Jumppaa, sokerilakko ja Suomivieraita

Hallo!

Melkein viikko on vierähtänyt viime postauksesta. En näköjään pysty pitämään tasaista tahtia kirjoittamisessa. Juttua ei vain tule, jos ei ole inspistä. Pahoittelut tästä. Tänään iski inspiraatio siitä, kun huono aamu muuttuikin mukavaksi päiväksi. 2vee valvotti viime yönä ja oli tietenkin aamulla kiukkuinen ja väsynyt niinkuin itsekin olin. Olin sopinut naapurin kanssa, että mennään aamulla jumppaan, mutta mulla ei ollut yhtään fiilistä mennä sinne huonosti nukutun yön jälkeen. Päätin pitää kiinni lupauksesta ja lähdin salille tietenkin pojat mukana. Siellä on nimittäin kinderparadis lapsille 9-11.30 maanantaista lauantaihin. En ollut innostunut lähtemään salille senkään takia, koska olin varma ettei V halua jäädä lastenhoitoon. Toisin kävi, jihuu!! Preppasin pienimmäistä oikein kunnolla ennen salille menoa ja joku varmaan naksahti päässä, mutta hän jäi sinne muitta mutkitta. Asiaa helpotti varmasti se, että isoveli oli mukana kaverina. En voi edelleenkään uskoa tätä todeksi. Olin ihan varma, että minut tullaan hakemaan kesken jumpan pois, mutta sain hikoilla kokonaisen tunnin rauhassa. Aion hyödyntää tätä mahdollisuutta ainakin pari kertaa viikossa. Jumpan jälkeen menimme naapurin kanssa kahvilan kautta kotiin. Söimme perinteiset sveitsiläiset mysliannokset. Harmi kun en tajunnut ottaa kuvaa annoksesta. Se oli semmonen mössö, johon oli sekoitettu marjoja, hedelmiä ja kaurahiutaleita ym. Oli tosi hyvää! Tämmöisinä päivinä, kun on seuraa ja tekemistä, elämä hymyilee :)! 

Seuraa meillä on ollut viime viikonlopusta asti, kun mieheni siskon perhe tuli meille 4 päiväksi. Oli tosi mukavaa kun pojat saivat leikkiä serkkujen kanssa ja me saatiin läheisiä kylään. Kävimme sunnuntaina Engelbergissä, jossa kävimme myös silloin keväällä, kun me oltiin just muutettu tänne. Ilma ei ollut mitä mahtavin, mutta päivä vierähti kuitenkin mukavasti tunnelmallisessa kylässä. 

Sokerilakko on muuten tuntunut mahtavalta! Kannattaa kokeilla! Tosin täytyy tunnustaa, että söin yhden pienen suklaaleivoksen maanantaina, jaiks. Halusin, että meidän "vieraat" maistavat tätä unelmaherkkua ja äh kai mäkin sitten halusin semmoisen. Positiivista on se, että herkut jäivät siihen. Ilman sokerilakkoa olisin syönyt vaikka mitä muutakin samana päivänä, koska "samahan se on syödä herkkuöverit, kun kerta alotin", jos pääsette yhtään kiinni tästä ajatusmallista. Päässä viiraa herkkujen suhteen, mutta ainakin yritän tehdä asialle jotain. Ajattelin olla lakossa vielä tän kuun loppuun saakka ja sitten jatkaa jollain suunnitelmalla eteenpäin. Liikkuminen tuntuu taas hyvältä ja olen niin onnellinen jos pystyn jatkossakin jättämään lapset leikkimään siksi aikaa, kun jumppaan. 

Äh ei täällä mitään kevättä vielä ole.. eilen oli 13 astetta ja ihana kevätfiilis, kunnes aamulla avasin verhot ja satoi räntää. Loskassa käveltiin salille. No kyl se kevät sieltä tulee...

Mitä sinne ruudun toiselle puolelle kuuluu? Joko kevät kolkuttelee mielissä?

xxx