Deja vu

Terveiset rannalta, onko vähän dejavu-olo... sori, mutta tulee aika kivoja kuvia tuolla auringossa, niin laitan vähän uusia (samanlaisia) rantsukuvia. Täällä on tietenkin nyt helleaalto, kun Suomiystävät lähti. Tuuria kerrakseen. No onneksi sielläkin on tainnut olla tosi lämmintä. 

Mähän aluksi jänskäsin mennä yksin poikien kanssa rannalle, kun ajattelin, etten pärjää. Jotain voi sattua, toinen juoksee järveen ja toinen jonnekin pusikkoon... eih, nämä mamman kullannuput on niin mallikkaasti rannalla. Oikeesti. Niillä taitaa olla itsesuojeluvaistoa ja onneksi vesi on sen verran kylmää, ettei ne juokse päätä pahkaa veteen. Joten rantapäivät on meille kaikille aika iisejä. Aika kuluu kuin siivillä.

Siksipä välillä vedetään nassuun vähän ruokaa kahvila-ravintolasta. Nämä on jotain kalajuttuja. Tosi hyviä ja sisällä on oikeesti kalaa, eikä mitään mössöä niinkuin esim. nugeteissa. 

Rantapallo on ihan must ottaa mukaan. 

Ja kyllä voi olla halvat huvit - pieni kippo, jolla voi leikkiä vedessä vaikka kuinka kauan :)

Tai sanko ja lapio + pikkukivet :)

Vielä on kesää jäljellä, vielä tulee kauniita päiviä... jee!

PS. Eilisestä dinneristä brittipariskunnan luona sen verran, että kivaa oli! Saatiin hyvää ruokaa mm. maustettuja perunoita, grillipossua ja nakkeja käärittynä pekoniin, cuscusia, salaattia... jne. Mä vein jälkkäriksi mutakakkua vadelmien, mansikoiden ja kermavaahdon kera. Seura oli taas hyvää, vaikka aluksi oli ehkä hieman jäätävää. Ehkä kun oli uusi tilanne ja ei oltu hetkeen puhuttua enklantia. Kieli oli ehkä vähän ruosteessa. Kyllä ilta siitä rentoutui ja lasten takia vähintäänkin, kun ei paljoa paikallaan pysytä :). Kaiken kaikkiaan mukava ilta ja toivottavasti nekin viihtyy meidän seurassa. Really hope so! Rasittavaa, kun aina ajattelee mitä muut ajattelee meistä. Me ollaan niin epävarmoja. Pitäisi vaan nostaa leuka pystyyn ja luottaa, että meidän seura kelpaa...