Löytö alekorista

Moi! 

Perjantain piristyksenä käytiin Ikeassa syömässä lihapullat ja muussit. Ikea on noin puolen tunnin ajomatkan päässä meistä, joten siellä tulee käytyä usein. Katsoin netistä taas mattoja ja halusin päästä katsomaan sitä paikan päälle. Tyhjin käsin lähdin, höh. En ollut 100 varma, niinpä jään mielummin miettimään asiaa, ettei tarvi palautella. Sitä paitsi iloisia uutisia. Mun vanhemmat tulevat tänne ensi viikolla, jee!  Kysäsenpäs sopivasti äitiltä neuvoja matto-ongelmaan.

Piipahdin tänään meidän kylän sisustusliikkeessä. Se on aika suolaisen hintainen paikka, joten yleensä käyn siellä vain ihastelemassa tuotteita. Tänään näin alekorissa ihanan joulukoristeen. Tää oli saatava!

Koristehäkkyrä pyörii kauniisti, kun tuikku palaa.

Rentouttavaa viikonloppua kaikille! 

Naisen elämä

Kyllä naisen elämä on monimutkaista. Miten mielialat voi heitellä päivän aikana niin rajusti?! Aamu alkoi hyvin, kun lähdettiin reippaana kansainväliseen kerhoon. Aurinko paistoi ja pohdin, että jompi kumpi, ulos vai kerhoon, mutta päädyttiin jälkimmäiseen, koska halusin tavata muita mammoja. Siellä oli ihan perus mukavaa. Kerhon jälkeen menimme Lidliin, joka on ihan kerhorakennuksen vieressä ja nykyään poikkean sinne ostoksille vain jos olemme lähistöllä. Lidlissä on halvempaa, mutta toisaalta sieltä ei saa kaikkea mitä haluan ja tässä kylän Migroksessa on paljon kaupan omia tuotteita, jotka on itse asiassa aika edullisia. Hyvä juttu muuten on, että Suomessa kaupat ovat laskeneet hintoja!! Näkyykö pudotukset oikeesti? Tuntuuko halvemmalta? Olisi kiva kuulla mielipiteitä :). 

Niin no niihin mielialoihin... tultiin takas kotiin ja jostain kumman syystä mua alkoi ärsyttää, kun kämppä on kun hävityksen kauhistus. Se ei vaan pysy siistinä, eh ei tietenkään pysy, kun meillä asuu 4 possua. Me ei osata kerätä jälkiämme ja tavaraa ja vaatteita kerääntyy joka paikkaan. Joskus mulla on semmosia reippaita kausia, että viuhun täällä rätti kädessä ja kerään tavaroita pitkin päivää, mutta on se niin turhauttavaa. Työn jälki ei pysy kuin 10 minuuttia, HUOH!! 

Moni muukin asia rupesi siinä samassa rasittamaan ja silleen, mutta en nyt jaksa tän enempää valittaa. Näitä päiviä tulee ja menee. Huomenna kun herään, rupeen todennäköisesti siivoushommiin ja sitten elämä on taas järjestyksessä monella tapaa. Niinhän se usein on, että kun on siistiä, tuntuu, että koko elämä on paremmalla tolalla. Mutku aina ei jaksa siivota, en ainakaan minä. Ostin muuten Lidlistä tulppaaneja piristämään sotkuista kotia ja tein marjasmoothien, enkä sortunut muffinssien leipomiseen, vaikka olen löytänyt mielettömän hyvän ja helpon reseptin. Kynnys leipomiseen on vaarallisen pieni, damn! Jaan reseptin myöhemmin. Nyt on mentävä nukuttamaan pienin possu perheestämme. Nyt on menossa nimittäin paha mammavaihe, joka kestää varmaan vielä 20 vuotta. Että näin.

Se on morjenttesta vaan. 

Ehkä ensi kerralla tulee kivempaa juttua.

Ah, talvi!

Lunta, aurinkoa ja kivaa tekemistä! Mii laikii.

Kyllä pikkuvelikin oli pulkkailemassa, mutta ei tullut yhtään hyvää kuvaa. Sunnuntaina oltiin tosiaan mäessä ja K kokeili laskettelua ensimmäistä kertaa. Se meni oikein hyvin, vaikka kaatuikin pari kertaa. Me oltiin tosi ylpeitä pojasta, mutta poika itse sanoi "mutta minä en ole ylpeä itsestäni". Harmi kun hän on niin ankara itselleen. Keltäköhän on saanut tän piirteen, reppana! Kyllä pojat nauttii, kun on lunta ja niin minäkin. Ulkona on paljon enemmän tekemistä. En tykkää yhtään semmoisesta vähälumisesta talvesta. Täällä ilmasto on tosi kostea joten aina on olevinaan kylmä, vaikkei pitäisi mittarin mukaan olla kylmä. Mielummin kunnon luminen sää ja pikku pakkanen kuin plussakeli. 

Guten abend! x

Suomi-ilta

Suomiteemalla jatketaan. Me oltiin lauantai-iltana miehen kanssa Suomi-illassa, joka järjestetään suomalais-sveitsiläispariskunnan toimesta heidän kahvilassaan, joka toimii osan vuodesta myös ravintolana. En tiedä tarkemmin mistä lähtien näitä on vietetty, mutta vissiin jo useamman vuoden ajan. Oli kyllä erittäin hyvää ruokaa ja mukava ilta muutenkin. Oli kiva tavata muita suomalaisia ja päästä kahdestaan syömään. Jälleen pisteet babysitterille, joka on aivan loistava ja meidän pelastus. 

(Täytyy huomauttaa, että meiltä jäi kyllä nuo votkaryypyt ottamatta :))

Harmittaa kun poronfile-annoksesta ei ole kuvaa. Hyökkäsin ilmeisesti annoksen kimppuun niin innokkaasti, että kuva jäi ottamatta.

Täällä on jälleen winter wonderland! Suunnataan tänään pulkkamäkeen ja jos K innostuu, niin harjoittelemaan laskettelua. 

Mukavaa sunnuntaipäivää!

8 asiaa, joita ikävöin Suomesta

• Karjalanpiirakat. Oivoi... joskus on kiva syödä karjalanpiirakoita munavoilla vaikka lounaaksi.
• Voi (tuli mieleen tosta voivottelusta :D). Täällä myydään vain suolatonta voita!! Miettikää! Se on tosi pahaa tietenkin. Suolahan on just se juttu voissa. Plaah.
• Lihapiirakat. En yleensä syö lihapiirakoita, mutta nyt kun niitä ei oikeesti saa, tekee mieli kahta kauheemmin. Onhan ne tosi rasvaisia, joten ehkä näin on parempi.
• Mämmi. Mun rupes eilen tekemään hirveästi mieli mämmiä... pääsiäinen lähestyy kovaa vauhtia. Vesi tulee kielelle, kun edes ajattelen mämmiannosta vaniljakastikkeen kera. Voisiko joku tuoda tänne tullessaan mämmiä, kiitoooos! :)
• Sauna. Mä tiedän, että nyt yksi nimimerkillä "Müller" on ihan, että MITÄ?! Mutta joo... täytyy myöntää, että joskus kylmänä päivänä olisi kiva mennä saunaan.
• Oma piha. Me asuttiin rivitalossa ennen kuin muutettiin tänne ja meillä oli pieni etu- ja takapiha. Olihan se mukavaa! En ole ihan vielä myyty kerrostaloasumiselle.
• Sisustusliikkeet. Täällä on vain muutama kiva ja normaalihintainen sisustusliike. Ehkä niitä löytyy ajan mittaan lisää, mutta musta vähän tuntuu, että sisustus ei ole sveitsiläisten priority number 1. 
• Paukkupakkaset. Vaikkakin mä aina palelen enkä niinkään tykkää kylmästä, mutta on siinä hyvät puolensa. Ilma on freshiä ja kirpsakkaa. Saa tuulettaa petivaatteita kunnon pakkasessa. Täällä ei ole tähän mennessä ollut kuin -4 ehkä yhtenä tai kahtena päivänä koko talvena. Kun kävimme pulkkamäessä vähän korkeammalla, siellä oli -10 astetta.

Varmaan listaa voisi jatkaa, mutta tähän hätään tuli vain nämä jutut mieleen. Onneksi ei mitään kauhean vakavia ja ilmankin pärjää.

Viikonloppu lähestyy, jippii!

/Kuva

Mattodilemma ja ikävä asiakaspalvelutilanne

Moi! 

Eilen kävin jälleen palauttamassa yhden virheostoksen, maton. Se ei jotenkin käynytkään väriltään. Meidän lattia on hämärän värinen... kylmän vaaleanharmaa kivilattia, jossa näkyy kaikkea ihme pilkkuja.. tiedättekö kun kivessä on niitä pilkkuja :) Anyway, tosi vaikea löytää kivaa mattoa, joka ei maksaisi maltaita ja joka sopisi meidän lattian väriin. En halua vaaleata, koska meillä on vaaleat huonekalut... kaipaan kipeästi lämpöä, kodikkuutta ja kontrastia. Ei auta kuin odotella (yritän ainakin kovasti) kunnes sopiva yksilö osuu kohdalle.

Tämän maton palautin. Kuvassa se näyttää ihan kivalta, mutta luonnossa se oli liian saman värinen kuin lattia.

No niin itse otsikon kimppuun. Eli palautin maton yhteen ostoskeskukseen, jossa tämä sisustusliike sijaitsee. Matto piti kuitenkin viedä johonkin varasto-osastolle, josta sen hainkin.  Maton haussakin oli muuten pientä jännitystä ilmassa, mutta en jaksa selostaa sitä juttua. Ensinnäkin se on jo saavutus, että uskallan ajaa sinne ostoskeskukseen ja parkkeerata sinne monimuotoiseen parkkihalliin. Eipä olisi onnistunut puoli vuotta sitten. Ajattele miten sitä oppii pieniä asioita. Jep, no mä painelin maton kanssa sinne varasto-osaston tiskille, eikä ketään näkynyt mailla halmeilla. Huomasin, että tiskillä oli joku ovikellon tapainen ja ymmärsin, että sitä voisi vissiin painaa, jos tiskillä ei ole ketään. Enpä painanut. Onneksi aika pian yksi mies tuli paikalle ja sanoin "Grüezi!". Sen jälkeen kysyin puhuuko hän englantia, no ei tietenkään puhunut. Hmm... mä silti sitkeästi yritin sanoa mahdollisimman selkeästi elekieltä apuna käyttäen, että haluan palauttaa maton. Mies puuskutti turhautuneen oloisesti ja puhui saksaa ja ymmärsin, että hän ihmetteli, onko matossa jotain vikaa. Koitin selittää, että matto on ihan okei (okei:n varmaan kaikki ymmärtää ;)), mutta haluan palauttaa sen. Varastomies varmaan luuli, että matto on viallinen, great! No pikku hiljaa pääsimme samalle sivulle, mitä tarkoitan. Sitten se jankutti mulle jotain kysymystä ja tuijotti suoraan silmiin... meni hetki kunnes tajusin, että hän kysyi haluanko rahat takaisin tai jotain. Sanoin Ja Ja Bitte (=kyllä kiitos)!!! ja hymyilin kauniisti. No kyllä se mies alkoi pehmetä lopulta ja antoi mulle lahjakortin, muttei rahoja takaisin. Lopuksi toivoteltiin siinä puolin ja toisin hyvät päivänjatkot ja sain hymyn takaisin. 

Mutta oikeesti, tunsin itseni niin tyhmäksi. Jotenkin se alkoi niin negatiivisesti ja tuntui, että toi mies murhaa mut katseellaan. No taas kokemusta rikkaampana. En kyllä aio ostaa sieltä enää mattoa jos en ole 100% varma, että pidän sen... eli en koskaan heh. 

Ihmettelette varmaan miksi mulla yhtäkkiä riittää juttua. No, mies on työreissussa ja olen saanut lapset ajoissa nukkumaan joka ilta. Tää on sitä mun omaa aikaa ja ihan oikeesti kiva kirjoitella.

Tschüss!

Teeleipiä

Minä täällä taas terve!

Pakko jakaa näiden ryppyisten ja epämääräiseltä näyttävien teeleipien resepti. Välipala-aikaan iski hirvee himo syödä jotain hyvää. Keitin kupposen teetä ja jotenkin teen kanssa pitää olla jotain syötävää. Onko teillä sama ongelma? :) Meillä ei ONNEKSI ole sokeria, joten en sortunut leipomaan mitään herkkua, vaan jostain mielen sopukoista tuli mieleeni teeleivät. Ne on aika terveellisiä. 

2 dl kaurahiutaleita

2dl vehnäjauhoja

1 tl suolaa

2 tl leivinjauhetta

2 rkl öljyä

2 dl maitoa

1dl juustoraastetta (tän vois tietty jättää pois)

1 dl porkkanaraastetta

Sekoita ensin kuivat aineet, sitten raasteet ja lopuksi öljy ja maito. Paista 225 asteisessa uunissa noin 20 minuuttia. Mä ainakin tykkäsin ja tietenkin myös almost 2vee, joka tykkää melkein mistä vaan, paitsi muusista, josta sitten taas 4vee tykkää, joka ei tykkää monestakaan muusta ruuasta :D

Moikka xx

Biscuit Battle herää jälleen

Palataanpas blogin alkujuurille. Rupesin pitämään blogia mun elämäntapamuutoksesta. Siitä on nyt melkein 1,5 vuotta aikaa. Aikaa on tosiaan vierähtänyt siitä, kun lopetin jokapäiväisen herkuttelun ja opettelin syömään terveellisesti. Hankin tueksi PT:n, mikä oli mulle tosi iso juttu. Olen yleensä aika pihi tämmöisissä jutuissa, enkä halua laittaa paljoa rahaa oikeastaan mihinkään. No silloin syksyllä mulla oli seinä vastassa. Halusin muutosta niin kovasti, että olin valmis satsaamaan hyvinvointiini myös taloudellisesti. Se kyllä kannatti! Sain mahtavia tuloksia aikaan noin kolmessa kuukaudessa. Samoihin aikoihin meille alkoi selvitä, että muutamme Sveitsiin. PT-jakson päätyttyä halusin jatkaa samaa rataa, enkä missään nimessä halunnut palata entiseen. Sitten kun muuttotohinat alkoivat ja elämä oli tosi epäsäännöllistä, en pystynyt/jaksanut pitää treenimääriä yllä ja houkutukset herkkujen perään alkoivat kasvaa pikku hiljaa.

Sveitsiin muutettuamme haasteena oli löytää oikeat ruuat. Olin just oppinut syömään oikein ja tiesin, mitä kaupasta ostan. Täällä en löytänyt hyvää rahkaa enkä rasvattomia tuotteita. Raejuusto maistui oudolta, ja maistuu edelleen. Leipäkin oli yhtä pullamössöä. Täkäläisessä maidossa on rasvaa 2,5-3,5%. Toisaalta hevi-osasto pursusi tuoreita tuotteita ja marjojakin sai jo aikaisin keväällä. Täällä myydään tosi kivoja valmis salaattipusseja, joita käytetään jatkuvasti. Siitä en ole luopunut. Puoli lautasta on kasviksia ja salaattia. Täysjyvämakaroonia ollaan roudattu Suomesta, tyhmää, mutta en vaan saa selkoa täkäläisistä tuotteista, mitä ne oikein on. On eri väristä pastaa, mutta tiedä niistä sitten onko ne täysjyvää vai pelkkää tummaa vai mitä. No en ole ottanut tästä paineita, koska pyrin syömään pastaa pieniä annoksia. Eli pointti on se, että kyllä mulle jotain jäi kaaliin PT-jaksolta, vaikka olen plösähtänyt muuten. Yksi huono juttu oli se, että opin syömään juustofondueta.. aijai.. ei hyvä! Nyt on pidetty taukoa siitä herkusta. Toinen ongelma on pitsat! Sen verran täytyy puolustautua, että en syö ikinä koko pitsaa, vaan about 3 palaa ja loput salaattina. Tässä ennen joulua oli joku ihme mässäilykausi. Saattoi johtua säästä ja pimeydestä. Mulla oli myös todella irrallinen olo täällä. Puoli jalkaa oli koko ajan Suomessa. Motivaatio kaiken suhteen oli todellakin kateissa. Uusi vuosi on aina niin ihana aloittaa puhtaalta pöydältä. Ei ole mitään tekosyitä olla aloittamatta/jatkamatta terveellisiä elämäntapoja! 

Tämä aihe tuli mieleeni, koska tein tänään pitkästä aikaa kotitreenin TRX-nauhalla (tai meillähän on toi Tunturin oma, mutta ajaa saman asian). Oli kyllä tosi hapokasta, vaikken tehnyt kuin 30 minuuttia. Tavoitteena on tehdä 2 lenkkiä viikossa ja 2 lihaskuntoa joko kahvakuulalla tai TRX-nauhalla --> kunnes mä oikeesti kävelen sinne salille ja otan jäsenyyden. Miksi se on niin vaikeeta? 

Hop! Tästä se lähtee! Nyt kun olen täällä huudellut asiasta, niin otan tän taas vähän vakavammin. I can do it! YOU can do it! Onko siellä ketään, kuka painii samojen asioiden kanssa? Kuka lähtee tähän samaan viikkotahtiin? Käsiä ylös!! :D

Reipasta viikkoa kaikille! 

Ps. Eikoo ärsyttävää ku tää täällä on niin super positiivinen ja reippaan oloinen? Sitä se liikunnan riemu teettää... ärsyttääkö nyt vielä enemmän heh?! Mua ärsyttää monesti sellaset ihanaa jee hyber super mahtavaa vetää punnerruksia ja syödä levää!! (Anteeks jo valmiiksi) En ole todellakaan sillä asteella, eikä ole tarkoituskaan. Haluan vain jonkun tasapainon näihin juttuihin, koska kamppailen JOKA PÄIVÄ syömisten ja liikkumisten suhteen. Toivon, että kaikki tää shitti tulis joskus luonnostaan! Se on moro nyt!

Uudet koiranpennut

Saanko esitellä meidän uudet koiranpennut. 

Ei kai kukaan luullut... no ei tietenkään!

Meidän 4veellä on kauhea koirakuume. Muistatteko kun kirjoitin joskus, ettei meille tule koiraa. Uskokaa tai älkää, mutta olen alkanut lämpenemään ajatukselle. Tähän asuntoon ei saa ottaa koiraa, joten asia ei ole todellakaan vielä ajankohtainen. Mutta enää en sano ikinä! On hauska seurata miten K huolehtii pehmolelukoirasta, kuin "oikeasta" -  hän esim. ruokkii, kuljettaa joka paikkaan mukana ja käyttää potalla :D!! 

Tänään saatiin nauttia aivan täydellisestä talvisäästä. Eilen kaunis lumisade muuttui räntäsateeksi, mutta tänä aamuna herättiin pikku pakkaseen ja lumi oli maassa. Että mä nautin! Vielä kun aurinko paistoi, niin maisemat oli kyllä upeat. Harmi kun miehen piti mennä tänään palaveeraamaan töihin näin kauniina päivänä. Menin lasten kanssa vaan omaan pihaan, mutta tekemistä riitti kivasti, kun pojat laskivat tuota loivaa mäkeä alas. 

Mukavaa sunnuntaipäivän jatkoa!!

Lauantain pientä extraa

Meille on muodostunut tavaksi hakea lauantaiaamuisin leipomosta aamupalaa. Ei me ihan joka viikonloppu haeta, mutta yleensä se kuuluu kuitenkin lauantain ohjelmaan. Ihan tuossa kulman takana on yksi leipomo, mutta joskus haetaan myös meidän kylän keskustasta, joka on siis ihan parin korttelin päässä. Valikoima on eri joka leipomossa, joten on kiva saada välillä vaihtelua tähän perus settiin, joka näkyy kuvassa. Tämä on yksi pieni kiva juttu täällä Sveitsissä!

Täällä sataa taas lunta, jippii! Kivaa lauantaita, puss!

Lenkkikamu ja asiaa sisustuksesta

Hei ihan pikaisesti tulen kertomaan, että kyllä voi pieni lenkki raikkaassa ilmassa piristää! Tämä tuli varmaan kaikille täysin yllätyksenä, eikös? Ei mutta oikeesti, miksi mun lenkkeily on koko ajan vähentynyt täällä ollessa? On tähän syykin. En tykkää lenkkeillä yksin. Lasten kanssa se onnistuu joskus, joskus ei. Riippuu miten pitkiä matkoja ja kuinka reippaasti K jaksaa polkea. Mutta tähän asiaan on löytynyt ratkaisu. Olen löytänyt lenkkikaverin meidän uudesta naapurista! Jes! Pikku hiljaa palaset loksahtelee paikoilleen. Olen toivonut lenkkikaveria ja babysitteriä - kummatkin on löytynyt ja vieläpä tästä läheltä. 

Mulla on muuten menossa sisustuskriisi. Joulun jälkeen iski joku kauhee vimma saada asunnosta selkeämpi ja raikkaampi. Mua on ruvennut tökkimään kaikki romanttinen sälä. Toisaalta en ole mikään kauhean pelkistetyn kodin ystävä, mutta jotain siltä väliltä. Tykkään väreistä, mutta kyllästyn helposti. Joten perus jutut pitäisi saada miellyttäviksi ja aikaa kestäviksi, niin tekstiileillä saisi vaihtelua aina silloin, kun tuntuu siltä. Olen siirrellyt mattoja edes takaisin ja ostanut uusia ja palauttanut. Mun ongelma on se, etten näe kokonaisuutta päässäni. Mä opin kokeilemalla (yleensä virheostosten kautta) mikä sopii ja mikä ei. Ei siis auta kuin välillä tehdä tyhmiä ostoksia ja varmistaa, että ne saa palautettua. Onhan se välillä tosi rasittavaa, mutta minkäs teet. Tästä lähin mä aion ottaa kuvan kaupassa ennen kuin ostan tuotetta ja yritän kuvitella sen kotiin, ja sitten vasta teen ostopäätöksen... ellen ole siis 100% varma sopiiko se. 

Mutta hei, tämä kertoo vaan siitä, että mä alan viihtyä meidän kämpässä, koska nään vaivaa viihtyvyyden eteen. Haluan tehdä tästä enemmän kodin tuntuisen, vaikken tiedä kuinka kauan tämä tulee olemaan meidän koti. Viis siitä, sisustus on mun harrastus ja toteutan sitä täälläkin. Yritän tietenkin hankkia sellaista, mitä voin käyttää seuraavissakin kodeissa... ellen ehdi kyllästyä, heh. 

Tässäpäs on kuvaa meidän keittiöstä (just kun oltiin muutettu), joka on tosi kiva ja toimiva. Sopivasti kaappitilaa ja ihanan iso ikkuna päästää aamuauringon sisään. Nice! Se mikä on erilaista Suomeen verrattuna on se, että täällä käytetään vuokra-asunnoissa laadukkaita materiaaleja. Esim. kivitasoja, paikallisia kodinkoneita ja kivi/laattalattioita isoilla alueilla. Mä olen ihastunut keittiön kivitasoihin. Ne on niin helppohoitoiset eikä tarvi varoa kuumien astioiden kanssa. 

Kevyempää viikonloppua kaikille! --> aiheeseen tulee jatkoa, kunhan saan uusia kuvia koneelle (ei olla taaskaan väleissä tän koneen kanssa)

Huhuu!!

Hallo!

Vihdoinkin täällä! Mun kone levahti enkä ole päässyt päivittämään blogia. Tekninen tuki teki ihmeitä tilaamalla jonkun osan/levyn (?) ja sääti jotain juttuja (juttuja= tässä tapauksessa asioita, joista en ymmärrä mitään) ja kone toimii taas ja paljon paremmin kuin ennen. Eipä tarvinnut ostaa uutta, kun on nörtti perheessä ;). 

En tiedä mistä aloittaisin, kun tuntuu, että tässä välissä on kerinnyt tapahtua vaikka mitä. Vaikkei oikeesti olisikaan, mutta täällä pienet jutut tuntuu suurilta. Ainakin olen tavannut aika paljon ihmisiä ja ollaan myös koko perheenä treffailtu muita perheitä tässä naapurustossa ja muualla. Päällimmäisenä mieleen tulee yksi kiva ilta, kun meidän lähellä asuva etelä-afrikkalainen pariskunta laittoi meille dinnerin ja katsottiin yhdessä elokuva. Se on jännä miten voi mielialat mennä ylös ja alas. Syksyllä olin jotenkin niin kypsä kaikkeen ja ajattelin, ettei me varmaan asuta täällä kauaa. Nyt taas tuntuu siltä, että kyllä täällä kaikki asiat on ihan mallillaan ja voisi täällä asua pidempäänkin. Mulla on vajaa vuosi aikaa miettiä mitä teen oman työpaikkani suhteen. Sitten kun V täyttää 3 vuotta helmikuussa 2016 on joko palattava töihin tai irtisanottava itsensä, jos me jäädään vielä tänne. K voisi mennä syksyllä paikalliseen kindergarteniin (eskariin), jota voi käydä yksi tai kaksi vuotta. Olen pähkäillyt paljon näitä K:n eskarikuvioita ja onko järkevämpää jatkaa englannin kielisellä puolella vai olisiko integroitumisen kannalta parempi aloittaa paikallinen. Onneksi tässä on vielä aikaa miettiä. Kyllä kaikki järjestyy! Joskus ajattelen liikaa ja pähkäilen pään sisällä joitain juttuja ja ne tuppaa paisumaan isoiksi.

Täällähän oli joulun aikaan oikea winter wonderland, mutta lumet on sulanut pois. Tosi harmi! Pojat niin nauttivat lumessa peuhaamisesta. Lauantaina oli 17 astetta ja aurinko paistoi. Mä kerkesin ajatella, että tässäkö tää talvi oli, kunnes sunnuntaina satoi taas lunta. Tosin asteet oli plussan puolella joten lumet suli heti pois. Höh. Lunta odotellessa. No ei multa oikein irtoa tän enempää. Jotenkin on teksti niin sillisalaattia, notta lopetan tähän ninnannunna. (En vissiin sit lopettanutkaan...) Tulin vaan lähinnä ilmoittamaan, että elossa ollaan ja  blogi porskuttaa eteenpäin, vaikka aika nihkeesti. Tiedän, että monella blogilla on selkeästi oma tyyli ja jotain teemaotsikoita - tosi kekseliäitä juttuja, mutta mä olen kyllä vähän hukassa täytyy myöntää. Blogi alkoi elämänmuutoshaasteen tiimoilta ja muuttui Sveitsiin muuton myötä. Olen oikeestaan kirjoittanut asioista, mitkä mieleen juolahtaa kulloinkin... Mutta jotenkin olisi kiinnostavaa kehittää ja parantaa blogia, mutta aika ja energia ei oikein riitä. Välillä olen miettinyt, että lopetan koko shitin (niinkus tiedätte), koska jotenkin ärsyttää ajatus siitä, että blogeja on joka toisella ja se on jotenkin tavallaan aika tyhmää. Miksi kaikkien (no ei ihan kaikkien) pitää jakaa kaikki asiat omasta elämästään.. miks mä kirjotan täällä julkisesti (tosin anonyymisti) omasta elämästä!? Ehkä se on tällä hetkellä vaan kuulumisten kertomista, ettei tarvi kaikille erikseen kertoa, mutta toisaalta en saa tästä niin paljon vastakaikua kuin toivoisin. Muutamat ystävät ja läheiset pitävät yhteyttä ja kyselevät muutenkin kuulumisia. Tuntuu oudolta, että monet lukevat mun juttuja, mutta itse en tiedä monenkaan lukijan elämästä mitään. No joo.. en mene tämän syvemmälle :). Tarkoituksena ei ole syyllistää ketään tai painostaa kommentoimaan. Tällaista blogin pitäminen on.. vain murto-osa lukijoista yleensä kommentoi tai on vuorovaikutuksessa. Olen vain miettinyt onko julkinen blogi mua varten loppujen lopuksi, vaikka oikeesti mulla ei todellakaan ole montaa lukijaa. Okei nyt piste. Jätän asian hautumaan. 

Että semmonen soppa tuli tästä. Mukavaa viikkoa kaikille pakkasen keskelle. Mulla on ikävä lunta ja pakkasta.. ratiritirallaa vaan. pusspuss.