Romaani viime yöstä ja lääkärikäynnistä

Hello!

Täytyy tulla tänne blogin puolelle vähän purkamaan yhtä juttua. Eilen meidän 2vee oli mun sylissä ja vahingossa tökkäsi sormella mun silmään. Ihan kuin olisin tuntenut kynnen pistävän silmääni ja tämän jälkeen koko silmään tuli kauhea kipu. Tuntui kuin siellä olisi ollut joku iso terävä roska, jota en saanut millään pois. Tätä kesti jonkun aikaa kunnes kipu laantui ja pystyin olemaan aika normaalisti. Päivän mittaan silmää hiersi aika ajoin, mutta iltaa kohden homma paheni. Silmää rupesi oikein kunnolla kirveltämään ja viiltävä kipu tuli aina kun räpsytin silmää. Tuleepas nyt oikein yksityiskohtainen selostus :). Anyway, viime yö oli jotain hirveetä. En pystynyt nukkumaan kuin pätkissä. Silmää oli vaikea pitää kiinni ja aukikaan ei ollut hyvä. Miehellä soi herätyskello klo 4 ja viiden maissa hänen oli tarkoitus lähteä työreissuun. Yöllähän kaikki asiat saa ihan tajuttomat mittasuhteet. Mä väänsin melkein itkua, että miten selviän seuraavasta päivästä. K pitäisi viedä Steppariin, pitäisi mennä lääkäriin, pitäisi jaksaa koko päivä lasten kanssa...

Kuvassa äitienpäiväkukat, jotka on piristämässä tekstiä liittymättä millään tavalla aiheeseen, 
olkaapa hyvät ja anteeksi! 

Lääkärihommat on mulle tosi vaikeita täällä vieraassa maassa. Lastenlääkäri on tosin käynyt jo tutuksi, ei siinä mitään. Mutta jotenkin on urpo olo, kun ei tiedä ihan kaikkia systeemejä. Onko tämä nyt päivystysasia vai mennäkö suoraan lääkäriin?! Mies rauhoitteli ja lupasi järkätä mulle lääkäriajan. Se on niin paras! Sitten mä stressasin, että miten mä pääsen sinne lekurille (vieläpä mun surkealla suuntavaistolla), kun en pysty pitämään kunnolla silmää auki ja molemmilla käsillä pidin päätäni. Yö oli tosi sekava ja kivulias. Aamulla (4.30) sitten viimeistään itkeä tihuuttelin, että mitä mä teen??!! Mies lupasi, että kaikki hoituu ja läks työreissuun. Menin takaisin nukkumaan ja sain kuin sainkin unta, kunnes herätyskello herätti klo 7. Olo oli jo parempi ja pystyin tekemään kaikki aamurutiinit normaalisti ja lähdin viemään poikaa kerhoon, koska hän halusi sinne niin kovasti. No kurvaan Stepparin pihaan ja huomaan normaalia enemmän autoja ja lapsia ulkoiluvaatteet päällä eväslaatikot kainalossa. Sitten muistin, että tänäänhän on ulkoilupäivä ja K:n ryhmä lähtee eläintarhaan, johon minä siis lupasin lähteä mukaan. KIVA! Hyvä äitifiilis siinä. Ei muuta kuin selittämään opettajille, että unohdin koko jutun, yö meni valvoessa enkä pysty lähtemään mukaan, koska menen lääkäriin jne. Onneksi Stepparin tädit oli niin ymmärtäväisiä, että me saimme uuden mahdollisuuden osallistua ulkoilupäivään seuraavana päivänä eri ryhmän kanssa. K jäi Steppariin viettämään normaalia päivää ja me mennään kaikki sitten vasta huomenna. K:n uusi bestis osallistuu myös vasta silloin. Eli win-win situation. 

Miehen työkaveri, joka osaa saksaa, on hoitanut paljon meidän henkilökohtaisia asioita täällä Sveitsissä olon aikana ja jo ennen muuttoakin. Hän soitti minulle, kun olin lähdössä Stepparin pihasta. Hän oli varannut minulle ajan silmälääkärille meidän omasta kylästä. Sinne sain mennä samantien. Sain selville miesten avustuksella missä rakennuksessa lääkäri sijaitsee, mutta lääkärin ovelle olikin yllättävän vaikea löytää. Praktiikka oli meidän ruokakaupan Migroksen rakennuksessa, mutta ovelasti sinne mentiin sivu-/takakautta. Minä seilasin hissillä menemään ja kysyin apteekista neuvoa ja kävin kääntymässä jonkun fysioterapeutin juttusillakin, joka vihdoin osasi neuvoa meidät oikeaan paikkaan. Mulla oli siis rattaissa tämä itse syyllinen mukana heh. Löysin kuin löysinkin silmälääkärin puljun ja vastassa oli oikein mukava vanhempi täti. Näytin vain vakuutuskorttini ja pääsin suoraan lekurin huoneeseen, joka laittoi jotain tippoja silmään ja katsoi ihme laitteella ja totesi saksaksi missä mennään. Hauskaa kun otin ohjeita vastaan saksaksi ja päättelin pitääkö räpsytellä silmää vai pitää auki vai mitä häh. Voi elämä näitä tilanteita. Sitten mä hokasin, että ehkä hän osaa englantia ja osasihan hän sen verran, että twice tätä tippaa ja twice tätä after 2 hours. Haha.. siinä selviteltiin sitten vastaanottovirkailijan kanssa, joka oli siis lekurin vaimo ja jolla oli selvästi parempi englanninkielen taito kuin miehellään, että kuinka niitä tippoja oikein otetaan. Silmässä näkyi valkuaisessa haava tai naarmu.. saksaksi tuli selostus, mutta kehonkielestä päätellen silmän ympärillä oli jotain :D. Pointsit jälleen siitä, ettei mitään reseptejä tarvittu vaan sain lääkkeet suoraan lääkäriltä. Ei mitään hajua paljonko tämä lysti tulee maksamaan, mitä vakuutuskorvaa vai korvaako mitään. Se jää nähtäväksi, mutta onneksi asia hoitui. Vastaanotto täti muuten kysyi mistä olen kotoisin ja kuultuaan että Suomesta, niin hän kehui kovasti Helsinkiä kauniiksi kaupungiksi. Hyvä Suomi! Muutenkin kaikki ihmiset, jotka kuulevat, että olemme Suomesta, ovat iloisesti yllättyneitä. Suomella on täällä hyvä maine, JEIJ! 

Semmoista täälläpäin. Tämmöiset pienet isot jutut jää itselle mieleen ja jää tavallaan kivaksi muistoksi Sveitsin ajasta. Huomenna siis ajelen poikien kanssa eläinpuistoon joten luvassa on varmasti mukava päivä. 

Heipat!

Legoland

Tässä on vähän tunnelmia Legolandista Saksasta. 

Olen itse käynyt lapsena Tanskan Legolandiassa ja mieleeni on jäänyt lukuisat legoista tehdyt pienoismallit. Oli hauska huomata, että meidänkin pojat olivat tosi kiinnostuneita juuri näistä samoista. Onhan ne upeita! Siellä oli tehty pienoismalli mm. Berliinistä, Veneziasta, Luzernista, ja Frankfurtista. Poikien mielestä kiinnostavia oli tietenkin liikkuvat junat, autot ja laivat. 

Kävimme Legolandissa lauantaina joten paikalla oli paljon ihmisiä. Me ei osattu varautua tähän oikein kunnolla. Mitä opimme? Ainakin sen, että sisäänpääsyliput kannattaa ostaa etukäteen netistä. Kannattaa varata tarpeeksi eväitä mukaan ja jos mahdollista niin kannattaa mennä sesonkiajan ulkopuolella ja arkipäivänä. Tämähän ei vielä ollut high seasonia, mutta kyseessä oli pitkä viikonloppu ja perjantaina satoi, joten monet varmasti päättivät mennä sinne lauantaina.  Jotkut huvilaitteet jäi kokeilematta pitkien jonojen takia. Todettiin, että jos haluaa mennä laitteisiin, kannattaa suunnata Suomeen esim Powerparkiin tai Wasalandiaan, niin ei tarvi paljoa jonotella pienten lasten kanssa. Kokemuksena Legoland oli hieno ja lapset tykkäsivät, se on pääasia. Vietimme siellä aikaa yhteensä 6 tuntia ja kun vihdoin pääsimme autolle, niin pojat nukahtivat samantien. Isompi poika heräsi tuona aamuna kuudelta ja herätteli meitä muita, että joko mennään :).

Suosittelen kyllä Legolandia niin isoille kuin pienemmillekin. Sieltä löytyy kyllä tekemistä joka lähtöön ja kaiken ikäisille. Nyt on taas yksi rasti ruudussa.

Tschüss!

Uimaranta korkattu ja 4 possua

Sunnuntaita!

Sveitsistä jään kaipaamaan pitkää kevättä ja kesää. Täällä on ollut kaunista ja lämmintä jo niin pitkään ja välillä nään Suomesta kuvia, joissa lapsilla on vielä pipot päässä. Äitinikin kertoi, että Itä-Suomessa on nyt vasta pieniä silmuja omena- ja kirsikkapuissa. Epäreilua. Sään puolesta ei ole kyllä ikävä Suomeen. 

Tällä viikolla ostin kausikortin meidän lähirantaan. Kyllä, tämä ranta-alue on tosiaan maksullinen. Ei yllätä kun kyse on Sveitsistä. On täällä tosin ilmaisiakin yleisiä rantoja, mutta meidän kylän omaan on sisäänpääsymaksu. Me tullaan kyllä käymään siellä ahkerasti tänäkin kesänä. Lasten kahluualtaassa ei ollut vielä vettä, mutta kyllä lapsilla kului aika muutenkin. Pojat pulahtivat yhtenä päivänä järveen, mutta vesi oli vielä tosi kylmää. 

Me käytiin tänä viikonloppuna Münchenissä ja Legolandiassa Günzburgissa. Laitan kuvia myöhemmin, kun olen saanut ne koneelle asti. Nyt laiska sunnuntai saa mun puolesta jatkua. Reissun jälkeinen päivä on mulle aina kova pala. Inhoan laukkujen purkamista ja pyykkien selvittelyä. Tuntuu, että kämppä on kaaoksessa samantien kun astuu ovesta sisään ja läväyttää tavarat eteiseen. Kyllästyttää jatkuva siivoaminen tai oikeastaan krooninen sotku!!!! 4 possua samassa taloudessa ei ole hyvä yhdistelmä, ei kai tähän muuta selitystä ole, kuitti!! 

Omenasipsit

Vinkki vitonen. Pahimpaan naposteluhätään kuivatut omenat tai "shiphsiä" niin kuin 2vee sen sanoo. Tässä on tosiaan terveellinen sipsi! 

Ei mulla muuta.

Mukavaa alkanutta viikkoa porukat! x

Äitienpäivä

Moi!

Joka tuutista tulee äitienpäivähömppää ja niin tulee täältäkin! Hyvää äitienpäivää kaikille äideille ja erityisesti omalle rakkaalle mammalleni!<3<3 Tämä vuosi on siitä erikoinen, että saamme ystäväpiiriin vauvoja ja yksi syntyikin tällä viikolla. Spesiaaliterkut tuoreelle äidille ja masu pystyssä olevalle Müllerille! 

Nutellamuffinssit

2 dl nutellaa

2 kananmunaa

n. 1,5 dl jauhoja

1 tl leivinjauhetta

0,5 dl sokeria

Sekoita kaikki ainekset keskenään. Jaa n. 13 muffinssivuokaan. Paista 180 asteessa n. 12 min. Takuuvarma ja helppo resepti - lopputulos suussa sulava. En suosittele testaamaan, koska jäät takuulla koukkuun!

Tein nutellamuffinsseja poikien toivomuksesta jo perjantaina ;). Oi että kun ne oli sitten hyviä ja meni syömiset vähän överiksi. Tänä aamuna sain aamupalan sänkyyn ja vanhemmalta pojalta hellyyttävän askartelun "I love you all the way to the moon". Mukana oli myös piirrustus, jonka takana luki mieheni käsialalla lyijykynällä raapustettuna "tämä lahjakortti oikeuttaa ammattisiivoojan käytön: sisältää ikkunan pesun, kylppäreiden pesun jne..." Paras lahja ikinä kaikessa yksinkertaisuudessaan ja tulee todellakin tarpeeseen, kuten tiedätte! 

Oikein leppoisaa ja ihanaa päivän jatkoa kaikille. Tämä päivä on omalla tavallaan kiva, vaikka lapset tuolla tappelee, huutaa ja pesukone pyörii. Meillä ei ole mitään suunnitelmia, koska pojat yskii ja nenät vuotaa ja me kaikki ollaan vaan aika poikki. Otetaan rennosti ja käydään haukkaamassa raitista ilmaa kauniissa säässä ja mennään tuttuun tapaan fiilispohjalta. 

xxx

Iltapäivä farmilla ja ilonaihe

Keskiviikkona menimme yhden kaverin ja hänen lapsiensa kanssa maatilalle, josta olen paljon kuullut, mutta jostain syystä sinne meneminen on aina jäänyt. Oli kyllä tosi kiva paikka! Siellä oli iso leikkipaikka ja pihassa vanha traktori, jonka kyytiin sai mennä istumaan ja muka ajelemaan. Tämä oli siis oikea maatila navettoineen ja sikaloineen (onko toi sana?) päivineen. Maatilan vieressä on maatalouskoulu, jossa opiskellaan farmariksi ja maatilan työntekijäksi. 

Pihapiirissä oli myös pieni putiikki, mistä sai ostaa tuoretta puristettua omenamehua, maitoa, hilloja ym. Tänne menemme varmasti uudestaan ja se on meiltä vain puolen tunnin ajomatkan päässä.

Tämä viikko on ollut tosi mukava ja vauhdikas. Koti näyttää siltä, että täällä on vain käyty kääntymässä ja sotkemassa. Tykkään kun on tekemistä, mutta sotkuisesta kodista en tietenkään tykkää. Mun sisko sanoo aina, että tarvitsisin kotiapulaisen. Tämä pitää erittäinkin hyvin paikkansa! Oikeesti mun vahvuuksia ei ole pitää kotia tip top kunnossa. Jotenkin ei vaan kerkeä joka paikkaan eikä jaksakaan. Tällä hetkellä olen keskittynyt kuntoiluun ja suht terveellisen ruuan valmistamiseen ja sitten on näitä lasten mukana tuomia menoja sinne sun tänne. No onneksi tänään iltapäivästä sain inspiksen (pakkohan se oli!) järjestellä tavarat ja huomenna jatkuu hommat. 

Muuten pakko mainita, että mun sydän pakahtui tänään, kun hain K:n Stepparista. Näin ensimmäistä kertaa, että hän leikki yhden uuden pojan kanssa. Huoleen aiheenamme on ollut koko täällä olon ajan se, että K ei ole oikein saanut kavereita. Hän on arka puhumaan englantia/saksaa ja ottamaan kontaktia muihin lapsiin kielimuurin takia, vaikka muuten on tosi reipas poika ja Suomessa hän oli ihan kuin eri ihminen tässä suhteessa. No nyt vihdoin hän on löytänyt sielunkumppanin tästä uudesta tulokkaasta. Kuulin K:n opettajalta, että tämä poika on ihan meidän pojan pauloissa ja kyselee K:n perään niinä päivinä kun hän ei ole Stepparissa. Katsotaan miten poikien kaveruus lähtee etenemään :). 

Jee, illalla tiedossa Ensitreffit alttarilla Ruotsissa. Jäin koukkuun samantien.

Moikat!

Ps. Pakko vielä loppuun kommentoida tota kuvassa näkyvää Angry birds- hupparia. Ihan kuin V ei olisi kasvanut yhtään ja käyttäisi samaa hupparia vuodesta toiseen heh. V ihastui AB-huppariinsa tosiaan sydänjuuria myöten, joten tällä hetkellä kierrossa on isoveljen vanha hubbis. 

Ajatuksia arjesta ja Sveitsissä asumisesta

Hallo!

Ajattelin kertoa vähän yleisiä fiilareita pitkästä aikaa. Viime aikoina en ole kirjoittanut mitään kovin henkilökohtaista. Ehkä siksi, että kevättä kohden olen voinut täällä paremmin ja olen ollut tyytyväinen elämään. Tällä hetkellä meidän arkeen kuuluu tietenkin lastenhoitoa, ruuanlaittoa, siivousta eli sitä mitä tehdään jokaisessa lapsiperheessä ja kodissa. Välillä olen ollut kypsä juuri noihin yllä mainittuihin. Tuntuu välillä, että mun aivotoiminta on nollassa ja mä vaan teen noita samoja juttuja päivästä toiseen. Toisaalta tämä on arvokasta aikaa lapsille ja itsellekin, kun ei tarvi olla töissä. En ole mikään uranainen eikä mulla ole mitään erityisiä haaveita työelämään liittyen. Joskus kuitenkin kaipaan kotiäitinä olemisen lisäksi jotain aivotoimintaa kehittävää. Olen miettinyt meneväni saksan kielikurssille ja oikeastaan se on ainut mitä tällä hetkellä voisin kuvitella tekeväni. En halua mennä täällä töihin, koska siinä ei olisi vaan mitään järkeä eikä se varmaan olisi edes mahdollista. Lastenhoito on täällä tosi kallista enkä pystyisi tekemään oman alan töitä ilman kielitaitoa. Päällisin puolin tykkään olla kotona lasten kanssa ja olen loppuviimein tosi rento äiti. Meillä on perus rutiinit, mutta osaan joustaa tietyistä jutuista. Me mennään monesti fiilispohjalla. Joskus meidän päivän kohokohta saattaa olla pelkästään kaupassa käynti ja ulkoilu tai askartelu. Toisaalta joskus on niitä päiviä, etten saa itsestäni mitään irti ja lapset katsoo liikaa piirrettyjä. Näitä päiviä on onneksi ollut viime aikoina vähän, koska en ole ikävöinyt pahemmin Suomeen ja olen löytänyt tarpeeksi seuraa. Äitinä oleminen on joskus niin vaikeeta... ikinä ei ole omasta mielestään hyvä. Tai siis silloin on hyvä äiti, kun lapset syö terveellistä ruokaa, leikkii ja ulkoilee paljon eikä katso piirrettyjä. Nämähän on yksinkertaisia asioita, mutta joskus NIIN vaikeita. Jos oikein tulee huono-äiti-kompleksi niin ajattelen, että monilla lapsilla on asiat paljon huonommin. Ehkä se riittää, että antaa rakkautta ja turvallisen kasvuympäristön. Who knows... ainahan sitä yrittää parhaansa, mutta ei elämä aina mene niin kuin oppikirjoissa.

No nyt juttu lähti vähän ehkä sivuraiteille. Positiivista täällä on se, että meillä on kavereita. Miehellä ei ehkä niin paljoa, koska työ vie suurimman osan elämästä ja tietenkin perhe. Olen selvästi piristynyt salilla käymisestä ja siitä, että meillä on silloin tällöin mahdollisuus pyytää lastenhoitoapua. Odotan ensi syksyä, koska silloin puhaltaa uudet tuulet lasten menoissa. K menee Steppariin kolme aamupäivää viikossa. Koen, että hän tarvii enemmän virikkeitä lähestyessään 5 ikävuotta. Jatkamme englannin kielistä kerhoa vielä vuoden, vaikka K olisi päässyt syksyllä paikalliseen esikouluun. Totesimme, että on parempi saada englanti vähän vahvemmaksi ennen kuin aloittaa taas uuden kielen oppimisen ja Suomessa K voi jatkaa englantilaista koulupolkua jos niikseen tulee (toi on niin hassu sanonta). Steppari on tosi tyyris playschool joten V:n osalta on vielä vähän auki minne hän menee. Ajattelin etsiä meidän kylältä jonkun leikkikerhon, johon hän voisi mennä esim. kerran tai kaksi viikossa 2 tuntia kerrallaan. Se riittäisi ihan hyvin. Steppariin on niin paljon tunkua, että todennäköisesti V ei edes saa sieltä paikkaa, joten siksikin varaudun tsekkaamaan paikallisten kerhojen tarjonnan. Nämä on muuten sellaisia itselle vaikeita juttuja, kun ei osaa saksaa. Jotenkin kaikki tiedonhankinta tuntuu tosi vaikeelta kun pelkästään kerhojen nimetkin kuulostaa niin sekavilta. Sama on kielikurssin kanssa... siirrän sitä koko ajan, kun en vaan jaksaa ottaa asioista selvää. Niin joo ja ilmoitin K:n Suomi-kouluun, joka on joka toinen viikko muutaman tunnin. Pienten ryhmässä on ilmeisesti aika leikkisää toimintaa, mutta kuitenkin tutustutaan kirjaimiin ym. Tärkeintä on kuitenkin, että K saa olla välillä suomalaisten ympäröimänä, koska hän on selvästi erittäin tietoinen olevansa suomalainen ja ylpeä siitä :D. 

Me ollaan oltu täällä pikkasta yli vuoden ja ihan jees fiilis. On ollut ylä- ja alamäkiä, mutta niin se olisi varmasti ollut Suomessakin. Haaveilen aika ajoin Suomeen paluusta ja siitä, että meillä olisi omakotitalo ja oma piha ja naapurusto, jossa lapset saisivat leikkiä muiden lasten kanssa. Onhan meillä täälläkin naapurusto, mutta se on vähän erilaista. Kaikki olisi tuttua ja turvallista eikä tarvitsisi käyttää energiaa vieraalla kielellä toimimiseen. Toisaalta nautin täällä kansainvälisestä ympäristöstä ja siitä, että voimme matkustella ja nähdä uusia paikkoja suht helposti. Elämme tosi kauniissa maassa, joka on turvallinen ja hyvä maa asua. Periaatteessa kaikki edellytykset on siihen, että tänne voisi jäädä, jos olisi oikeesti valmis jättämään kotimaansa. Paljosta pitäisi luopua, mutta samalla saisi paljon takaisinkin, eri asioita vaan. Mä yritän olla ajattelematta Suomeen paluuta, koska me tehdään ratkaisevia päätöksiä vasta syssymmällä. Nyt nautitaan Sveitsin kauniista keväästä ja kesästä eikä analysoida liikaa. Mä olen nimittäin tehnyt sitä ihan liikaa täällä ollessa. Mutta ehkä se kuuluu mun luonteeseen ja tähän prosessiin. Tämä on kuitenkin meidän eka keikka ulkomailla, jos nyt ei oteta laskuihin mun au pair- vuotta (puolta vuotta) tai miehen kielikursseja ym. Monet, jotka ovat asuneet monessa eri maassa ennen tänne tuloa, osaa jotenkin ottaa kaiken lunkimmin kuin tämmöinen noviisi. Se on varmaa, että olen kasvanut ihmisenä ja saanut rohkeutta monessa asiassa. En tule palaamaan Suomeen samanlaisena ja sekin kyllä vähän jänskättää. Mulla tulee aina olemaan takataskussa tämä kokemus, joka vaikuttaa moneen asiaan tulevaisuudessa. 

Tällaisia mietteitä tänään. Ei tullut nyt vappujuttuja, koska täällä vappu ei näy mitenkään. Mun teki niin mieli munkkeja, kun äiti pisti kuvan munkeista ja simasta, mutta en jaksanut ruveta vääntämään niitä. Olemme menossa huomenna yhden suomalaisperheen luo viettämään vappua vähän jälkijunassa joten ehkä me kuitenkin saadaan ripaus vappufiilistä.

Se olis moro nyt!