Pöllökerho ja muuta mukavaa

Onpas viikko hurahtanut nopeasti, viikonloppu lähestyy. Vanhin poika aloitti tosiaan kerhon tiistaina Steppareissa pöllöt-ryhmässä. Hauskaa kun meillä sattui pojalla olemaan entuudestaan pöllöreppu, joten nyt se on enemmänkin kuin passeli :). Kerho vaikuttaa todella tasokkaalta kaikin puolin. Kerho sanana on vähän väärä, koska se on käytännössä niinkuin päiväkoti ja esikoulu. Siellä on monta eri pienryhmää ja lapsia taitaa olla ryhmässään joku 8 maksimissaan ja 2 ohjaajaa per ryhmä. Joten ihanteellinen koko mun mielestä. Tiistaina oli tutustumispäivä ja me oltiin siellä koko perheen voimin. K oli ihan innoissaan paikasta ja leikki koko ajan. Välillä tsekkasi, että ollaanhan me paikalla. Samoin pikkuveli oli intopiukeena menossa mukana ja hurmasi kaikki tädit siinä sivussa.

Tänään oli virallisesti ensimmäinen kerhopäivä ja olin siellä K:n kanssa tunnin, jonka jälkeen lähdin 45 minuutiksi pois. Siksi ajaksi kun pöllöt menivät ulos. K halusi kovasti mennä ulos leikkimään, mutta itse en voinut jäädä sinne pidemmäksi aikaa, koska se tekisi kaikesta vielä hankalempaa jos viipyisin siellä liian kauan kerrallaan. Silloin K tottuisi, että vietän siellä pitkän aikaa, eikä hän pystyisi muodostamaan luottamussuhdetta hoitotäteihin, vaan turvautuisi liikaa muhun. Pois lähteminen oli aika rankka juttu K:lle ja samoin mulle. Hän ei olisi millään halunnut jäädä sinne yksin ja itki hirmuisesti kun lähdin. Sydäntä särki jättää hänet sinne, mutta tädit olivat ihan lunkisti ja käskivät mun lähteä. He ovat tottuneet tämmöisiin tapauksiin. Annoin kerhoon lapun, jossa oli muutamia lauseita ja sanoja suomeksi. Kuten "äiti tulee kohta", "ei mitään hätää" jne. Yksi tädeistä opetteli lausumaan näitä ja toivottavasti he yrittivät sönkätä suomea sen verran, että K:lla oli edes jokseenkin turvallinen olo. 

Poika oli itkenyt vähän väliä sen aikaa kun olin poissa. Hän ei ollut halunnut leikkiä ulkona, vaan oli seurannut muita ja välillä paha mieli oli vallannut, kun muisti taas, että äitihän lähti! Kotimatkalla me puitiin asiaa ja yritin tsempata poikaa tosi kovasti ja sanoin, että hän oli tosi reipas! Vastaus oli, että "enkä ollut, minä itkin melkein koko päivän, enkä leikkinyt yhtään". Reppana! K sanoi, että ensi viikolla aikoo jäädä yksin. Katsotaan miten menee. Alku tulee varmasti olemaan hankalaa, mutta lapset sopeutuvat onneksi nopeasti. K on aina ollut tosi reipas tämmösissä jutuissa, mutta tietenkin kielimuuri on tässä se isoin juttu. 

Viime postauksessa mainitsin lastenhoitojutuista ja me ollaan tosiaan löydetty muutamia suomalaisia lastenhoitajia. Keskiviikkonahan meillä kävi esittäytymässä yksi nuori nainen, joka vaikutti reippaalta ja kivalta. Varmasti pyydän häntä joskus hoitoapuun, kun sellainen tilanne tulee. Näin tänään muuten facebookissa ilmoituksen, että Zürichin suomalaisen seurakunnan tiloissa olisi kerran kuukaudessa "mummotupa". Sinne saisi viedä lapsen päiväksi hoitoon ja sinä aikana tarjotaan ruuat ja leipomukset ja kaikki. Kuulostaa erittäin hyvältä ja aiotaan kyllä joskus käyttää tämäkin tilaisuus hyödyksi. Se olisi nyt lauantaina, mutta voipi olla, ettei nyt onnistu. Mies on menossa aamiaiselle Liftin miesten kanssa ja mut on kutsuttu PompDeLuxin lastenvaatekutsuille :). Joten kiva lauantai tiedossa joka tapauksessa. Ihanaa, ettei olla täällä ihan oman onnemme nojassa, vaan meille on muodostunut joitakin kontakteja. Tilanne on kyllä aivan toinen, kuin vajaa 5kk sitten. Kaikki suhteet on pitänyt luoda alusta alkaen, mikä on kyllä tosi rankkaa ja energiaa vievää. Eihän me tietenkään ketään vielä kovin hyvin tunneta, mutta on edes juttelukavereita. Sekin on jotain! Paljon on myös sellaisia pinnallisia moikkaustuttuja, joista näkee kilometrien päähän, että sellaiseksi se tulee jäämäänkin. Eikä siinä mitään. Se täytyy vaan hyväksyä. Täytyy keskittyä pelkästään hyviin ja positiivisiin ihmissuhteisiin ja jättää muut omaan arvoonsa. Täällä on kyllä oppinut nää peruslauseet - "Hi, nice to meet you, Hi! How are you, I'm fine thanks"- litaniat, jotka tulee liukuhihnalta.

Sitten vielä yksi juttu, me löydettiin auto! Heja Sverige! Jeih, se saadaan ensi viikolla. Täällä kun ei autoa saa heti, kun sen ostaa, vaan siihen tehdään jotkut tarkastukset ja en oikein edes tiedä mitä. Mä niin toivon, että se saataisiin jo maanantaina, ettei tarttis ajella kieli keskellä suuta tiistaina kerhoon. Siinä on tosiaan sellaisia pikkuisia vaihdeongelmia (jonka korjaaminen maksaisi about puolet auton hinnasta :)), ettei aina mene vaihde silmään ja siinä sitten olla törötetään paikoillaan ja käynnistetään ja sammutetaan ees taas monta kertaa. Tämä ei oikein ole mukavaa liikenteessä, varsinkin jos on ruuhkaa.

Jajaja mitä muuta... ollaan tehty joka päivä lenkkejä niin, että K pyöräilee ja minä työnnän rattaita. Maisemakuvat on otettu näiltä retkiltä. Täällä on ollut aika kivoja ilmoja ja varsinkin tänään.. varmaan 30 hujakoissa. Huh oli kuuma, kun läksin aamulla liikenteeseen nilkkureissa ja mustissa farkuissa. Pitäisi vissiin seurata vähän säätiedotuksia. Täällä on ollut sellaista 15-20 monena päivänä, mutta joku lämpöpiikki osui tälle päivälle. 

Viikonloppuja kaikille! x