Tervehtimisen tapakulttuuria

Vielä yksi pikku juttu tälle illalle.

Menin tänään poikien kanssa bussilla kotiin ja kyydissä oli paljon koululaisia. Oliskohan ollut kyseessä jotain yläkoululaisia tai 6. luokkalaisia. Bussissa oli myös selvästi muutama opettaja ja pistin merkille, että koululaiset kävivät kättelemässä opettajia ennen kuin poistuivat bussista. Yhdellä pysäkillä jäi pois kaikki kolme opettajaa ja kymmenkunta oppilasta ja kaikki kättelivät toisiaan ennen kuin lähtivät omille teilleen. Oli todella mahtavaa huomata, miten oppilaat kunnioittivat opettajia ja selvästi kättelivät mielellään, eikä mitään käden hipaisua leuka maassa. Se on selvästi täällä tapana ja normaalia käyttäytymistä. 

Oltiin muuten yksi perjantai kylässä yhdessä suomalaisessa perheessä, jossa on neljä lasta ja kolme heistä on koulussa. Lapset kun tulivat koulusta kotiin, niin jokainen kävi kättelemässä minua tervehtiäkseen, ihan oma-aloitteisesti. Sama juttu kävi, kun tämän yhden lapsen sveitsiläiset kaverit tulivat käymään heillä, niin jokainen kävi (kyseessä vieläpä teinipoikia) kättelemässä minua ja perheen vanhempia. Olin todella otettu! Kunpa saisin kasvatettua omista pojistani näin kohteliaita ja ettei heitä naurettaisi pihalle tämmöisestä käytöksestä. Jos kättely ei sovi suomalaiseen kulttuuriin, niin ainakin pitäisi kohteliaasti tervehtiä. On tässä itsellekin opettelemista. Täällähän annetaan poskipusujakin ja itse olen aina ihan ulapalla ja epävarmana kuinka monta pusua ja onko tarpeeksi tuttu, että halataan ja annetaan pusut vai kätelläänkö vai mitä häh... :D Meidän kylässä muuten tervehditään kaikkia vastaantulijoita - Grüezi! Se on ihan kiva tapa mun mielestä. 

Poskipusu lentää täältä kaikille :)