Päivän piristys

Hallo!

Tänään tulin hyvälle mielelle lintujen laulusta ja aurinkoisesta säästä. Elämä hymyilee taas. Pienestä se on joskus kiinni. Muutenkin ollaan mietitty tulevaisuutta ja eloa täällä Sveitsissä. Uskon, että pikku hiljaa asiat loksahtaa paikoilleen, ainakin mun mielen sopukoissa. Valotan näitä pieniä asioita sitten kun on sen aika. Tänään päivän piristyksenä toimi tosiaan ihanan keväinen fiilis, kukat ja K:n askartelu. Käytiin Lidlissä Stepparin jälkeen ja siellä oli kaikkea ihanaa sisustusjuttua.. tuli jotenkin niin kotoisa olo, kun ne oli sellasia tutun oloisia ja kauniita asioita. 

Ihastuin noihin nuppeihin, mutta lopulta päädyin jättämään ne kauppaan. Ostamisen sijaan otin valokuvan, jotta voin miettiä rauhassa tarvitsenko oikeesti uusia nuppeja ja mihin huonekaluihin vaihtaisin ne. Joskus kannattaa miettiä kaksi kertaa, ettei tule tehtyä turhia ostoksia. Varman päälle taas kerran.

Pääsin eilen jumppaan heti aamusta (kiitos appivanhempien) ja sekin varmaan piristi omalta osaltaan. Ohjaaja oli tosi hauska ja pirtsakka ja tunnilla oli hyvää musiikkia, joka vei mukanaan. Askeleet meni vähän niin ja näin, mutta hyvä fiilis on tärkein. Lähdin salista tomaatin näköisenä joten tunti oli ainakin tehokas. Yksi piristysruiske lisää on mun sokerilakko! Jotenkin mä olen ollut viime viikot niin saamaton ja väsynyt, mielialat on mennyt kuin vuoristorataa ja uskon, että osa syy tähän on sokerilla. Syön herkkuja joka tunnetilaan ja olo on jälkeenpäin hirveä. Enkä selvästikään pysy kohtuudessa, joten mun on pakko ottaa nyt totaalinen STOP kunnes olen päässyt sokerikierteestä eroon. Voi kunpa joku päivä osaisin syödä herkkuja viisaasti ja kohtuudella. 

Oisko kevättä jo rinnassa? :)

Sillisalaatti = liikaa erilaisia asioita samassa postauksessa

Moi!

Blogissa on ollut hiljaista vähän aikaa, koska ei ole ollut fiilistä kirjoittaa. Ei ole ollut inspistä, koska olen ollut vähän maissa siitä lähtien kun isukki ja äippä lähti. Juu eli kaipa se menee sitä rataa, että kun täällä käy joku tai me käydään Suomessa, niin poden semmosen viikon verran jotain ihme tilaa, tyhmää! No aika yllärinä meille pamahti eilen anoppi ja appiukko - iloinen ylläri tietenkin. Tämä on pikavisiitti, mutta kuitenkin. Pojat olivat innoissaan, kun mummo ja pappa tulivat maisemiin. Saadaan myös loppuviikosta melko varmuudella miehen siskon perhettä tänne. Mahtavaa! Ei käy elo tylsäksi after all, mii laikii!

Tässä postauksessa tulee asiaa nyt laidasta laitaan. Kävin yhtenä iltana parin kaverin kanssa italialaisessa ravintolassa. Täytyy sanoa, että oli tosi hyvää ruokaa ja ravintolassa vallitsi aito italiainen tunnelma ja ihanat tuoksut leijailivat ympärillä. Näin hyvää ravintolaa me ei löydetty edes Italiasta. Siellä satuttiin aika tylsiin turistiravintoloihin ja mä oikeesti olin ihan pettynyt, että tämmöstäkö muka italialainen ruoka on. Nyt mä voin allekirjoittaa, että italialainen pitsa ja pasta on hyvää. (En mä noita kaikkia ruokia syönyt, me jaettiin annoksia ;))

Mies löysi alennuksesta laskettelukypärät. Toinen oli aika iso koko, mutta pikkuinen 2vee halusi sen välttämättä päähänsä, koska isoveljelläkin oli. "Tää o mun" se vaan sanoi ja laittoi kypärän karvalakkinsa päälle hengaillessaan mäessä. Meidän 4vee on käynyt laskettelemassa kolmisen kertaa ja viime kerralla hän oppi auraamaan ja kääntymään. Valjaat on hyvä apu laskettelussa. Mieheni pitää valjaista kiinni ja laskee pojan perässä. Mullakin on alkanut laskettelujalkoja vipattaa.. ehkä ensi kerralla minä koitan olla suksien päällä. Siitä on mooonta vuotta, kun viimeksi laskettelin. Täällä muuten laskettelu on tosi iso juttu. Mäessä näkee oikeesti tosi pieniä lapsia. Hyvä kun osaavat just ja just kävellä, niin monot vaan jalkaan ja menoksi. Nyt oikeen tajuaa, että ollaan alppimaassa ja täältä tulee paljon huippu laskijoita. Muistan kun olen joskus katsonut TV:stä jotain maailman cupin syöksykisoja tai vastaavia ja siellä on heilunut Sveitsin lippu... täällä sitä ollaan. En olisi IKINÄ uskonut!

(Tollaset röpelöseinät meillä on)

Pienimmäinen poitsu tosiaan täytti 2 vuotta muutama päivä sitten. Niin se aika vaan menee. V on kasvanut tosi paljon tämän vuoden aikana. Silloin kun muutettiin tänne niin hänellä oli pieni töyhtö päässä ja kävelykin oli vielä vähän hataraa. Nyt poika juoksee ja leikkii kuin isot pojat. Teen oman päivityksen pojista joku päivä. Me käytiin tänään 2- vuotis tarkastuksessa, mutta lääkäri oli pahasti myöhässä joten V punnittiin ja mitattiin, mutta täys check up tehdään myöhemmin varatulla ajalla.   Onneksi meillä ei ollut kiire mihinkään. Täällä on muuten tosi kätevää, kun lääkäreillä on kunnon lääkearsenaali paikan päällä. Sieltä saa dropit heti mukaan eikä tarvi mennä apteekin kautta. Tänään mukaan lähti rasvoja. Mä en kyllä tiedä minkä hintasia nuo oli, kun laskut menee suoraan vakuutusyhtiöön. Meille ei ole vielä kertaakaan tullut laskua kotiin muuta, kuin sillon siitä K:n sairaalakeikasta tuli joku ilmoituslappu, josta nähtiin keikan hinta. En muista olenko maininnut, mutta kaksi yötä sairaalassa tuli maksamaan usean tonnin, päätä huimaa! Onneksi vakuutus korvasi suurimman osan. 

No eipä muuta auringon alla. Huomen aamulla yritän olla reipas ja painella Sveitsin elämän ensimmäiselle ryhmäliikuntatunnille. Luvassa olisi aerobic dance tai jotain. Katsotaan miten käy. 

Ps. Mä sain mämmiä, jihuu! Mulle pääsiäinen tuli jo vähän etuajassa. Moi ny! 

Sveitsiläinen ajokulttuuri

Heippa!

Kuva on viime keväältä, kun ajettiin ensimmäistä kertaa Italiaan.

Kävin tänään jättämässä sveitsiläisen ajokorttihakemuksen. Olen tähän asti ajellut suomalaisella ajokortilla, mutta sveitsiläinen kortti pitää hankkia vuoden sisällä maahan saapumisesta. Meillä vuosi tulee täyteen huhtikuun alussa. Jos sveitsiläistä ajokorttia ei hanki vuoden sisällä, joutuu käymään ainakin ajotestin ja maksamaan lystistä varmaankin aika paljon. Nyt tarvitsi käydä vain silmälääkärillä ja pistää paprut menemään. Oma ajokorttini lähetetään Suomeen ja siellä se odottaa (toivottavasti) niin kauan, kunnes me muutetaan takas Suomeen. En tiedä saako sen noin vaan takaisin, vai miten se käytännössä menee. Täällä päässä virkailija ei tiennyt korttini kohtalosta sen enempää. 

Olen muuten pistänyt merkille, että Svetsissä on todella kohtelias ajokulttuuri. Ainakin täällä Zugin kantoonissa. Ensinnäkin jalankulkijoille annetaan AINA tietä. Välillä se menee vähän liioitteluksikin, kun täytyy arpoa onko joku kävelijä tulossa tien yli vai ei. Tämä on silti parempi kuin se, ettei anneta tietä ollenkaan tai että saa pelätä tulevansa yliajetuksi. Tietä annetaan oikeastaan joka tilanteessa esim. jos on ruuhkaa, niin joka toinen auto päästää eteen risteyksestä tulevia. Samoin kun tullaan kiihdytyskaistaa pitkin moottoritielle, niin tilanteen salliessa annetaan aina tietä. Lyhyesti sanottuna liikenteessä otetaan muut todella hyvin huomioon. Mua itseäni ärsyttää ne hitsin pyöräilijät autojen seassa. Onneksi nyt talvella niitä näkee harvemmin, mutta appajee kun kevät ja kesää tulee, niin niitä saa ohitella kieli keskellä suuta. Olen aina epävarma voiko mennä ohi jos auto tulee vastaan. Yleensä kaikki mahtuu vierekkäin, mutta autosta käsin se on jotenkin pelottavaa, kun tuntuu että tönäisee pyöräilijän ojaan. Jos Suomessa karavaanarit on tien tukkona niin täällä ne on pyöräilijät :).

Olen aikaisemminkin maininnut, että täällä töötti soi aika helposti. Jos tekee pienimmäisenkin virheen niin siitä saa joko kuulla tai nähdä - mulkoilua ja kädet heiluu, kun liikenteenohjaajalla konsanaan. Huoh. Ottakaa välillä rennosti! Ihminen tekee joskus virheitä. Yksi asia mistä en pidä on myös se, että täällä on liikenteessä paljon autoja. Suomessa on tottunut (en tiedä pääkaupunkiseudun meininkiä), ettei ole ruuhkia ja autoja tulee ja menee harvakseltaan. Keskustassa on tietenkin vähän vilkkaampaa, mutta ei samassa mittakaavassa kuin täällä. Täällä on yleensä ruuhkaa aamuisin ja joskus 17-18 aikaan. Samoin jos menee vaikka lauantaina jonnekin ostoksille niin kyllä on porukkaa ja parkkipaikat täynnä. Pieneen maahan on sulloutunut paljon ihmisiä. 

Tämmöinen liikennepainotteinen postaus tällä kertaa. Ajelkaahan immeiset varovasti! Puss!

Fasnacht

Sveitsissä on vietetty viime päivät karnevaalia nimeltä fasnacht. En ymmärrä mikä tää juttu on. Karkeloista tuli mieleen vapun, halloweenin ja penkkareiden sekoitus. 

Kuvat ovat meidän kylän fasnachtista. Jokaisella kantoonilla ja kylällä on omansa ja täällä ainakin juhlaa vietettiin pitkä viikonloppu, torstaista lähtien. Hommaan kuului se, että ihmiset olivat pukeutuneita mm. eläimiksi, pelottaviksi monstereiksi ja mitä nyt hyvänsä. Pitkin katuja kulki saattue, jossa oli jos minkälaista taloa ja viritystä pyörien päällä, musiikki ja torvet soi. Yleisölle heiteltiin karkkia tai annettiin mandariineja ja jotain juotavaa.  Yleisön päälle heitettiin myös paperisilppua, jota oli kadut täynnä karnevaalien jälkeen.

Mielenkiintoinen tapahtuma etten sanoisi. Mua jäi vaan vaivaamaan, että miten esim. tuo yksi euroviisulava ja banaani katolla liittyi juttuun heh. Jännä perinne. 

Tästä uusi viikko taas alkaa. Huomenna sama teema jatkuu kun K:lla on kerhossa fasnacht-naamiaiset. Hän pukeutuu merirosvoksi :). Löysin asun Lidlistä ja onneksi K innostui hahmosta. Pikkuveljellekin piti askarrella kaukoputki ja silmäläppä. 

Aurinkoista viikon alkua!

Sunnuntain salaattiselostus

Sunnuntai on kivan leppoisa päivä, jolloin on mahdollisuus laittaa ruokaa ajan kanssa. Tein murekkeen uuniin ja sen lisäksi röstiperunoita (pakastepussista ihan kuule suoraan pellille) ja salaattia. Salaattia värkätessä tuli tämä postaus mieleen.

Olen innostunut enemmän salaateista Sveitsissä ollessa, koska täältä saa tosi monipuolisesti erilaisia valmis salaattipusseja. Jopa porkkanaraastettakin saa valmiina pussissa. En tiedä mikä tilanne Suomessa on, koska en koskaan ostanut valmispusseja. Löytyykö sieltä samantyyppisiä? Salaatti on loppupeleissä aika työläs tehdä, jos tekee kaiken alusta. Pitää pestä salaatinlehdet, kuivata ne ja pilkkoa kaikkea sekaan jne. Huomaako, että olen laiska?! En ole mikään salaatin asiantuntija, mutta ajattelin jakaa muutaman idean, mitä salaattiin voi laittaa. Itse olen kyllästynyt salaatteihin, joissa on pelkästään esim kurkkua ja tomaattia (kirsikkatomaatit kyllä menee). En oikeastaan käytä kurkkua ja tomaattia enää muuta kuin leivän päällä. Tietenkin mielikuvitus on vain rajana ja omat makumieltymykset, mutta olen huomannut että salaatin seassa toimii mm. avokado, maissi, sipulit, viinirypäleet, mansikat, erilaiset pähkinät, minimozzarellat ja muut juustot, oliivit, paprika, retiisi esim. raastettuna jos ei pidä sen pistävästä mausta. Olen raastanut salaattiin myös kesäkurpitsaa. Sen voi toki myös pilkkoa kurkun tavoin. Listaan voisi lisätä erilaisia meloneja, omat suosikkini ovat cantaloupe- ja vesimeloni. Salaattiin saa myös vaihtelua, kun lisää montaa eri vihersalaattia. Kuinkahan monta kertaa tässä tekstissä on sana salaatti, heh koittakaa kestää.

Majoneesikastikkeiden sijasta salaattiin voi lorauttaa tilkan öljyä ja sitruunanmehua ja maustaa esim. yrttisuolalla ja pippurilla. Helppoa ja kevyttä. 

Tämä oli varmasti monelle tuttua juttua, mutta ehkäpä joku lukija sai uusia ideoita. :)

Mukavaa päivän jatkoa! xxx

Olohuone nyt

Alles Gute zum Valentinstag!<3

Meidän ystävänpäivä on kulunut pulkka- ja laskettelumäessä. Tänään oli upea aurinkoinen sää ja lämpötila nousi jopa 13 asteeseen päivän aikana. Kevät kolkuttelee jo. Tässä on muutamia kuvia meidän olkkari-ruokailutila-akselilta. Muutokset ovat aika pieniä. Uusi matto löytyi Ikean löytönurkasta puoleen hintaan joten ostopäätös oli helppo, koska olin pyöritellyt tätä mattoa mielessä jo aikaa sitten. Kaikki uudet jutut on pitkälti Ikeasta ylläri ylläri - olohuoneen raidallinen tyyny, kukat, ruukut ja pikku jakkara. 

Ennen 

Jälkeen

Ennen

Matto sopii yhteen hevostaulun kanssa. Jälkeen kuvaa ei ole tältä puolelta huonetta, koska kasasin kaikki irtotavarat lipaston päälle, joita lojui pitkin kämppää. Tuo pöytä on siirtynyt ruokailutilan nurkkaan ja tilalla on kori, jossa on leluja. Lipaston päällä on vähän eri koristejuttuja. 

Lisää jälkeen kuvia :)

Pojille löytyi joskus aikaisemmin tuolit Micasasta ja väriin sopivia perhosia Ikeasta. Taustalla näkyy leikkikeittiö, joilla pojat tykkää leikkiä silloin tällöin. 

Äiti toi tullessaan meille vahakankaan ruokapöydälle. Se on kiva väriläiskä tuolien ja perhosten lisäksi. 

Suht pienillä muutoksilla saatiin aikaiseksi kodikas tunnelma, jota olen koko ajan kaivannutkin. Aika jees. Näillä mennään nyt aika pitkään. 

Moikat!

Koti ja Kimble

Heips!

Olohuone on pistetty uuteen uskoon ja illat ovat kuluneet kimblen parissa. K tykkää tosi paljon tästä pelistä ja enpä tiennyt että se on made in Finland! Olohuoneen muutoksesta on tulossa kuvia, kunhan saan hankittua vielä pari tyynyä sohvalle. Matto-ongelma on selätetty ja koti tuntuu viihtyisältä. Viimeistä päivää viedään. Huomenna poikien mummi ja vaari lähtevät pois. Harmillista tosiaankin. Meillä on ollut tosi mukavaa yhdessä ja ilmat ovat suosineet ainakin nämä pari viimeistä päivää. 

Se on moro!

Pikaiset viikon kuulumiset ja talvisia kuvia

Hyvää sunnuntaita kaikille!

Enpä ole paljoa tietokoneelle ehtinyt, kun on ollut koko viikko ohjelmaa täynnä. Vanhempani saapuivat tänne tiistaina ja ilahduttavat meitä vielä ensi viikon torstaihin asti. Olen päässyt salille ja torstain ja perjantain vietin miehen matkassa hänen työreissullaan Saksassa. Eilen perheen miesväki pienintä lukuun ottamatta kävivät Stuttgartissa mersun museossa. Tänään käytiin koko porukalla pulkkamäessä ja ulkoilun jälkeen lämpimällä kaakaolla. 

Katsotaan mitä ensi viikko tuo tullessaan. Nyt me otetaan rennosti loppu päivä ja huomenna mennään ehkä Ikeaan tai muualle kiertelemään. 

Moikat!

Kuntosalilla

Nyt kuntosali on taas korkattu pitkästä aikaa. Kävin siellä tosiaan viimeksi loppukesästä. Mulla oli kesän ajan 3 kuukauden jakso, jota en tyhmänä jatkanut. Silloin ajattelin, että kyllä musta on tekemään kotitreenejä ja lenkkejä. Väärässä olin ja pahasti! Nyt ollaan siinä tilanteessa, että PT-jaksolla saadut tulokset on aika lailla historiaa. Ohjaaja teki mulle perus kehonkoostumus jutskat ja huhhuh... niitä ei voi tuoda päivänvaloon. Olen niin helpottunut ja onnellinen, että mä raahauduin salille ja rupean nyt käymään myös ryhmäliikuntatunneilla. Otan jälleen härkää sarvista ja teen asioille jotain! En pidä siitä olotilasta, mikä mulla on, kun en liiku säännöllisesti. Silloin usein syömisetkin menee päin honkia. Mun on siis pakko liikkua, jotta voin hyvin. Tietenkin! Tää ei näköjään kaikille tuu ihan luonnostaan heh. Mulle pitää vääntää rautalangasta ja monen erehdyksen kautta.

Nyt kun mulla on vuoden jäsenyys, on tähän juttuun sitouduttava. Jos jaksan vuodenkin tsempata, vaikka hampaat irvessä niin uskon, että liikkuminen alkaa olla jo selkäytimessä. En halua enää on/off - meininkiä. Haluan liikkua säännöllisesti ja haluan, että liikkuminen ei vaatisi älyttömiä ponnistuksia, vaan tulisi luonnostaan. Samat ajatukset on siis edelleen, kuin reilu vuosi sitten. Ihminen on luotu liikkumaan, eikös se ole silloin myös minua varten?! Siihen on pakko uskoa. 

Illanistujaiset

Meillä oli eilen iltana vieraita. Wuhuu! Heh, pieni juttu, mutta meille tosi tärkeää. Kutsuin kaksi Etelä-Afrikkalaista pariskuntaa meille viettämään iltaa ja syömään "illallista". Yleensä tämmöset vierailut liittyvät viikonloppuun, koska arkena ei oikein ehdi, kun miehen työpäivät venyvät pitkiksi. Tietenkin päivisin tapaan muita mammoja, mutten oikeastaan kovin usein. Pitäisi sopia treffejä useamminkin. Itse tykkään enemmän sosialisoida tässä naapurustossa, ettei aina tarvi lähteä varta vasten johonkin tapaamaan ihmisiä. Onneksi tässä lähellä on muutama äiti lapsineen, joita tapaan silloin tällöin. 

Tämä on ainut kuva, jonka napsasin illalla. Nämä coktail-tikut on kyllä aika kiva alkupala odotellessa pääruokaa. Oikeastaan nuo tikut on jotain grillijuttuja tai leipiin tarkoitettuja, mutta lähikaupasta ei löytynyt muunlaisia. Ihan hyvin meni noilla paksuillakin. Muutes näitä on kiva väkertää lasten kanssa. Ainakin meidän 4vee oli oikein mielellään auttamassa tikkujen täyttämisessä. Illan menu oli tikkujen lisäksi minipitsoja sekä juustofonduet ja jälkkäriksi nutellamuffinsseja. Aika raskas setti! En halunnut stressata liikaa ruokajutuilla joten fondue on aika helppo ja kiva seurusteluruoka. 

Toisella pariskunnalla oli noin 2-vuotias poika ja meidän pojat tykkäsivät hänestä kovasti. He leikkivät tosi kivasti yhdessä... no lähinnä K viihdytti naurattamalla pienempiä. Oli muuten hyvä, kun ajeltiin kauppaan ja K puhui takapenkillä jotain hauskoja juttuja ja meitä nauratti miehen kanssa. Sanoimme, että kyllä sä oot hauska. K vastasi pokkana: "Teen vaan työtäni".

Tämmöisiä illanistujaisia pitää järjestää useamminkin. Ihmisiin tutustuu paljon paremmin, kun heidät kutsuu kotiinsa! 

Nutellamuffinssien TOSI helppo resepti löytyy täältä

Reseptissä käytetään kuppeja. 

1 US cup = 2.36588237 deciliters

BTW, tästä päivästä lähtien mulla alkaa raksuttamaan vuoden soppari kylän kuntosalilla.  Sain kuin sainkin aikaiseksi hankkia jäsenyyden! Mulla on tunnin päästä varattu aika sinne. Kerron tunnelmia myöhemmin.

Sunnuntaipäivän jatkoa!