Mitä kuuluu kuntokuurille?

Moi!

Vihdoinkin olen sisäistänyt sen, että jos ei halua olla löllömöllö ja ääh ja puuh kun menee portaita ylös, niin ei voi syödä pitsaa joka viikko ja maata sohvalla (näin kärjistetysti sanottuna). Miettikää! Tää tuli aika puun takaa eikös heh?! Silloin kun mulla oli PT-jakso niin haaveenani oli liikkua säännöllisesti, ja että liikunta olisi luonnollinen osa elämääni. Halusin tulla hyvinvoivaksi ja pirteämmäksi naiseksi/äidiksi ja kaikin puolin voida hyvin fyysisesti ja henkisesti, koska kyllähän nämä kaksi asiaa kulkee käsi kädessä. Haave on edelleen olemassa ja olen menossa sitä kohti. Sain hyvän startin PT-jaksolla, mutta se tyssäsi meidän muuttoon ja siihen, että en ole pitkäjänteinen ihminen. Vanhat tavat tulivat liian nopeasti takaisin. Onneksi myös hyviä uusia tapoja säilyi mukana, mutta ei tarpeeksi, jotta olisin saanut pidettyä painoni kurissa. Toisaalta opin erittäin paljon  PT- jakson aikana ja voin edelleen hyödyntää oppimaani. 

Mulla on siis handussa nyt vuoden sopimus kuntosalille, josta pidän erityisen paljon. Siellä saisi olla ryhmäliikuntatunteja  enemmän, mutta muuten olen paikkaan tosi tyytyväinen. Aloitin jäsenyyden helmikuussa ja ensimmäiset 6 viikkoa tein Milon Circle- harjoitusta. Eli kierretään tietyt kuntosalilaitteet läpi tehden aina yhtä liikettä 1min ja välissä pyöräillään tai ollaan cross trainerilla 4 min. Tämä oli mulle hyvä alku, jotta pääsin taas vauhtiin. Milon on kuitenkin enemmän ylläpitävää treeniä ja onhan se aika tylsää tehdä aina samaa juttua joka kerta. Siispä halusin uuden saliohjelman. Kävin sen ohjaajan kanssa läpi lauantaina ja tavoitteena olisi tehdä ohjelma läpi n. 2 kertaa viikossa. Ohjaajan kanssa oli puhe, että keskityn rasvanpolttoon, koska totuus on se, että mussa on ihan tajuttomasti rasvaa, yök! Vaikka en ehkä näytä ulospäin kovin lihavalta, niin rasvaprosenttia pitää saada alemmas ja lihaksia tilalle. 

Sain muutamia vinkkejä rasvanpolttoon. Jatkan ruokavalion kanssa muuten samaan malliin, mutta en syö iltaruualla enkä sen jälkeen hiilareita (varsinkaan niinä päivinä kun en käy salilla) ja tietenkin sokerin saanti täytyy pitää minimissä. Muutes, kannattaa aamuisin juoda lasi vettä, johon puristaa 3rkl sitruunan mehua. Olen huomannut, että aineenvaihdunta on kyllä kiihtynyt. Olo on muutenkin aika kevyt, vaikkei se ulospäin vielä näykään. Lupasin ohjaajalle, että kesäkuun lopussa olen 5kg kevyempi (Oma tavoite on 6kg eli 2kg/kk, aika jees). Otin todellakin haasteen vastaan. Tällä hetkellä herkuttomuus ei tee tiukkaa, koska olen päässyt irti sokerikierteestä, mutta täytyy myöntää, että ruuanlaittoa vaikeuttaa toi hiilarittomuus. Se on ehkä tottumuskysymys vaan. Kuitenkin lounaalla syön pastaa, riisiä tai pottuja. Ei paha! I can do it! Eli nämä "pienet" muutokset toivottavasti alkavat tuottamaan tulosta.

Semmosta tiedossa nyt keväällä. Ihanaa, kun löysin motivaatiota jatkaa taas terveellisempiä elämäntapoja. En todellakaan voi hyvin, jos en liiku ja jos syön mitä kulloinkin tekee mieli. Näin on hyvä, vaikka se vaatiikin vähän työtä! 

Tästä on hyvä polkaista uusi viikko käyntiin! 

Tschüss!

Lento Malagaan ja vatsatautia

Hola!

Viikon kuulumisia luvassa. Lensin poikien kanssa viime sunnuntaina Malagaan, kun löydettiin halvat lennot Swiss airilta. Tarkoitus oli, että lähtisimme koko perheenä lomalle Fuengirolaan, koska appivanhempani olivat siellä. Tarjouslentoja oli tietenkin vain muutamina päivinä, joten miehelle ei valitettavasti sopinut mikään ajankohta töiden takia. No eipä se meitä muita haitannut, vaan extempore päätettiin, että lähden poikien kanssa yksin. Lento oli vain 2,5 tuntia. Meno- ja paluumatka meni tosi kivasti, vaikka jännitystä oli hiukan ilmassa...

(kuvasaldo on säälittävä)

Pienemmälle poitsulle nimittäin iski joku ihme vatsatauti. Hän oksensi yhtenä iltana ja yö meni valvoessa, että tullako vai eikö tulla lisää oksennusta. Seuraava päivä oli jo ihan normaali, kunnes siitä seuraavana päivänä hänellä alkoi ripulointi. Jaiks. Ei kiva! Lopulta hotelliin tuli käymään lääkäri siltä varalta, jos tarvitaan todistusta vakuutusyhtiötä varten, ettei pikkuinen ole lentokunnossa. Muutenkin V:n yleiskunto oli niin heikko, että halusin tarkistuttaa hänen vointinsa. Meidän paluulento oli torstaina ja sinä aamuna sitten jännäsin, että tuleeko sitä ruikkua vai ei. Jos oikein yksityiskohtiin mennään (haluatte varmasti kuulla;)) niin se oli semmosta laatua, jota tuli yli äyräiden. Olisi aika ikävä olla koneessa ripaskan peitossa. No onneksi kaikki meni hyvin ja pojalla pysyi tulppa kiinni kotiin asti. 

Nyt sitten tuo miekkonen on sairastunut tautiin ja V on vielä puolikuntoinen. Peukut pystyyn, että minä ja K pysytään terveinä!! 

Jos nyt ei pelkästään keskitytä mahataudin käsittelyyn, niin meillä oli kaiken kaikkiaan oikein mukava reissu. Lämpöasteita oli siinä 17-20 ja aurinko paistoi. Illat oli aika viileitä joten takki päällä sai kulkea. Hotellin takapihalla oli kaksi uima-allasta, joista toinen oli lapsille. Harmi vaan, kun vesi oli tosi kylmää. K rohkeana poikana kuitenkin kävi pulahtamassa altaassa, koska altaille paahtoi aurinko tosi kuumasti. Pojat leikkivät altaalla mielellään, paitsi V silloin ripsupäivänä. Pääsin viiden päivän aikana kesäfiilikseen. Oli ihana pitää mekkoja ja heittää pojille vaan lenkkarit jalkaan. Kesää ja sen helppoutta odotellessa! 

Pääsin kiertelemään kauppoihin parina päivänä ja löysin muutamia koruja, paitoja ja housut. Hitsit siellä on halpaa verrattuna Sveitsin hintoihin!! Onneksi ei oltu siellä pidempään, kun olisi voinut mopo karata käsistä... ellei jo karannutkin sellaisessa liikkeessä kuin Primark, onko tuttu? Itselle oli eka kerta kyseisessä liikkeessä. 

Toivon, että tää porukka olisi kunnossa ensi viikkoon mennessä... 

Kivaa loppu viikonloppua! x

Jumppaa, sokerilakko ja Suomivieraita

Hallo!

Melkein viikko on vierähtänyt viime postauksesta. En näköjään pysty pitämään tasaista tahtia kirjoittamisessa. Juttua ei vain tule, jos ei ole inspistä. Pahoittelut tästä. Tänään iski inspiraatio siitä, kun huono aamu muuttuikin mukavaksi päiväksi. 2vee valvotti viime yönä ja oli tietenkin aamulla kiukkuinen ja väsynyt niinkuin itsekin olin. Olin sopinut naapurin kanssa, että mennään aamulla jumppaan, mutta mulla ei ollut yhtään fiilistä mennä sinne huonosti nukutun yön jälkeen. Päätin pitää kiinni lupauksesta ja lähdin salille tietenkin pojat mukana. Siellä on nimittäin kinderparadis lapsille 9-11.30 maanantaista lauantaihin. En ollut innostunut lähtemään salille senkään takia, koska olin varma ettei V halua jäädä lastenhoitoon. Toisin kävi, jihuu!! Preppasin pienimmäistä oikein kunnolla ennen salille menoa ja joku varmaan naksahti päässä, mutta hän jäi sinne muitta mutkitta. Asiaa helpotti varmasti se, että isoveli oli mukana kaverina. En voi edelleenkään uskoa tätä todeksi. Olin ihan varma, että minut tullaan hakemaan kesken jumpan pois, mutta sain hikoilla kokonaisen tunnin rauhassa. Aion hyödyntää tätä mahdollisuutta ainakin pari kertaa viikossa. Jumpan jälkeen menimme naapurin kanssa kahvilan kautta kotiin. Söimme perinteiset sveitsiläiset mysliannokset. Harmi kun en tajunnut ottaa kuvaa annoksesta. Se oli semmonen mössö, johon oli sekoitettu marjoja, hedelmiä ja kaurahiutaleita ym. Oli tosi hyvää! Tämmöisinä päivinä, kun on seuraa ja tekemistä, elämä hymyilee :)! 

Seuraa meillä on ollut viime viikonlopusta asti, kun mieheni siskon perhe tuli meille 4 päiväksi. Oli tosi mukavaa kun pojat saivat leikkiä serkkujen kanssa ja me saatiin läheisiä kylään. Kävimme sunnuntaina Engelbergissä, jossa kävimme myös silloin keväällä, kun me oltiin just muutettu tänne. Ilma ei ollut mitä mahtavin, mutta päivä vierähti kuitenkin mukavasti tunnelmallisessa kylässä. 

Sokerilakko on muuten tuntunut mahtavalta! Kannattaa kokeilla! Tosin täytyy tunnustaa, että söin yhden pienen suklaaleivoksen maanantaina, jaiks. Halusin, että meidän "vieraat" maistavat tätä unelmaherkkua ja äh kai mäkin sitten halusin semmoisen. Positiivista on se, että herkut jäivät siihen. Ilman sokerilakkoa olisin syönyt vaikka mitä muutakin samana päivänä, koska "samahan se on syödä herkkuöverit, kun kerta alotin", jos pääsette yhtään kiinni tästä ajatusmallista. Päässä viiraa herkkujen suhteen, mutta ainakin yritän tehdä asialle jotain. Ajattelin olla lakossa vielä tän kuun loppuun saakka ja sitten jatkaa jollain suunnitelmalla eteenpäin. Liikkuminen tuntuu taas hyvältä ja olen niin onnellinen jos pystyn jatkossakin jättämään lapset leikkimään siksi aikaa, kun jumppaan. 

Äh ei täällä mitään kevättä vielä ole.. eilen oli 13 astetta ja ihana kevätfiilis, kunnes aamulla avasin verhot ja satoi räntää. Loskassa käveltiin salille. No kyl se kevät sieltä tulee...

Mitä sinne ruudun toiselle puolelle kuuluu? Joko kevät kolkuttelee mielissä?

xxx