Put yourself out there...

Sanoi meidän amerikkalainen naapuri keväällä, kun oltiin just muutettu tänne. Hän sanoi myös kaverien löytämistä vähän niin kuin deittailuksi. Tämä aihe on pyörinyt mielessä viime aikoina ja erityisesti tänään, koska kestitsin meillä muutamaa äitiä ja lasta. Kuulun facebookissa Liftin mammapiiriin, joka kokoontuu joka kuukauden ensimmäinen tiistai jonkun luona. Päätin olla aktiivinen ja järjestää treffit tällä kertaa meillä. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun ylipäätään osallistun koko mammaklubiin. Tottakai tämmöisen järjestäminen vaatii vähän extra ponnisteluja, koska tietysti haluan, että koti on siisti ja että on jotain tarjottavaa. En tiennyt yhtään mitä heillä on tapana tarjota ja miten suureellisesti, mutta halusin tarjota jotain suomalaista, mutta helppoa. Tein siis pannarin ja keitin Juhla Mokkaa :). No paistoin lisäksi Lidlin minipitsoja ja laitoin esille hedelmiä ja sellasia lasten sipsejä. Jep. Vieraat oli tyytyväisiä ja oli mukavaa. Sain puhelimeeni jälleen uuden numeron, tällä kertaa saksalaiselta naiselta. 

Ulkomailla viihtyminen on hyvin pitkälti kiinni siitä, millainen sosiaalinen ympäristö sinulla on. Näin se vaan on. Ja toki tämä pätee ihan omaan kotimaahankin. Ihmiset ympärillä tekee arjen ja elämän merkitykselliseksi. Se vaan on kumma, kun monesti ystäviä, perhettä tai sukulaisia ym. pitää itsestään selvyytenä. Heitä ei osaa arvostaa samalla tavalla, kun he ovat "saatavilla" lähes koko ajan. Sitten kun tulee maahan, jossa koko sosiaalinen verkosto pitää luoda nollapisteestä, tajuaa miten vaikeaa se on. Tajuaa miten paljon Suomessa oli rakkaita ihmisiä ympärillä. Tilanne on joka tapauksessa se, että täällä me nyt asutaan ja ollaan. Mä olen havahtunut siihen tosiasiaan, että mun täytyy olla aktiivinen ja sosiaalinen ja laittaa itseni alttiiksi! Ei kukaan meitä tuu kotiovelta hakemaan ja pyytämään kaveriksi :). Vaikka mä saisin 100 numeroa kännykkään, ei se tarkoita sitä, että mulla olisi 100 kaveria. Mun täytyy kutsua ihmisiä meille, sopia play deittejä, pyytää lenkille tai kahville, eikä odottaa, että mua pyydetään. No oikeesti nyt mulla onkin aika "monta" rautaa tulessa. Olen kutsunut kaksi eri perhettä K:n 4- vuotis synttäreille. Sitten muutaman muunkin kanssa ollaan puhuttu, että pitäisi nähdä. Täytyy vaan lyödä lukkoon päiviä :). Viikot menee toisaalta niin nopsaa ja monilla lapset on melkein joka päivä jossakin kindergartenissa (vastaa esikoulua, muttei ihan) tai vastaavassa ja esim EA:kin on osa-aikaisesti töissä, niin monesti menot menee ristiin. Sellaista se on. Aikatauluttaminen ja kalenterin kanssa kulkeminen on vaikeaa tällaiselle fiilispohjaiselle ihmiselle :). 

"käymme yhdessä ain, käymme aina rinnakkain"

Mä heitän haasteen kaikille - tän viikon tehtävänä on ottaa yhteyttä johonkin ystävään tai sukulaiseen. Sopia tapaaminen tai edes laittaa viesti, että kivaa kun olet olemassa!! <3