Mattodilemma ja ikävä asiakaspalvelutilanne

Moi! 

Eilen kävin jälleen palauttamassa yhden virheostoksen, maton. Se ei jotenkin käynytkään väriltään. Meidän lattia on hämärän värinen... kylmän vaaleanharmaa kivilattia, jossa näkyy kaikkea ihme pilkkuja.. tiedättekö kun kivessä on niitä pilkkuja :) Anyway, tosi vaikea löytää kivaa mattoa, joka ei maksaisi maltaita ja joka sopisi meidän lattian väriin. En halua vaaleata, koska meillä on vaaleat huonekalut... kaipaan kipeästi lämpöä, kodikkuutta ja kontrastia. Ei auta kuin odotella (yritän ainakin kovasti) kunnes sopiva yksilö osuu kohdalle.

Tämän maton palautin. Kuvassa se näyttää ihan kivalta, mutta luonnossa se oli liian saman värinen kuin lattia.

No niin itse otsikon kimppuun. Eli palautin maton yhteen ostoskeskukseen, jossa tämä sisustusliike sijaitsee. Matto piti kuitenkin viedä johonkin varasto-osastolle, josta sen hainkin.  Maton haussakin oli muuten pientä jännitystä ilmassa, mutta en jaksa selostaa sitä juttua. Ensinnäkin se on jo saavutus, että uskallan ajaa sinne ostoskeskukseen ja parkkeerata sinne monimuotoiseen parkkihalliin. Eipä olisi onnistunut puoli vuotta sitten. Ajattele miten sitä oppii pieniä asioita. Jep, no mä painelin maton kanssa sinne varasto-osaston tiskille, eikä ketään näkynyt mailla halmeilla. Huomasin, että tiskillä oli joku ovikellon tapainen ja ymmärsin, että sitä voisi vissiin painaa, jos tiskillä ei ole ketään. Enpä painanut. Onneksi aika pian yksi mies tuli paikalle ja sanoin "Grüezi!". Sen jälkeen kysyin puhuuko hän englantia, no ei tietenkään puhunut. Hmm... mä silti sitkeästi yritin sanoa mahdollisimman selkeästi elekieltä apuna käyttäen, että haluan palauttaa maton. Mies puuskutti turhautuneen oloisesti ja puhui saksaa ja ymmärsin, että hän ihmetteli, onko matossa jotain vikaa. Koitin selittää, että matto on ihan okei (okei:n varmaan kaikki ymmärtää ;)), mutta haluan palauttaa sen. Varastomies varmaan luuli, että matto on viallinen, great! No pikku hiljaa pääsimme samalle sivulle, mitä tarkoitan. Sitten se jankutti mulle jotain kysymystä ja tuijotti suoraan silmiin... meni hetki kunnes tajusin, että hän kysyi haluanko rahat takaisin tai jotain. Sanoin Ja Ja Bitte (=kyllä kiitos)!!! ja hymyilin kauniisti. No kyllä se mies alkoi pehmetä lopulta ja antoi mulle lahjakortin, muttei rahoja takaisin. Lopuksi toivoteltiin siinä puolin ja toisin hyvät päivänjatkot ja sain hymyn takaisin. 

Mutta oikeesti, tunsin itseni niin tyhmäksi. Jotenkin se alkoi niin negatiivisesti ja tuntui, että toi mies murhaa mut katseellaan. No taas kokemusta rikkaampana. En kyllä aio ostaa sieltä enää mattoa jos en ole 100% varma, että pidän sen... eli en koskaan heh. 

Ihmettelette varmaan miksi mulla yhtäkkiä riittää juttua. No, mies on työreissussa ja olen saanut lapset ajoissa nukkumaan joka ilta. Tää on sitä mun omaa aikaa ja ihan oikeesti kiva kirjoitella.

Tschüss!