muistin, että tänäänhän on ulkoilupäivä ja K:n ryhmä lähtee eläintarhaan, johon minä siis lupasin lähteä mukaan. KIVA! Hyvä äitifiilis siinä. Ei muuta kuin selittämään opettajille, että unohdin koko jutun, yö meni valvoessa enkä pysty lähtemään mukaan, koska menen lääkäriin jne. Onneksi Stepparin tädit oli niin ymmärtäväisiä, että me saimme uuden mahdollisuuden osallistua ulkoilupäivään seuraavana päivänä eri ryhmän kanssa. K jäi Steppariin viettämään normaalia päivää ja me mennään kaikki sitten vasta huomenna. K:n uusi bestis osallistuu myös vasta silloin. Eli win-win situation.
Miehen työkaveri, joka osaa saksaa, on hoitanut paljon meidän henkilökohtaisia asioita täällä Sveitsissä olon aikana ja jo ennen muuttoakin. Hän soitti minulle, kun olin lähdössä Stepparin pihasta. Hän oli varannut minulle ajan silmälääkärille meidän omasta kylästä. Sinne sain mennä samantien. Sain selville miesten avustuksella missä rakennuksessa lääkäri sijaitsee, mutta lääkärin ovelle olikin yllättävän vaikea löytää. Praktiikka oli meidän ruokakaupan Migroksen rakennuksessa, mutta ovelasti sinne mentiin sivu-/takakautta. Minä seilasin hissillä menemään ja kysyin apteekista neuvoa ja kävin kääntymässä jonkun fysioterapeutin juttusillakin, joka vihdoin osasi neuvoa meidät oikeaan paikkaan. Mulla oli siis rattaissa tämä itse syyllinen mukana heh. Löysin kuin löysinkin silmälääkärin puljun ja vastassa oli oikein mukava vanhempi täti. Näytin vain vakuutuskorttini ja pääsin suoraan lekurin huoneeseen, joka laittoi jotain tippoja silmään ja katsoi ihme laitteella ja totesi saksaksi missä mennään. Hauskaa kun otin ohjeita vastaan saksaksi ja päättelin pitääkö räpsytellä silmää vai pitää auki vai mitä häh. Voi elämä näitä tilanteita. Sitten mä hokasin, että ehkä hän osaa englantia ja osasihan hän sen verran, että twice tätä tippaa ja twice tätä after 2 hours. Haha.. siinä selviteltiin sitten vastaanottovirkailijan kanssa, joka oli siis lekurin vaimo ja jolla oli selvästi parempi englanninkielen taito kuin miehellään, että kuinka niitä tippoja oikein otetaan. Silmässä näkyi valkuaisessa haava tai naarmu.. saksaksi tuli selostus, mutta kehonkielestä päätellen silmän ympärillä oli jotain :D. Pointsit jälleen siitä, ettei mitään reseptejä tarvittu vaan sain lääkkeet suoraan lääkäriltä. Ei mitään hajua paljonko tämä lysti tulee maksamaan, mitä vakuutuskorvaa vai korvaako mitään. Se jää nähtäväksi, mutta onneksi asia hoitui. Vastaanotto täti muuten kysyi mistä olen kotoisin ja kuultuaan että Suomesta, niin hän kehui kovasti Helsinkiä kauniiksi kaupungiksi. Hyvä Suomi! Muutenkin kaikki ihmiset, jotka kuulevat, että olemme Suomesta, ovat iloisesti yllättyneitä. Suomella on täällä hyvä maine, JEIJ!
Semmoista täälläpäin. Tämmöiset pienet isot jutut jää itselle mieleen ja jää tavallaan kivaksi muistoksi Sveitsin ajasta. Huomenna siis ajelen poikien kanssa eläinpuistoon joten luvassa on varmasti mukava päivä.
Heipat!
