Seurahiiret rannalla

Viimeisiä kesäkuun päiviä viedään. Hurjaa vauhtia menee aika. Onneksi täällä kesä on vasta aluillaan ja toivon mukaan heinä- ja elokuu on täysin kesää vielä. Nyt me ollaan täällä taas keskenämme, kun mun vanhemmat lähtivät torstaina. Haikeeta! Me tehtiin äitin kanssa pieni aamulenkki torstai-aamuna ennen pakkaamisia ja oli tosi ihana sää jälleen. Meillä kävi kyllä hyvä tuuri, kun sattui niin hyvät ilmat vanhempien ollessa täällä. Olispa tämmöistä vielä viikon päästä, kun meidän ystäväpariskunta tulee tänne. 

Lenkkipolun varrella näkyi laventeleita. Sain siitä inspiraatiota laittaa meidän parvekkeellekin laventelia ja murattia, jota näkyy täällä kasvavan tosi monessa paikkaa.

 Sitten bongasimme vaaleanpunaisia lumpeenlehtiä... erikoista, olen nähnyt aikaisemmin vain valkoisia :)

Perjantaina päätin extempore lähteä poikien kanssa rannalle. Jotenkin oli semmonen fiilis, että pakko tehdä jotain kivaa, kun oli edessä pitkä päivä yksin lasten kanssa. On vissiin käynyt selväksi, etten viihdy yksin (seurahiiri, niinkuin sisko joskus sanoi), eikä tunnu viihtyvän nuo kaksi pikkuistakaan. Kävästiin hakemassa tuosta leipomosta sämpylöitä mukaan ja vähän muuta evästä ja suunnattiin kohti rantsua. Siellä oli tosi vähän porukkaa joten oli helppo pitää silmällä poikia ja onneksi he olivatkin tosi tottelevaisella ja rauhallisella tuulella.

Meidän oli tarkoitus viettää aikaa siellä joku pari tuntia, mutta aikaa kuluikin yli 6h!!! Soitin yhdelle kerhotutulle, josko hän haluaisi tulla meidän seuraksi rannalle, mutta hän ei ehtinyt heti tulla. Sää oli kuitenkin mitä mainioin ja pojat viihtyivät vedessä, joten sovittiin, että me odotetaan heitä rannalla. Me syötiin kaikessa rauhassa eväitä ja ostin kahvilasta meille hodarit. Sitten V menikin päikkäreille rattaisiin ja K jaksoi leikkiä vedessä ja leikkikentällä kunnes kaverit saapuivat. 

Oli tosi mukava saada rannalle seuraa, mutta huomasin, että oli raskasta taas yhtäkkiseltään puhua englantia. Tuntui, ettei saa sanotuksi ajatuksiansa ja keskustelu oli vähän töks töks, kun tämän kaverinkaan äidinkieli ei ole englanti. Mutta ei se auta kun vaan puhua, puhua ja puhua... siitä se kieli petraantuu. Ymmärrän tosi hyvin englantia, mutta en ole puhunut sitä vuosikausiin silleen kunnolla. Sanoja on hukassa ja tuntuu, että jännityksen kourissa ei muista sitäkään vähää... siis kun joskus jotenkin stressaa sitä puhumista. 

Sorsaperhe tuli kerjäämään leipää :)

Tänään lauantaina otettiin rennosti, kun viimeiset kaksi viikkoa on tosiaan ollut actionia. Loikoltiin koko perhe pitkään sängyssä, varsinkin kun V heräsi jo 6:lta. Sitten mies meni poikien kanssa ulos ja sillä aikaa järjestelin paikkoja ja pesin pyykkiä. Mä niin nautin kodin järjestämisestä silloin, kun saa tehdä rauhassa. Sitten on mukava olo kun on siistiä... hetken, kunnes herrat lampsii sisälle :) Päätettiin lähteä TAAS Ikealle, tällä kertaa lihapullille, ettei tarvi kokata ja taas sotkea, heh. Mä sanoin miehelle, että Ikea on mun toinen koti... kun se ei nimittäin niin kauheen mielellään mene sinne... selitin, että se on mulle eräänlaista terapiaa, kun kaikki tuntuu tutulta ja turvalliselta ;) Helpottaa koti-ikävään. Ei kun oikeesti mulla oli vähän taka-ajatuksia, kun unohdin viimeksi ostaa sieltä verhonipsuja (ihan kun niitä ei saisi muualta) ja sitten piti palauttaa muutamia jutskia (sisko varmaan pyöräytti just nyt silmiänsä...), joo oon kuuluisa mun palautteluista ja varsinkin Ikeassa se on tehty niin helpoksi. Juu no mukaan tarttui siis noi laventelit ja muratit ja yksi kori olkkariin, joka odottelee vielä tarkempaa funktiota... leluja, lehtiä... hmm...

Sunnuntai on lepopäivä. Täällähän on ihan hiljaista sunnuntaisin, paitsi kirkon kellot soi tuttuun tapaan. Kaupat on kiinni ja ihmiset on omissa oloissaan perheen kanssa. Naapurin vanha pappakin viettää lepopäivää, eikä tee puutarhahommia :). Meidän vieressä on sellainen käkikellotalo ja siinä asustaa vanha pariskunta. Niillä on iso kasvimaa, jota tää setä hoitaa säntillisesti. On jotenkin söpöä katsoa tätä pariskuntaa, kun ne touhuavat tuolla pihalla. Mummo kutoo parvekkeella ja pappa kyykkii multarivien välissä. 

Nyt elokuvan pariin.

Saliterveisiä

Hallo!

Aika hauska juttu kävi, kun istahdin saliohjelmani kanssa treinerin pöydän taakse. Mulla on käytössä siis sellainen paperilappunen, johon on merkattu mitä liikkeitä saliohjelma sisältää ja merkkaan siihen päivämäärän, toistot ja kilot jne. Vähän eri systeemi, kuin Suomessa mun entisellä salilla. Siellähän kaikki tieto oli "avaimessa", joka laitetaan laitteeseen. No anyway, Treineri siinä huvittuneena katsoi sitä paperia ja kysyi, "what have you done?" Mä mietin, että voi ei, oonko mä käynyt liian vähän salilla tai jotain. Olin jo rupeamassa selittämään, että no kun, no kun. Sitten se kysyi: "Do you have a dog?" Mä katsoin sitä tyhmänä ja vastasin, että ei ole koiraa. Mietin siinä kohtaa, että luuleeko se, etten ehdi käydä salilla, kun mulla on koira. Whaat? Sitten mä äkkiä sanoin siihen väliin, että pyrin käymään 1-2 kertaa viikossa ja se oli silleen, että joo hyvä hyvä :). Sitten se kysyi, että enkö ole saanut sellaista muovitaskua sille paperille. Sitten tajusin mistä on kyse. Se naureskeli sille paperille, kun se oli niin ryppyinen ja vähän sotkuinen. Sanoin, että kuljetan sitä mun laukussa. Treineri: Why? Sitten se lähti viemään mua yhden kaapiston luokse ja näytti, missä tätä lappusta voi säilyttää. Siellä oli laatikot Damen ja Herren ja aakkoset perässä :) Juup, eli pudotinpa sitten paprun sinne ennen kotiin lähtöä taas vähän viisaampana täkäläisistä tavoista. Eipä muistanut kertoa mulle tätä silloin ekalla kerralla. No ei siinä mitään. Tää juippi on ihan rento tyyppi ja kehuin sille mm. meidän ruisleipää, jääkiekkojoukkuetta ja salibandyä, pakko oli keksiä jotain kehumista, kun ollaan niin surkeita jalkapallossa :D Täällä nimittäin villitsee tällä hetkellä MM-jalis joka puolella. Sitä mainostetaan ihan joka paikassa ja autoissa liehuu eri maiden lippuja ja sivupeileissä on jotkut ihmeen kangaspäälliset lippuineen.

No, takaisin aiheeseen. Eli mulla oli salilla 6 viikon katsaus. Kävin treinerin kanssa läpi mun saliohjelman ja katsottiin onko siinä mitään muutettavaa ja se tsekkasi teenkö liikkeet edelleen oikein jne. Tuli hyvä fiilis, kun edistystä on todellakin tapahtunut viimeisen 6 viikon aikana. Olen lisännyt painoja ja nyt pitäisi taas haastaa itseään lisää joissakin laitteissa/liikkeissä. Tältä salilta löytyy muutes TRX-nauha, jota käytin silloin PT:n kanssa. Me lisättiin saliohjelmaan nyt vatsalihasliike TRX-nauhalla. Haluan kyllä jatkaa salilla käymistä ja jos otan tässä piakkoin vuoden jäsenyyden, niin saisin jonkun pienen alennuksen... kaipa sitä kannattaisi liittyä, koska ei musta ole pelkästään kotona jumppailemaan. Se on huomattu monta kertaa. Lenkillekin on vaikea raahautua yksikseen, vaikka näin kesällä on ihanteelliset ulkoilusäät, no excuses! Jep, mutta olen tosi tyytyväinen, kun uskaltauduin tonne salille ja nyt vaan jatkan samaan malliin.

Kuvassa TRX-nauha ja ex-PT:ni.. oi niitä aikoja :)

Ruokahommia pitäisi taas vähän fiilata. Ne menee niin helposti sivuraiteille, varsinkin kun on vieraita käymässä ja olevinaan vähän spesiaalikeissiä koko ajan. Pyh ja pah, pitäisi ihmisellä olla jotain selkärankaa valita pikkasen paremmin ja terveellisemmin, vaikka ulkona syökin. Sen takia mä oon extraonnellinen, että salilla käynti on ollut säännöllistä, ettei koko paketti ole päässyt repsahtamaan. Salitreenin jälkeen on niin hyvä olo, ettei edes halua "saastuttaa" itseään rasvaruuilla (voi kun mä muistaisin tän olotilan vielä huomenna ;)). Nyt on taas sellanen tsemppi päällä, että oksat pois! Fakta on se, että jos haluan pysyä kuosissa, ei voi sortua liian usein pitsaan ja muihin kakkaruokiin. Ei auta! 

No eiköhän tämä aihe riitä jo. Mun pitää välillä vaan vähän psyykata itseäni ja kirjoittamalla se iskostuu paremmin mieleen, eiks niin?! Teille lukijoille tää on sitä plaaplaa-juttua, tiedetään :)

Alkuviikko on mennyt tosiaan ihan matalalla profiililla ja ihan tässä lähiympyröissä. Ollaan otettu rennosti ja varsinkin tänään, kun oli sadepäivä. Oltiin yökkäreissä melkein puoleen päivään ja ei saatu mitään aikaiseksi. Joskus tarvitaan näitäkin päiviä, varsinkin kun oli niin vauhdikas viikonloppu. Iltapäivällä sade lakkasi ja lähdettiin bussilla Zugiin vastalle miekkosta ja kierreltiin siellä hetki ja tehtiin sitten pieni panorama-ajelu meidän kylällä. Voi voi, päivät käy vähiin... torstaina mamma ja pappa lähtee. Tuntuu, että aika loppuu kesken. Vielä olisi niin paljon nähtävää ja koettavaa yhdessä. Äiti sanoikin hyvin, että onhan se hyvä, että jotain jää ensi kertaankin. Totta joka sana.

Tschüss!

Unohtumaton Juhannus

Heippa!

Tämän vuoden juhannus oli vertaansa vaille. Mun vanhemmat ovat siis täällä käymässä ja ajateltiin viettää yhdessä miniloma ja erilainen juhannus, kun he kerta ovat täällä ensimmäistä kertaa ikinä. Lähdettiin perjantaina kohti Italiaa. Vietettiin päivä Comossa, josta jatkettiin matkaa vajaa tunti itäänpäin Leccoon. Sieltä meillä oli varattu hotellihuone, jossa oltiin yksi yö. Matka Italiaan kestää noin kolmisen tuntia ilman ruuhkia, mutta lasten kanssa siellä käyminen päiväseltään on rankkaa. Joten yksi yö siellä oli kyllä luksusta ja saatiin tutustua tähän uuteen kaupunkiin, Leccoon.

Löydettiin Comosta sellainen juna, joka meni vuorelle, jossa oli pieni kylä ravintoloineen ja kirkkoineen. Sieltä oli mahtavat näkymät!

Oli pakko ottaa kuva joutsenperheestä. En ole aikaisemmin nähnyt joutsenen poikasia luonnossa. 

Comossa oli tosi kuuma ja aurinko porotti melkein pilvettömältä taivaalta koko päivän. Harmillisesti äidilleni iski kauhea päänsärky, joka yltyi migreeniksi asti oksuineen päivineen. Onneksi päästiin Leccoon asti ehjin nahoin ja hotelliin lepäämään. Meidän oli tarkoitus miehen kanssa mennä vielä illalla lasten nukkumaan menon jälkeen käppäilemään Leccon katuja pitkin, mutta ei vaan jaksanut. K nukahti vasta 22 ja siinä vaiheessa päivän touhut ja ajomatkat alla verotti sen verran, ettei vaan kyennyt. 

Lauantai-aamuna oltiin kaikki täydessä terässä valmiina kohti uusia seikkailuja. Syötiin mahat pullolleen aivan uskomattoman hyvässä ja monipuolisessa aamiaisbuffetissa. Hotelli oli NH Pontevecchio ja suosittelen sitä lämpimästi, mikäli joku joskus haluaa sinnepäin mennä yöpymään. Jos hotellissa on hyvä aamupala ja siistit huoneet, niin multa ropisee pisteitä!! Ne jää tietty päällimmäisenä mieleen. Aamupalan jälkeen lähdettiin kävelemään Leccon keskustaan ihanaa rantareittiä. Sieltä näpsin seuraavat kuvan.

Sielläkin oli joutsenia :)

Vähän matkaa kun käveltiin rantaa pitkin niin löytyi lasten leikkipuisto. Siihen tietenkin pysähdyttiin, niin pojat saivat vähän mieluista tekemistä.

Puistossa oli pieni karuselli, johon K hyppäsi innoissaan ja tietenkin paloauton kyytiin.

V:n lemppari on liukumäki, joka puistossa.

 Italialainen jäätelö, mmm... vaihtoehtoja löytyy. Valinnan vaikeus iskee aina, kun menee tiskin eteen ja tässä on vasta osa eri mauista. En kehdannut räpsiä kuvia enempää, kuin joku ihme jäätelöfriikki :)

Kotimatkalla lauantai-iltana Gotthardin tunneliin oli mieletön jono. Pari muutakin ajoi samaa reittiä ja oltiin oltu about tunti jonossa, kun huomattiin, että bensatankin valo syttyi. Jep. Ei haluta todellakaan jäädä 17 kilometriä pitkään tunneliin tien tukoksi, kun bensa loppuu. Muutos suunnitelmiin. Ei tarvitse mennä vuoren läpi, vaan mennäänkin vuoren yli. Koukattiin pois jonnekin syrjäkylille tankkaamaan ja jatkettiin tietä kohti vuoren huippua. Tämä matka oli aivan upea kokemus. Onneksi valittiin tämä reitti, sillä se oli uskomatonta, kun oikeesti oltiin siellä korkealla vuorella ja lumiset vuorenhuiput näkyi todella selkeästi. Ajettiin lumisten kohtien ohikin. Huipulla oli 14 astetta, kun laaksossa oli about 30. 

Eikä siinä vielä kaikki. Sunnuntaina meille järjestettiin lentomatka pienkoneella Zürichin ympäristössä ja ympäri vuorien. Tämäkin oli vaikuttava kokemus, jonka me ja mun vanhemmat muistetaan koko lopun elämän. Isänikin sanoi, että tämmöisen kokemuksen hankkimiseen kesti 60 vuotta :). Taitaa olla "vanhukset" pikkasen päästä pyörällä, niinkuin me nuoremmatkin. 

Lennon jälkeen käytiin vielä Luzernissa, joka on tosi nätti ja historiallinen kaupunki ja se on aika lähellä meitä, n. 40km päässä. Siellä oli tosi paljon turisteja ja varsinkin kiinalaisia ja japanilaisia isoina joukkoina. Siellä oli auki semmoinen hieno liike, jossa oli kalliita kellomerkkejä ja koruja monessa eri kerroksessa. Näin yhden kellon näyteikkunassa, joka maksoi 120 000 cfr. Että silleen! Näkemisen arvoinen liike ja kiva oli katsella näitä aasialaisia turisteja, jotka oikeesti teki siellä kauppaa... me oltiin varmaan ainoita, jotka lähti sieltä tyhjin käsin :)

Loppupäivä otettiin rennosti ja käytiin äitin kanssa pienellä kävelylenkillä, mutta ukkonen keskeytti matkan ja palattiin kipin kapin takaisin kotiin, kun nähtiin, että salamat löi vuorten yllä ja tuli kova tuulenpuuska. Sitten tsempattiin toisiamme, että nyt kyllä pitää käydä useammin lenkillä jne sitä samaa virttä. Näillä reissuilla on tullut syötyä mitä sattuu ja Suomen karkkituliaiset maistuu paremmin kuin hyvin. Aina on hyvä suunnata ajatukset ensi viikkoon ja uuteen nousuun haha. 

Huhhuh mikä viikonloppu takana. Kiitos ja kumarrus! Maanantaina paluu maan pinnalle :)

Kuvia ja herkkuvinkki

Tässä lupaamiani kuvia. Vähän kaikenlaista :).

AmandaB:n tarra paikoillaan. Olipas mielenkiintoista asetella yksitellen noita kirjaimia... voi huhhuh sanon minä. Tämä versio kelpasi vihdoin. Pala Suomea ovessa. Halusin nimenomaan Tervetuloa enkä Welcome, täytyy olla ylpeä omasta kielestään! 

Saksasta löytyi pari hellemekkoa. Keltainen on ihan H&M:stä ja toinen hmm.. enpäs muista mistä, joku outo liike niin nimi ei jäänyt mieleen. Molemmat ihanan kevyitä ja laskeutuvia mekkoja. Viikonlopuksi on nimittäin luvattu hellelukemat, niin eiköhän näitä pääse ulkoiluttamaan ;)

Mekkoihin sopivat korvikset tietty. Samasta liikkeestä kuin tuo sininen mekko.

Sitten vähän herkuttelua. En ole miljoonaan vuoteen syönyt köyhiä ritareita, mutta äiti sai idean tehdä niitä kuivuneista leivistä. Älyttömän hyviä. Ei muuta kuin kasta leipäviipaleet munamaitoseoksessa ja paista voissa. Pyöräytys kanelisokeriseoksessa ja siinä se! Suosittelen :)

Vähän terveellisempääkin linjaa...

Semmosta. Olen nauttinut siitä, että joku muu (äiti) tekee ruokaa, tyhjää ja täyttää astianpesukonetta, pesee lattioita, lukee iltasatua, kylvettää, juttelee naisten höpöjuttuja ja on seurana, kun mies on töissä. Mulla on vähän niinkuin seuranainen ja kotiapulainen täällä, aika luksusta ja vieläpä pojille rakas mummi ja mun rakas äiti :) Huomenna vahvuuteen liittyy isukki ja tiedossa on aika extremejuhannus jos kaikki menee putkeen. Siitä lisää myöhemmin. 

Oikein mahtavaa juhannusta kaikille ja toivottavasti kylmät säät ei paina mieltä liikaa... aika hurjaa kyllä, että on juhannuksena about 5-10 astetta... hyrr!! En ole mikään helleihminen, mutta jos noista kahdesta ääripäästä pitää valita, niin otan sen helteen. 

Mummi/mama is here!

Päivät ovat vierähtäneet lujaa vauhtia. Torstaina haettiin mummi lentokentältä. Oli kyllä tosi ihanaa saada oma äiti tänne meille. Nyt hän tietää missä asutaan ja millainen koti meillä on. Me tykätään molemmat äitin kanssa sisustusjutuista ja sainkin Suomen puolelta muutamia verhoja ja tyynyjä sekä sisustustarran ulko-oveen. Laitan näistä kuvia myöhemmin, kun kaikki on paikallaan. Ja kylläpä laku maistui täällä yltiöhyvältä, vaikken sitä yleensä syönyt kotosuomessa.

Joko se mummi tulee?! Lentokentältä löytyi nämä menopelit, niin odottavan aika ei ollut niin pitkä :).

Perjantaina me käytiin tutustumassa yhteen englantilaiseen leikkikouluun, Stepping Stonesiin. Paikka vaikutti tosi kivalta, mutta jäädään vielä harkitsemaan laitetaanko K:ta sinne. Sinne pääsemiseksi pitää maksaa aika sievoinen summa ilmoittautumisen yhteydessä, eikä tätä summaa makseta takaisin. Eikä ole sanottua, että K haluaa jäädä sinne yksin. Onhan se aika kova paikka, kun poika ei osaa kieltä. Mä otan selvää vielä muutamasta muusta paikasta, ennen kuin päätetään mitä tehdään. Ärsyttää kun tää asia olisi hyvä päättää ennen kesälomia, enkä tiedä yhtään mikä olisi parasta. No, eiköhän kaikki selviä aikanaan. Mikään pakkopakko tässä ei ole, mutta ajattelin, että syksylle olisi hyvä saada joku kerho, mihin K menisi yksin. Hän oppisi kielen varmasti tosi nopeasti ja saisin hoidettua asioita joskus vain yhden lapsen kera. 

Perjantaina oli mukava sää joten suunnattiin tässä lähellä olevalle rannalle tutustumiskierroksen jälkeen. 

Mä en itse uskaltautunut järveen, mutta onneksi mummi on kova uimari joten K pääsi uimaan mummin kanssa. Tämä on siis semmoinen uimaranta, joka on maksullinen. Siinä samassa on kahvila, suihkut ja pukeutumistilat ym. Leikkikenttä ja pieni kahluuallas. Sitten iso nurtsi, jossa voi ottaa aurinkoa tai muuten vaan hengailla. Ensiksi ajattelin, että mitä ihmettä, miksi pitää maksaa siitä, että pääsee järveen uimaan, mutta lähinnä tässä maksetaan hyvistä puitteista. Voisi se silti olla ilmainen, of course!  

Lauantaina me käytiin päiväseltään Saksassa Konstanzissa. Pääsin shoppailemaan äitin kanssa kahdestaan, kun mies oli poikien kanssa jossakin merenelävät-puistossa. Ihme ja kumma, löysin aika paljon vaatteita. Pari mekkoa, paitoja ja korvikset. Etsin sellaisia rentoja haaremihousuja, mitä nyt on varmaan joka kaupassa, mutta mun koko oli loppunut joka paikasta. Metsästys jatkuu. Ylläri, ostoksista ei ole kuvia... pitäisi oikeesti kunnostautua tässä kuvien ottamisessa, mutta kun ei meinaa keretä. 

Sunnuntai-aamu otettiin rennosti ja sitten lounaan jälkeen lähdettiin Zürichiin käppäilemään ja haistelemaan ilmaa. Tuntuu, että jalat on aivan muusina, kun on kävelty niin paljon. Kävelystä puheen ollen, lenkit on jääneet tältä viikolta kokonaan ja salille ehdin vain kerran. Pöh, ei hyvä! Ensi viikolla täytyy tsempata, varsinkin kun lastenhoitoa on tarjolla :). Amerikassa ja Briteissä oli  muuten tänään isänpäivä. Siksipä kerhossa tehtiin isänpäivälahjat, haha.. meidän isukki sai nyt sitten extra isänpäivän. Aika kiva! 

Kohti alkavaa viikkoa! 

 'stay tuned' ;)

Tschüss!

Hellettä ja muuta höpötystä

Heippa!

Kirjoittelen tätä päivitystä tällä hetkellä parvekkeella ja ulkona on vielä todella lämmin, vaikka kello on jo yli 22. Lauantaina alkoi helteet, jotka ovat jatkuneet tähän päivään asti. On aivan ihana istua ulkona pimeässä lyhdyn palaessa, kun ilma on kuin linnunmaito. Päivällä on ollut tukahduttavan kuuma, enkä ole uskaltanut mennä poikien kanssa rantaan yksin. En saa pidettyä heitä mitenkään samassa kohtaa vaan kumpikin juoksee eri suuntaan. Ollaan siis pyöritty meidän kylässä ja etsitty varjoisia paikkoja ja aika paljon ollaan oltu myös sisällä. Meillä on kivilattia kaikkialla paitsi makuuhuoneissa, joten sisällä on kivan viileää.  En valita, huomenna voi olla vaikka 15 astetta. You never know... täällä sää vaihtelee laidasta laitaan, niinkun olen sanonut monta kertaa :) toistan varmaan samoja juttuja joka postaus, kun ei meinaa muistaa mitä on kertonut ja mitä ei. 

Voi sitä päivää, kun tuo apinamies kiipeää latvaan asti :) Voiko olla parempaa kiipeilypuuta. Oksia on tasaisesti koko matkan ylös. Siellä on tämän tuosta joku lapsi kiipeämässä.

Tänään oli taas kerhopäivä. Menimme sinne, vaikkei kovin moni muu tullut lämpimän sään vuoksi. Moni oli suunnannut rannalle. Toisaalta oli kiva, kun paikalla oli vain muutama äiti lapsineen, niin pystyi hyvin juttelemaan heidän kanssaan. Joskus siellä on aivan liikaa porukkaa ja kaikki on aika lailla kaaosta. Lapsetkin pystyy paremmin leikkimään, kun on tilaa. Tänään mentiin vielä myöhemmin puistoon yhden äidin kanssa, jolla on melkein saman ikäiset lapset. Nykyinen tilanne on kyllä aivan toinen verrattuna alkuaikoihin. Enää ei tunnu aivan yksinäiseltä, vaan on tosiaan muutama poskipusukaveri :). Täällä annetaan kolme poskipusua tavatessa tai lähtiessä tai en mä tiedä miten se menee. 

Huomenna on viimeistä kertaa se toinen kerho ja sitten iltapäivällä lähdenkin lentokentälle vastaan äitiä!! Jee huippua mahtavaa!! Saapi nähdä mitä mamman kanssa keksitään. Viikon päästä joukkoon liittyy isukkini, joka on viikon täällä ja he lähtevät sitten yhtä matkaa pois. Eli kaksi viikkoa on meillä täällä seuraa ja siitä parin viikon päästä me saadaan yksi ystäväpariskunta tänne. Aivan tosi huippua! Me ollaan jo mietitty mitä kaikkia paikkoja me näytetään vieraille. Toivottavasti ilmat suosii, koska tämä maa on parhaimmillaan kauniilla säällä, luonnollisesti.

Jeps, nyt painelen sisälle, koska täällä rupesi tuulemaan aika viileästi ja muutenkin löydettiin Netflixistä yksi sarja, jota ollaan ruvettu seuraamaan. Uusi jakso odottaa :). 

Moikkamoooii!

Parvekkeen uusi ilme

Heisveis!

Lämmin viikonloppu takana. Saatiin aika lailla kivaan kuntoon meidän parveke. Oli kyllä mukava viikonloppu muutenkin. Lauantaina oli naapureiden läksiäiset ja tarjolla oli paljon ruokaa ja hauskaa seuraa. Tavattiin paljon naapureita ja meno oli aika rentoa ja tuntui, että kuuluttiin joukkoon, ainakin pikkasen. Tietenkin välillä tuli outoja tilanteita, kun ei ymmärtänyt mille muut nauroivat ja mistä oli kyse, mutta kaiken kaikkiaan oli oikein kiva ilta. Kaikki lapset leikkivät yhdessä ja juoksivat pitkin pihaa.

Tänään oltiin picnicillä yhdessä metsässä, jonne meni ihan helposti käveltävä polku. Polku meni jokea pitkin ja matkan varrella oli paljon nuotiopaikkoja, joissa pystyi grillaamaan. Sinne mennään ehdottomasti uudestaan. Tätä ajatellen ostin pienen kylmälaukun ;)

Pitää löytää vielä lisää kasveja ruukkuihin. Olen niin tyytyväinen, kun löysin puoleen hintaan nuo harmaat ruukut, jotka käy hyvin meidän tuolien ja pöydän kanssa. Tuo takana oleva valkoinen ruukku oli myös löytönurkassa 3 frangilla - euroissa melkeen ilmanen. Mä tuun aina niin onnelliseksi kun teen löytöjä alennuksesta.. tuo kasvi on vähän liian pieni tuohon ruukkuun, mutta saa luvan kelvata.

Säkkituoli Ikeasta. Aivan tosi hitti lasten ja meidän aikuistenkin mielestä! 

Sitten löytyi vielä tarjouksesta pari tuolia, joissa on tosi mukava istua.

Jaahas ja taas pikkumies siirsi tuon yhden lyhdyn eri paikkaan :) Joo no se lyhty seilaa vielä ja etsii omaa paikkaansa. Ehkä sinne eksyy joskus kynttiläkin.

Lämpimiä kesäpäiviä! 

Täällä pitäisi olla vielä huomenna 30 astetta... huh, hiki virtaa :)