Little Sis

Tämän päivän kirjoitus sai inspiraation "Onnistuja vai epäonnistuja?"- postaukseen saapuneesta kommentista :). Mä tulin niin hyvälle tuulelle ja sain potkun takalistoon niin kovaa, että jahka tästä taas mopo lähtisi käyntiin! Little Sis siellä aukoi päätä sopivasti ja voi että... my dear sister!<3 

Hmm mistähän mä aloittaisin. Mun sisko on mulle tosi rakas. Me ollaan kaksi niin samanlaista, mutta toisaalta niin erilaista ihmistä. Hän on mua paljon nuorempi, mutta silti meillä on aina synkannut tosi hyvin. Olen kiitollinen siitä, koska se ei ole itsestäänselvyys, että siskoksilla on hyvät välit. Hän on upea, kaunis ja ihana, pippurinen ja hauska. Luova ja boheemi, haaveilija ja samalla toteuttaja. Me ollaan samanlaisia herkuttelijoita ja morkkistelijoita, joskus kaikki "ahistaa" ja stressaa. Panikoidutaan ja sitten taas noustaan. Meille kaikki pitäisi tapahtua heti tässä ja nyt. Tykätään sisustaa ja tuunata, kunnes menee hermot ja siirrytään uuden idean kimppuun. Me laitetaan hiuksia ja ollaan kriittisiä. Sisko on rohkea ja muodin harjalla tai jopa luomassa sitä, kun mä taas olen tylsä klassisen varma/ kotimamma-asussa. Mun siskolla on tatskoja, joita mä en ikinä uskaltaisi ottaa. Mä oon pihi ja taloudellinen, kun taas hän on jotain vähän muuta ;) 

Mun sisko on lapsirakas ja todella tärkeä meidän pojille. Hän on varaäiti ja extrasyli tarpeen tullen. Varsinkin meidän nuorempi poitsu on ollut siskon elämässä vauvasta asti, koska asuttiin silloin samalla paikkakunnalla, kun V syntyi. Muistan kun V nukahti tädin syliin melkein joka vierailulla ja hänestä tulikin epävirallinen nukuttaja :). Isompi poika sanoi muuten kerran hyvin, kun mulla oli päällä yöpaita, jota siskoni aina käytti ollessaan meillä yötä. "Sä näytät ihan Nonana-tädiltä." Meitä on sanottu samannäköisiksi (otan tämän suurena kohteliaisuutena ;)) ja poikakin huomasi yhtäläisyyttä varsinkin, kun mulla oli hiukset nutturalla Pikku Myymäisesti kuten siskollanikin on useasti :). 

Sisko oli tosi suurena apuna ja tukena, kun asuimme vielä Suomessa. Itse asiassa hänen vierailuistaan meidän luona tulikin jo vähän vitsi, kun ruvettiin sanomaan häntä loiseksi :D. Oikeesti oli ihanaa asua lähekkäin vajaa vuosi. Tämä on iso menetys mulle nyt, kun asumme täällä kaukana. Ikävöin yhteisiä naurukohtauksia, leffailtoja, avautumisia... kaikkea! Nyyh!

We miss you raksu!!

Onnistuja vai epäonnistuja?

Hellouta vaan. Tänään ajattelin avautua jälleen niinkin kivoista asioista kuin liikkuminen ja syöminen. Eikö olekin mielenkiintoista lukea tästä aiheesta näin kesälomilla ja helteillä... ai että?! Olis mulla tietty kerrottavaa tästä viikonlopusta, mutta kerron siitä joskus myöhemmin.

Meidän kylän kuntosali jäi eilen kesälomalle pariksi viikoksi ja mulla jatkuu sopparia johonkin syyskuun alkuun. En ole vieläkään saanut aikaiseksi ottaa sitä vuoden sopparia, KOSKA en käynyt salilla tällä viikolla kertaakaan ja kävinköhän viime viikolla kerran. Jeps, näin siis tosi liikunnallisena täällä. Mua rassaa se, että tää asia on semmoista kamppailua koko ajan... mä en jaksa olla aina ns. aloittamassa alusta jotain megakuntoilua tai laihdutuskuuria tms. Faktahan on, että en mä mitään aloittaiskaan, vaan pelkästään jatkaisin sitä hyvää työtä, minkä viime syksynä aloitin (kyllä, siitä on kohta vuosi - unbelievable!!! huoh!), mutta mun pään sisällä se on aina semmonen isompi ajatus. "Nyt mä rupeen liikkumaan 4 kertaa viikossa ja jätän pois hiilarit ja sokerit..." tiedättekö tän kuvion? Sitten viikon päästä ollaan suklaan ja pitsan äärellä miettimässä elämän synkkyyttä. 

Mä en vaan jaksa kun tää kuvio toistuu uudestaan ja uudestaan. Välillä menee hyvin, useita viikkojakin. Syön kohtuudella ja suht terveellisesti ja tietenkin olo on hyvä. Sitten joskus jää vähän niinkuin putki päälle ja syön sitä sun tätä, enkä liiku. Mä olen niin joko-tai-ihminen. Se on tosi ärsyttävää!!! Pahin yhtälö on juuri se, että jos syön enemmän roskaa, en vaivaudu liikkumaan, koska ajattelen että kaikki on mennyt niin reisille, joten ihan sama. Miten mä voisin muuttua? Tuntuu, etten voi ikinä muuttua, vaikka monet muut tuntuu pystyvän siihen. 

Kuulin erään aktiiviliikkujan suusta, että liikkumisen pitäisi olla samanlainen itsestäänselvyys kuin hampaiden pesu. Olen todellakin samaa mieltä ja niinhän mä haluaisinkin. Mutta miten?? Ei  mulla ole varaa palkata ketään persuksille potkijaa koko loppuelämäksi, joten kaiken pitää lähteä musta itsestäni. Mä tiedän, että terveellinen ruokavalio ja liikkuminen tuo hyvää oloa, koska olen kokenut sen. Tiedän myös sen, että herkut ja löhöily saa mut tuntemaan itseni 100 kiloiseksi ja laiskaksi, väsyneeksi ja masentuneeksi. Olen aikaisemminkin kirjoittanut siitä, että onnistuisin tähän terveelliset elämäntavat- rumbaan helpommin, jos elämä olisi koko ajan tasaista. No kun se ei ikinä ole. Siispä mun pitäisi löytää eväät siihen, miten toimia spesiaalitilanteissa, kuten silloin kun on vieraita tai silloin kun reissataan. Ne on mun pahimmat kompastuskivet. Silloin annan itselleni liian lepsusti luvan herkutella ja olla liikkumatta ja monesti se jää päälle, niinkuin totesin jo aikaisemmin... mä niin toistan itseäni. Sori oikeesti. 

Sitten toinen puoli musta sanoo, että mitä sä ny ressaat. Sulla on kaksi pientä lasta, jotka vie kaiken ylimääräisen energian. Nauti tästä elämäntilanteesta äläkä pilaa sitä miettien, että sun pitäisi olla timmimpi, ahkerampi ja terveellisempi jajaja... anna armoa itsellesi. Sitten kun annan armoa itselleni isolla kauhalla, olo on tosi kurja... eikoo hankalaa?! Niin ja tää sama toinen puoli sanoo, että hyvinhän sä pärjäät - annoskoot on hyvät, et syö enää sokeripommijugurtteja, et syö herkkuja joka päivä, syöt kasviksia, salaattia ja marjoja joka päivä, et pelkää enää mennä salille ja olet pudottanut raskauskilot :) 

Huhhuh, nyt olo on vähintäänkin sekava: oonko mä onnistuja vai epäonnistuja?! Sitä jään pohdiskelemaan... Herääkö kellekkään mitään mietteitä, vinkkejä, jotain? :) olisi kiva kuulla ajatuksia tästä lopen kuluneesta aiheesta.

Suomeen tulo lähenee... i-h-a-n-a-a!!

Deja vu

Terveiset rannalta, onko vähän dejavu-olo... sori, mutta tulee aika kivoja kuvia tuolla auringossa, niin laitan vähän uusia (samanlaisia) rantsukuvia. Täällä on tietenkin nyt helleaalto, kun Suomiystävät lähti. Tuuria kerrakseen. No onneksi sielläkin on tainnut olla tosi lämmintä. 

Mähän aluksi jänskäsin mennä yksin poikien kanssa rannalle, kun ajattelin, etten pärjää. Jotain voi sattua, toinen juoksee järveen ja toinen jonnekin pusikkoon... eih, nämä mamman kullannuput on niin mallikkaasti rannalla. Oikeesti. Niillä taitaa olla itsesuojeluvaistoa ja onneksi vesi on sen verran kylmää, ettei ne juokse päätä pahkaa veteen. Joten rantapäivät on meille kaikille aika iisejä. Aika kuluu kuin siivillä.

Siksipä välillä vedetään nassuun vähän ruokaa kahvila-ravintolasta. Nämä on jotain kalajuttuja. Tosi hyviä ja sisällä on oikeesti kalaa, eikä mitään mössöä niinkuin esim. nugeteissa. 

Rantapallo on ihan must ottaa mukaan. 

Ja kyllä voi olla halvat huvit - pieni kippo, jolla voi leikkiä vedessä vaikka kuinka kauan :)

Tai sanko ja lapio + pikkukivet :)

Vielä on kesää jäljellä, vielä tulee kauniita päiviä... jee!

PS. Eilisestä dinneristä brittipariskunnan luona sen verran, että kivaa oli! Saatiin hyvää ruokaa mm. maustettuja perunoita, grillipossua ja nakkeja käärittynä pekoniin, cuscusia, salaattia... jne. Mä vein jälkkäriksi mutakakkua vadelmien, mansikoiden ja kermavaahdon kera. Seura oli taas hyvää, vaikka aluksi oli ehkä hieman jäätävää. Ehkä kun oli uusi tilanne ja ei oltu hetkeen puhuttua enklantia. Kieli oli ehkä vähän ruosteessa. Kyllä ilta siitä rentoutui ja lasten takia vähintäänkin, kun ei paljoa paikallaan pysytä :). Kaiken kaikkiaan mukava ilta ja toivottavasti nekin viihtyy meidän seurassa. Really hope so! Rasittavaa, kun aina ajattelee mitä muut ajattelee meistä. Me ollaan niin epävarmoja. Pitäisi vaan nostaa leuka pystyyn ja luottaa, että meidän seura kelpaa...

Tacosalaatti ja Müller

Moikka taas!

Onpas nyt fiilistä päivittää ahkerasti, vaikka ei mulla ole kummosempaa asiaa. Alla olevassa kuvassa on aika kiva ruokavinkki. Tacosalaattia. Jotenkin jauhelija ja tacosipsit sopii niin hyvin yhteen. Muistatteko kun Mäkkärissä oli joskus myynnissä tän tapainen salaatti?! Eihän tää mistään terveellisemmästä päästä ole, mutta salaattia kuitenkin :). Kuvassa näkyy vähän valkoista pastaa, sen voi jättää toki pois. Mä vaan laitoin kaikki jämät mitä kaapista löytyi. 

Kävin poikien kanssa tänään ensimmäistä kertaa meidän kylän Müller-kaupassa. Se on semmoinen sekatavaraliike. Näyttää ulospäin halppis krääsäliikkeeltä, mutta olikin sisältä oikein siisti ja hyvin järjestyksessä oleva. Tykkäsin kovasti. Mukaan tarttui kaikenlaista tarpeellista taloustavaraa ja pesuaineita.

Me jätettiin katuliidut pois muuttokuormasta, kun ajattelin, ettei täällä saa piirtää maahan (tarkka järjestyksen ja sääntöjen maa), mutta väärässä olin. Nyt ostettiin uudet tilalle.

Asiasta tuhanteen. Täällä vesi on tosi kalkkipitoista. Esimerkiksi suihkuseinät tulee muutaman suihkuttelukerran jälkeen ihan valkoisiksi, mutta jos lastaa heti suihkun jälkeen niin sitten ne pysyy puhtaina. Tosin ne valkoiset läiskät saa pois yllättävän helposti. No anyway, astianpesukoneeseen pitää laittaa suolaa, jotta astioihin ei jää kalkkia ja varmaan se pitää koneenkin jotenkin kuosissa, en tiedä. Eikä mikään tavallinen suola käy, vaan ihan astianpesukoneeseen tarkoitettua suolaa. Niin ainakin ymmärsin. Nyt vasta sain ostettua kaupasta yhden paketin, mutta olikohan tää nyt sitä oikeeta?!

Mä nimittäin kaadoin koko paketin koneeseen yhteen luukkuun, niinkuin mua oli ohjeistettu, mutta mä en huomannut mitään eroa pesutuloksessa. Lisäksi pesukoneen suolavalo vilkkuu edelleen... outoa. No täytyy selvitellä asiaa. Jep, siinä kaikki tänään.

Me ollaan huomen illalla menossa dinnerille sen brittipariskunnan luokse, kivaa! Palaan näissä kuulumisissa myöhemmin. :)

Fidersen vuan!

Keltaista

Tässä vähän keltaisen fiilistelyä... meidän kotoa löytyy muutama keltainen väriläiskä harmaata ja valkoista piristämään.

Tämmöiset keltaiset tyynynpäälliset äiti toi H&M Homesta... 

...tän lampun kaveriksi, joka on ruokapöydän yläpuolella

Pakko oli laittaa vielä tämä kuva, kun V:llä on joskus tapana ottaa joku tavara mukaan ulos mennessä. Hän pitää siitä tiukasti kiinni ja pitää huolta kuin aarteesta. Tällä kertaa kauppareissulle lähti mukaan keltainen salkku, jonka olen saanut joskus teininä mun ystävältä. Ote irtosi vasta kun tultiin sisälle takas.

Aurinkoista päivää! (huomenna... nyt kello on puoli 12 yöllä)

Viikko FIN-ystävien kanssa

Haikein mielin saatettiin tänään meidän Suomivieraat kohti kotimatkaa. Oli aivan mahtava viikko, vaikka täällä olikin aika huonot ilmat. Meidän ystävät ehtivät käydä mm. Saksassa, Zürichissä, Luzernissa, Zugissa, näköalapaikoilla, mutta hienoimpana juttuna oli ehkäpä Italian reissu, joka tehtiin porukassa. Me oltiin siellä kaksi yötä joten kerettiin nähdä ja kokea kaikenlaista. Me oltiin yötä Leccossa, jossa viimeksikin oltiin mun vanhempien kanssa. Se on tosiaan Comon ulkopuolella joten sieltä sai taas hyvän hotellin sopuhintaan. Tällä kertaa yövyttiin Grisossa, joka oli aivan upealla paikalla. Parvekkeelta oli suora näkymä Comojärvelle.

Hotelli oli tosi hieno ja siisti. Henkilökunta ei ollut ihan niin ystävällistä, kuin siellä Pontevecchiossa, eikä hotelli ollut kovin lapsiystävällinen. Muilta osin suosittelen hotellia ilomielin!

Ravintolan aula

Ensimmäisenä päivänä kierreltiin Leccoa ja käytiin hissillä jollakin vuorella. Syötiin siellä eväitä ja tutkittiin paikkoja. Näkymät päräyttivät taasen! Siellä oli kivikkoinen tie alas jonnekin puistoalueeseen ja meillä oli mukana rattaat pienimmälle. Oli aikamoista arkireippautta työntää rattaita ylös ja alas. 

Illalla meidän ystävät olivat järjestäneet meille yllärin parvekkeelle :). Minä ja mun mies täytettiin eilen ja tänään pyöreitä. 

Kynttilöissä luki "happy birthday", söpöä!

Tarjolla oli Italialaista pähkinäkakkua ja taustalla soi Jason Mraz. 

 Mies sai lahjaksi rahnaa, jolla voi kuulemma ostaa unelma-auton!! ;)

Ja mä sain aivan upeat Snön ja Edbladin korut... too much!!<3

Toisena päivänä käytiin Milanossa. Kierreltiin ja kaarreltiin ja koettiin suurkaupungin tuntua.

Me syötiin siellä pastaa ja lasagnea ja todettiin, että kylläpäs italialaiset annokset on pieniä. Ei ihme miten italialaiset on niin hoikkia. Annoskoot on kyllä eri luokkaa kuin mihin itse olen tottunut. Pitsa on asia erikseen, ne on ihan normaalikokoisia. Me  muuten maistettiin sellaisia panzerottoja, joita saa myös Ikealta btw. Ne oli kyllä vähän toisenlaisia kuin Ikeassa, mutta sama idea. Ai että ne oli hyviä! Se on vähän niinkuin lihis, mutta sisällä on tomaattiakastiketta ja mozzarellaa tai esim oliiveja ja sipulia. Niitä sai eri täytteillä. Nam! Niitä myytiin yhdessä paikassa, johon oli lounasaikaan aivan tajuttomat jonot. Taitaa olla joku iso hitti Milanossa. Iltapäivällä kyseinen paikka oli aika tyhjä, joten päätettiin maistaa tätä suurta ihmettä, jota niin monet jaksoivat jonottaa aikaisemmin.

Sunnuntaina leivoin mutakakkua ja juhlistettiin vielä lisää... heh, kyllä nyt on juhlittu roppa kaupalla! Ihanaa oli kattaa kahvipöytä oikeen kunnolla pitkästä aikaa.

Voih, ikävä tuli Suomeen! Onneksi me kohta tullaan sinne ja nähdään lisää rakkaita ihmisiä. Can't wait!

Muumeja sekä helppoa kotiruokaa

Sadepäivän terveisiä jälleen. Nauttikaahan Suomessa helteistä... tänne nyt sitten pukkaa sadetta ja kylmää ilmaa näköjään koko viikoksi. Hyrr. Mikä tuuri meidän Suomivierailla - ei voi olla totta! 

Eilen vein meidän ihanaiset vieraat juna-asemalle. He lähtivät käymään Saksan puolella ja mies ampaisi kukonlaulun aikaan työreissulle Puolaan. Jäin siis lasten kanssa yksin ja eihän me voida olla keskenämme koko päivää, joten sovittiin treffit kerhokaverin kanssa. Meinattiin mennä sisäleikkipuistoon, mutta se paikka oli jo kesälomilla, joten päädyttiin meille tällä kertaa. Päivä meni kivasti ja sain lapset ajoissa nukkumaan, kun päikkärit heitti häränpyllyä vierailun takia. 

Välillä on ihan kiva itse asiassa olla yksin iltasella lasten nukkumaan menon jälkeen. Tuli semmoinen tyttöjenilta-fiilis. Päätin siis katsoa Netflixistä ällösiirappihömppäromanttisen elokuvan ja söin kaikkee hyvää kaapista, mitä saatiin Suomesta. Täytyy myöntää, että mä katoin kaksi leffaa putkeen, mitäh?! Joo... otin kaiken irti mun omasta tyttöjenillasta :).

Tänäänkin satoi kaatamalla joten sisäpäivä jälleen... viritin vihdoinkin meidän lastenhuoneen stereot paikalleen ja kuunneltiin Muumi-CD:tä. Saatiin tämä kirja+CD-yhdistelmä läksiäislahjaksi naapureilta. 

Nyt täytyy kyllä kehua ja mainostaa vähän... Aivan ihastuttava kirja ja CD, tosi tasokasta musiikkia. Tiedättekö kun joskus lastenmusiikki on vähän sellaista diipadaapa lallallaa, jota aikuiset ei mielellään kuuntele, mutta tämä on aivan eri luokkaa. Tällä levyllä laulaa mm. Johanna Kurkela, jolla on mun mielestä tosi kaunis ääni. 

Vanhempi poika innostui tästä kirjasta tosi kovaa ja istui pitkän tovin kuunnellen lauluja ja katsellen kuvia. Kirjassa on laulunsanat ja jokaisesta laulusta on siihen liittyviä kuvia. Kirjan lopussa on vielä nuotitkin jos haluaa soittaa näitä lauluja. Pikkuinen vesseli leikki omia leikkejään siinä sivussa ja tanssi aina silloin, kun tuli vähän rytmikkäämpää kipaletta.

Kitarakin piti hakea ja soittaa laulun tahtiin :)

Lounaaksi testasin vähän uutta sovellusta. Helppoa ja yksinkertaista ruokaa. Raastoin kesäkurpitsaa ja porkkanaa riisin sekaan. Heitin sekaan vielä kinkkukuutioita. Keitinveteen pistin puolikkaan kasvisfonduen. Siinä se! Mun oli tarkoitus laittaa kinkun tilalta jauhelihaa, mutta en jaksanut sulatella sitä pakkasesta, joten näillä mentiin tällä kertaa. Ensi kerralla kokeilen ehdottomasti jauhelihalla tai kanalla.

Salaattisekoitukseen lisäsin kirsikkatomaatteja ja mozzarellajuustoa. 

Kesäsäitä odotellen. Italia ei varmaan tuota pettymystä ilmojen suhteen (peukut pystyyn). Sinne suunnataan porukalla loppuviikosta.

Nyt meen tekemään itsestäni ihmisen näköisen, kun reissumiehet ja nainen palaa takaisin :)

Kyläilyä

Perjantain kuulumisia peiton alta.. Sataa kaatamalla ja kaikki ollaan jotenkin tööt. Rento aamu taas tulossa. Sadepäivät on välillä kivoja, kun ei ole niin stressi painella ulos heti aamusta. Mikähän siinäkin on, ettei vaan voi olla aamupäivää sisällä jos aurinko paistaa, vaikkei huvittaisikaan mennä ulos. Toisaalta lasten kanssa on niin paljon helpompi olla ulkona ja onhan se tietty "oikeaoppista" mennä ulos ennen lounasta.. eiks niin, kaikki äidit tietää tän pistoksen sydämessä. Just. No joo, mutta eilenhän meidän oli tarkoitus mennä rannalle sen kerhokaverin kanssa, mutta päädyttiinkin tämän kaverin luokse kyläilemään, kun tulikin pilvinen päivä. Vaikka siis meidän mittapuun mukaan oli rantakeli (+25), mutta mutta, kulttuurierot :)

No ei siinä mitään. Meillä oli tosi mukava päivä. K rohkaistui taas asteen verran ja leikit sujui mukavasti melkein saman ikäisen tytön kanssa ja lopulta me oltiin kylässä koko loppupäivä. Kaveri ehdotti, että syötäisiin yhdessä kun miehet pääsevät töistä. Ensiksi ajattelin, että jaiks, tämä tulee jotenkin liian nopeasti. Tiedättekö kun Suomalainen mentaliteetti nostaa päätään ja on jotenkin vielä semmoinen muuri edessä ja pitäis edetä silleen rauhallisesti ja hitaasti heh. Onneksi tämä kaveri pyysi heti mun numeroa, kun tapasin hänet ensimmäistä kertaa. Hän onkin ainut, jonka kanssa ollaan vaihdettu numerot tosta noin vaan, lukuun ottamatta sitä Brittipariskuntaa. Niin pointti on siis se, että hyvä, että jotkut uskaltaa ottaa asiakseen tutustua silleen oikeesti. No mäpäs vaan rimpautin miehelle ja tämä hurautti junalla kohteeseen :) Syötiin tosiaan hyvää ruokaa ja sain kivoja uusia ideoita meidänkin ruokapöytään. Vähän italialaista, brasilialaista ja sveitsiläistä :)

Hääpäivä kului siis kyläillessä ja nyt tuntuu, ettei tänäänkään tehdä mitään ihmeellisempää. We'll see, jospa sitä piristyisi kun päivä lähtee käyntiin. 

Ostin meidän lähileipomosta suklaakakun hääpäivän kunniaksi. 

Edellisen jälkeen onkin hyvä esitellä meidän yhteinen hääpäivälahja, jonka mies hommasi yllärinä :) Täältä sattui löytymään suomalainen versio TRX-nauhasta. Eikä ollut läheskään yhtä kallis, kuin alkuperäinen.

Moikkamoii!

Arjen kohokohdat

Täällä taas pitkästä aikaa. Kylläpäs huomaa, ettei ole ollut niin paljoa asiaa, kun vaan kotosalla ollaan pyöritty ja pyöritetty pikkulapsiperheen arkea. Tällä viikolla joka toinen päivä on satanut ja joka toinen päivä on taas paistanut aurinko ja ollut semmoiset 20-25 astetta. Aika kiva viikko sinällään, vaikka ei ole tehtykään mitään maata mullistavaa. Maanantaina tehtiin isot ruokaostokset ja siksipä käytiin Lidlissä :). Hahaa meille päivän kohokohta, kun hyppää oikein autonrattiin. Siellä ruokakassin hinnaksi tulee huomattavasti halvempi, kuin tässä meidän lähikaupoissa. Onneksi Lidlille on meiltä vain joku 15-20 minuutin matka. Suomessa kävin aika harvoin Lidlissä, koska jotenkin olin tottunut käymään perus K-kaupoissa tai Prismassa, mutta täällä taas Lidl tuntuu mukavan tutulta, koska se on tosiaan samanlainen kuin missä tahansa muualla ja paljon samoja tuotteitakin kuin Suomessa. 

Tiistaina mentiin taas sinne meidän rannalle ja meillä oli treffit siellä yhden tosi kivan naisen kanssa, johon olen tutustunut Liftin kautta. Lift on semmoinen yhteiskristillinen ja kansainvälinen kirkko. Me ollaan tavattu aivan super ihania ihmisiä siellä ja monet sattuvat vielä asumaan täällä meidän kylässä. Siellä on paljon toimintaa lapsillekin. 

Keskiviikkona oli sadepäivä ja tavallaan kerhopäivä. Mehän ollaan käyty keskiviikkoisin siinä kansainvälisessä kerhossa IMKC (International Moms and kids club), josta olen kirjoittanut täällä paljon. Kerhon toiminta on kesätauolla, mutta me ollaan sähköpostiviestien kautta yhteydessä kesän aikana ja sään salliessa tavataan rannalla, puistoissa tai tällä kertaa treffipaikaksi ehdotettiin Hop Lopin tapaista sisäleikkipuistoa. No mehän tietysti mentiin innokkaina sinne, koska pojat rakastaa tällaisia paikkoja. Siellä oli sattumoisin paljon naisia myös Liftiltä :).

Sadepäivän kunniaksi tein välipalaksi pannarin, josta vein maistiaisia meidän Amerikkalaiselle naapurille. Mä joskus kauan aikaa sitten lupasin viedä sille näytille suomalaista pannaria ja nyt hän sai sitä, ja kaupaksi kävi :) 

Tänään torstaina me mentiin aamulla ihan vaan puistoon ja sorsia syöttämään. Sitten illalla käytiin dinnerillä tuossa rannassa. Siellä samassa on siis se kahvila, josta saa vähän kaikenlaista ruokaa. Tämä samainen nainen, joka me tavattiin tiistaina, kutsui meidän koko perheen sinne hänen ja miehensä seuraksi. Ne on ehkä jotain 5-kymppisiä brittejä ja tosi mukavia ja rentoja. He selvästikin haluaa auttaa meitä kotiutumaan tänne. Oli mukava ilta ja puhuttiin paljon kulttuurieroista Suomalaisten ja Brittien välillä sekä Sveitsiläisistä ylipäätään. Musta on kyllä niin mielenkiintoista tutustua ihmisiin ympäri maailmaa. Huomiseksi on luvattu tosi hyvää säätä joten suunnataan taas rannalle ja tällä kertaa yhden naisen kanssa, johon olen tutustunut keskiviikon kerhossa. 

Jaahas se olis huomenna tosiaan perjantai ja meidän 5- vuotis hääpäivä :) Jospa sitä juhlistais jotenkin tänä viikonloppuna jos jostain saisi vaikka lastenlikkaa... tässä naapurustossa on muutamia nuoria, joita voisi kysyä. En tiedä.. ne on kyllä tosi nuoria, mutta hyvä puoli siinä on se, että heidän vanhempansa on vähän niinkuin takapakkina jos jotain tulee. Siis lähinnä meidän pitäisi laittaa pojat ensiksi nukkumaan ja sitten lähteä jonnekin.. no pitää katsoa uskaltaisko :) 

Mukavaa viikonloppua kaikille! Maanantaita odotellessa... tuulahdus ja paljon enemmän Suomesta, ihanata!