Arkea ja Ikeaa

Dodih, käytiinpä tosiaan Ikeassa ja on se niin jännää, kun ei olisi

voinut tietää missä maassa ollaan. Samanlaista oli, paitsi aika mahtavalla paikallahan tämä sijaitsi ;). 

Täällä ei tosin ollut kaikkia tuotteita. Olin suunnittelut yhtä mattoa ruokapöydän alle, mutta sitä ei tietenkään ollut, pöh. Osa tuotteista oli halvempia, kun muutti euroiksi, mutta osa taas kalliimpia. Mukaan tarttui pari lipastoa, vaaterekkejä, iso peili, lastenhuoneeseen hyllykkö ja jotain pientä. Ostettavaa jäi vielä seuraavalle kerralle, koska jotkut tuotteet olivat loppu ja palautukseen lähtee ainakin vessan matot. Ne olikin aivan liian pienet. Täytyisi löytää joku suht edullinen Kodin1 tyylinen... täällä ei kyllä kauheesti ole sisustusliikkeitä, tai jos on, niin ne on ihan sairaan kalliita. 

Me ollaan elelty aika perus arkea täällä. Puistossa, kaupassa ja kävelylenkillä. On ollut tosi mukavaa kun appivanhemmat ovat olleet täällä auttamassa, niin ollaan saatu esimerkiksi koottua ne friketsun huonekalut. Onhan siellä Ikeassa tosiaan kiva käydä kunnes tajuaa, että kestää tovi ennen kuin huonekalut on samannäköisiä kuin siellä kaupassa ;). Sain tänään myös siivottua rauhassa kun pojat oli puistossa mummin kanssa.

Sunnuntai-aamun lenkillä. 

Meidän 3veelle ostettiin viikonloppuna tällainen potkulauta, jolla se on innoissaan vedellyt ympäri kylää (vaikkei ilme kerro ihan koko totuutta ;)) Toi on hyvä, kun edessä on kaksi pyörää. Se pysyy kätevästi pystyssä ja on tukeva tuommoiselle pikkuiselle. 

Löysin Ryvitan tyylistä leipää. Ihanata. Ei vedä silti vertoja kunnon ruisleivälle. Löysin myös raejuustoa ja rahkaa! Täällä myydään myös kätevästi valmissalaattia, siis erilaisia salaatinlehtiä, isoissa pusseissa. Onhan niitä Suomessakin, mutten ole koskaan ostanut. Täällä se on tosi tuoretta ja hyvää. Salaatti on helposti ja nopeasti tehty, kun heittää sekaan vaan esim. kurkkua ja paprikaa :). 

Eipä tässä kummempaa. Huomenna mummi ja pappa lähtee sinne kotosuomeen ja jäädään tänne ihan keskenään, heh. Saa nähdä miltä se tuntuu. Onneksi olen päässyt juttusille sen amerikkalaisen naisen kanssa. On edes joku kontakti. Saa nähdä milloin pääsee kyläilyasteelle, jos edes pääsee :) No täällä lähellä on sellainen international moms and kids club, johon aion mennä tutustumaan tässä ehkä vielä kevään aikana. Siellä varmasti tapaa muita mammoja ja pojat ikäistänsä seuraa. Jospa me saataisiin täältä uusia ystäviä. Muuten käypi olo aika yksinäiseksi. 

Toivo elää ja hyvältä tuntuu toistaiseksi. Kyllä me pärjätään :)