Perjantaismoothie

Kokeilin tänään uutta sekoitusta.

Melkein kolmeen lasilliseen tuli:

3 dl luonnonjugurttia

1 banaani

1 iso päärynä

2 kiiviä (muutaman siivun jätin koristeluun)

Ehke hieman karvas maku, joten suosittelen laittamaan vain yhden kiivin.

That's it :) enjoy!

Mukavaa viikonloppua!!

Kuinka löydän aikaa liikkumiselle?

Nythän tätä tekstiä sitten tuntuu tulevan. Pitää takoa kun rauta on kuuma :D!

Muistan kun aloitimme PT Katariinan kanssa yhteistä taivalta ja hän kysyi, kuinka monta kertaa viikossa olisin valmis liikkumaan. Vastasin, että joku 2-3 kertaa viikkoon olisi realistinen. Hän totesi, että pidetään se välitavoitteena. Silloin mietin mielessä, että whaaat, se on se mun real tavoite ja siihen olen tyytyväinen. Katariina vakuutti, että kun löytää liikunnan ilon, niin sille haluaa järjestää aikaa. Kuinka ollakkaan, yhtäkkiä tajusin, että mun treenikalenteri näytti liikuntaa 4-5 kertaa viikossa. Kävelylenkki n. 2 kertaa/vko ja 2-3 kertaa sali, jumppa tai PT-treeni. 

Välillä tuo tahti tuntui vaikealta, varsinkin joulun aikaan. Sinnikkäästi lähdin lenkille tai tein kahvakuulatreenin joskus myöhäänkin illalla, jotta pysyisin ohjelmassa. 

No, kuinka sitten löydän aikaa liikkumiselle kahden pienen lapsen äitinä? Ensinnäkin etuna on se, että olen kotona. Jos kävisin töissä, en usko että pystyisin mitenkään liikkumaan näin paljon tai sitten en ikinä näkisi lapsiani :). Tietenkin jos työmatkat pystyy menemään kävellen tai pyörällä, niin mikäs sen loistavampaa. Siis päivisin kun olen lasten kanssa kotona, teen lenkkejä tuplarattailla. Tämä toki vaatii sen uhrauksen, että päivälepo jää mun osalta väliin, koska lenkki osuu lasten päikkäriaikaan. Onneksi pojat kyllä jatkaa unia vielä lenkin jälkeen, jolloin saan hetken laatuaikaa kotona. Joskus on kyllä pakko tehdä sen aikaa kotihommia, ikävä kyllä! :)

Viikonloput on myös hyvää aikaa liikkua, koska mieheni on vapaalla aina silloin. Yleensä lähden lauantaiaamuna jumppaan. Jos olemme reissun päällä, yritän tehdä lenkin jossain kohtaa viikonloppua. Yleensä mun kohdalla salille tai jumppaan meno järjestyy myös iltaisin, koska miehellä on päivätyö. Liikkuminen on nykyään kivaa, koska silloin saan omaa aikaa ja tulee hyvä ja energinen olo, jeii! Käytännössä mun pitää vaan järjestää lapsille hoito siksi aikaa kun liikun. Sellaiset kuntosalit, joissa on lapsiparkki, on tosi hyviä!

Mullahan on se kahvakuula joten sillä saa tehokkaan treenin aikaiseksi kotikonstein. Tosin lapset ei voi olla lähellä ;). Sain myös PT:ltä kotijumppaohjelman, jonka voi helposti toteuttaa yksikseen. Tässä ei haittaa jos lapset pyörii ympärillä. Jumppaliikkeitä löytyy ihan googlettamalla ja varmasti monista blogeista. En saanut liitettyä mun ohjelmaa tänne :(. 

Katariina puhui paljon arkireippauden merkityksestä. Olen toteuttanut tätä vähän siinä sivussa, kun olemme lasten kanssa ulkoilemassa. Pulkkamäki on tosi tehokasta treeniä. Sitten voi vaikka puistossa nostella lasta ja vaikka tehdä muutamia haarahyppyjä, niin saa pientä lämpöä päälle! Sitten jos asuu ruokakaupan lähellä, kannattaa käydä välillä kaupassa kävellen, vaikka vaan hakemassa jotain pientä. 

Oikeastaan näillä eväillä mun liikkumiset kulkee tällä hetkellä. Samoilla linjoilla yritän jatkaa Sveitsissäkin, vaikka salilla käyminen ja ryhmäliikunta tulee jäämään vähäksi aikaa katkolle. 

Kannustan kyllä kaikkia näkemään vaivaa liikkumisen eteen, koska se on kyllä vaivan väärti! Aluksi liikkuminen voi tuntua vaikealta ja vastenmieliseltä, mutta ei kestä kauaa, kun huomaa että kroppa kaipaa liikuntaa. Täytyy päästä ensimmäisen kynnyksen yli ja aloittaa pienin askelin tämäkin homma. Vaikka vain 30 min lenkki aluksi. Kunhan liikkumiseen saa jonkun rytmin ja säännöllisyyden! 

Huomenna kaikki lenkille tai jumppaan, niin viikonloppu alkaa hyvillä mielin :) !!

Roskaruuan korvikkeita

Kiitos kaikille kommenteista!

BB jatkuu tästedes löysin rantein ja ilon kautta :) no stress!

Meillä on miehen kanssa ollut/on tapana käydä silloin tällöin syömässä roskaruokaa. Mun projektin myötä me ollaan kyllä vähennetty pikaruuan hakemista ja keskitytty enemmän loihtimaan ruokia melkein tyhjästäkin jääkaapista. Ja oikeesti se on kyllä harhaa, että roskaruuan hakeminen olisi nopeampaa kuin kotona valmistettu ruoka. 

Okei, no hampparin voi tehdä itse. Tosin paremmin sopisi pehmeä leipä, koska olihan tuo aika kuivaa :). Mutta terveellisempää kuin Mäkkärin oma. Väliin voi laittaa itse tehdyn naudanjauhelihapihvin tai vaikka kanan rintafileen.

Me tykätään syödä tortilloja, mutta yleensä meiltä jää yli muutama lätty. Niistä on kätevä tehdä vaikka seuraavana päivänä pitsa. Helppoa ja hyvää! Huom tietenkin täysjyvälätystä!

Sitten jos ei ole mitään aineksia kaapissa niin Citymarketissa on hyvä valikoima valmistiskillä. Ostin tänään kauppareissulla valmiiksi paistettuja kanankoipia ja keräsin salaattia itsepalvelutiskiltä. Lapsille ostin lisäksi muusia. Eikä edes ollut kovin kallista.

Suunnitelmallisuus on kaiken a ja o. Sitä on täytynyt opetella viime aikoina, jotta ei sortuisi pikaruokiin. Kaupasta pitää ostaa kerralla kaikkea mahdollista ja miettiä jo etukäteen mitä viikon aikana syödään. Silti homma ei aina pelitä. Varsinkin kun meidän esikoinen on älyttömän nirso ja muutenkin huono syömään. Se tuo haastetta kuvioon! Pääsääntöisesti meillä syödään lasten takia ihan perus kotiruokaa, mutta joskus on kiva syödä näitä aikuistenkin herkkuja. 

Yleisön pyynnöstä teen joku kerta vielä lisää ruokapostauksia :)

Huomenna on mukava päivä tiedossa. Mies palaa työreissulta, pikkuisen 1v. kuvaukset ja appivanhemmat tulee visiitille :).

Blogikriisi

Hello!

Tänään tulee vähän höyryjä ulos :). Mä olen miettinyt tätä blogin kirjoittamista viime aikoina. Otsikko vähän dramatisoi aihetta, mutta.. Hmm.. En oikein tiedä mistä aloittaisin. No lähdetään alkujuurilta. Mähän aloitin kirjoittamaan blogia siksi, että kaipasin jotain vaihtelua arkeen ja halusin tehdä ns. tiliä jollekin mun elämänmuutosprojektista, jotta mä ottaisin asian tosissani. Tämähän toteutui paremmin kuin hyvin, mutta oikeestaan PT:n ansiosta. No anyway, homma lähti käyntiin hyvin. Aluksi jaksoin kirjoittaa melkein joka päivä, tai siis yö niinku se vieläkin usein menee, kun päivällä ei ole aikaa. Se oli sellaista uutuden viehätystä. 

Noh, nykyään tuntuu etten keksi mitään kirjoitettavaa, ainakaan kovin usein. En oikeesti ymmärrä sellaisia bloggaajia, joilla on asiaa joka päivälle, nostan hattua! Voipi olla, että esim. tässä PT-jakson aikana asiat rupesivat toistamaan itseään. Söin sitä ja tätä, liikuin niin ja niin paljon, ja tälleen ja tolleen. Siitäkin tuli mulle arkipäivää, vaikka tietenkin aluksi kaikki oli uutta ja ihmeellistä. Kaikkeen tottuu ja nykyään terveelliset elämäntavat ovat osa mua, ainakin jollain tasolla. Tietenkin vanha minä = herkkumonsteri, nostaa päätään ja kuiskailee mulle harva se päivä, ja todellakin syön roskaa. Välillä lipsun ja välillä pysyn ruodussa. Eilen näin mainoksen, missä oli se laulu: "Vain elämää, ei sen enempää, on kaikki tää, koita ymmärtää". Juurikin näin. Pointti on ehkä se, että tuntuu tyhmältä esim. kirjoittaa syömisestä, herkutteluista ja liikkumisesta pelkästään. No toki oon mä muustakin kirjoittanut. Nyt mulla ehkä katkesi punainen lanka :).

 Joka tapauksessa blogin kirjoittaminen onkin yllättävän vaikeaa. Sisko on monesti sanonut, että "älä stressaa, sä otat tän liian vakavasti. Kirjota ihan mistä ite haluat." Jotenkin tohon tyyliin. Mutta olen ihmisenä sellainen, että tykkään tehdä asiat kunnolla jos johonkin ryhdyn. Niin ja se mikä mua rassaa on, että monet blogit perustuu hyviin kuviin. Paljastuksena voin kertoa, että harvat hyvät kuvat, jota BB:stä (tosta kirjainyhdistelmästä tulee ikäviä mielleyhtymiä, btw) löytyy, on mun siskon Aifonella otettu. Sitten taas esimerkiksi se yksi aneeminen, harmaa, myrkytetyn näköisistä hapankorpuista ja avokadoista otettu kuva on mun nokian tuotoksia. Nyt myönnän, että haluisin sen iphonen! :). Järkkäriä meillä ei ole, enkä tiedä tuleekokaan. Ollaan miehen kanssa aika laiskoja kuvaajia. 

Tässä jutussa ei nyt ole päätä eikä häntää, mutta ei sen väliä. Okei, no sitten tuli tää Sveitsikuvio. Mietin, että miten jatkossa kirjoittaisin aiheesta. Se jää varmaan nähtäväksi miltä se rupee tuntumaan. Luulenpa, että aihetta riittää ainakin aluksi. Saa nähdä. Sitten mua kiinnostaa hirveesti ketkä tai kuinka moni (ystävien ja sukulaisten lisäksi) tätä blogia seuraa. Ei varmaan vielä kovin moni. Enkä oikein tiedä haluankokaan kasvattaa tätä "isoksi" blogiksi, koska se luo tietynlaisia paineita ja haluan pysyä toistaiseksi anonyymina.  

Huoh, joko tuli sanottua kaikki :)?! 

Aika lailla tajunnan virtaa.. Olisi tooosi ihana kuulla palautetta tai toiveita tai jotain miten jatkan tästä eteenpäin. Olisin todella onnellinen ja kiitollinen jos jaksaisitte laittaa kommenttia!! :)

Ehkä tämä on nyt vaan joku suvantovaihe... Kyllä täältä vielä noustaan! :)

Pieni updeittaus vielä muuttoon liittyen. Meidän asunnolle löytyi ostaja, jee, ja ensi viikon alussa meille toimitetaan 90 muuttolaatikkoa muuttofirman toimesta. Sitten alkaa armoton pakkaaminen. Huh, soijaa pukkaa jo nyt! Kaapit ja varasto on täynnä roinaa, josta pitäisi päästä eroon. Kuinka ihmiselle voikaan kertyä niin paljon materiaa. Sveitsiin lähtee kyllä vain oikeesti tarpeelliset jutut. Ihanaa kun joutuu pakostakin tekemään inventaarion omille tavaroille. Karkeella kädellä tavaraa kiertoon :)

Hääpuku menee päälle!!! Mutta...

Se ei vaan istu samalla tavalla kuin vajaa 5 vuotta sitten, 2 lapsen jälkeen, imppausrintojen jälkeen :) näin se nyt vaan on! Vetoketju silti menee nipin napin kiinni ja se on turnausvoitto!

Kuvaa en tänne laita, ymmärrätte varmaan yskän, mutta halusin vaan jakaa tämän ihmeellisen asian, kerta olen vannottanut, että mahtuisin vielä pukuuni joku päivä. Nyt pitsiunelma paketoidaan johki varaston pohjalle. Se ei pääse Sveitsiin mukaan. Sen säilyttäminen on kyllä aikamoinen riesa, mutta kun välttämättä halusin silloin puvun omaksi, romantikko mikä romantikko!

Case is closed! :)

Nyt se on tehty!

Tilulilulei!

Tänään oli viimeinen PT-tapaaminen, nyyh! Nyt pitää pärjätä omillaan, vaikka onneksi Katariina on antanut paljon ohjeita jatkoa varten, kotijumppaohjeita ym. Joten se on vaan itsestä kiinni mitä tuleman pitää.

Noh, suoraan asian ytimeen, 3 kuukaudessa painoa on tippunut 7kg (aikojen alusta 8kg)!! Mä pääsin tavoitteeseeni!! Aivan supermahtava tunne!

Kuva

Painoindeksi on nyt 24,1, kun se oli alussa 26,6. Vyötäröltä on tippunut 4 cm (ei kauheesti, mutta se ei ole ollut ongelmakohta) ja lantiolta 7 cm (ongelmakohta) :)

Lihaskunto on parantunut ja rasvaa palanut! Olen tosi tyytyväinen! Ei meinaa millään tajuta mitä olen saavuttanut näinkin pienessä ajassa. Musta siis oli tähän, vaikka en aluksi uskonut! Iik ääk öök, lopetan nyt tän hehkuttamisen ennen kuin saatte ähkyn mun innostuksesta :). 

***

Yksi blogin aikakausista päättyy tähän, mutta biscuitbattle jatkuu, vaikkakin hieman erilaisissa tunnelmissa. Toivottavasti jaat kanssani Sveitsiin muuton, siellä arjen ja juhlan, taistelun herkkuja vastaan sekä liikkumisen täysin uudessa ympäristössä.

Seikkailu alkakoon kera kevyemmän varren ;)! 

Churroja ja paluu ruotuun!

Tässä tulee pienen pieni kurkistus lauantain kihlajaisiin :). Oli oikein viihtyisä ja tunnelmallinen ilta yhdessä espanjalaisessa kahvilassa. Tarjolla oli pieniä tapaksia ja jälkiruuaksi churroja, nam!

(En ehtinyt napata kuvaa kaikista ruuista :/)

Kahvilassa oli paljon kivoja juttuja, jotka loivat rentoa ja lämminhenkistä tunnelmaa, mm. Sohvia, pieniä kristallikruunuja ja näitä paperitähtiä ja värikkäät seinät. Espanjalainen musiikki soi taustalla, tykkäsin!!

Sunnuntaina suuntasimme mökille ja tänä aamuna ennen kotiin lähtöä kävin varastossa pienellä treenillä :). Mullahan kerkes tulla aika pitkä tauko liikunnasta, reilu viikko meni toipilaana. En kyllä ollut vielä ihan täysin kunnossa, mutta pakko oli päästä pikku hiljaa rytmiin kiinni.

Mä huomasin nimittäin tämän viikon aikana miten helposti ote alkoi/alkaa lipsua. On tosi vaikeeta pysyä ruodussa, varsinkin kun elämässä on nyt niin paljon kaikenlaista meneillään. Ei oikein ole jaksanut keskittyä syömään terveellisesti, sairastelu on vienyt osaksi voimia. Tietenkin sairastelut kuuluu elämään ja vaikka tulee taukoja liikunnasta niin ei se tarkoita sitä, että koko homma menee pieleen ja että saisi laittaa hanskat tiskiin ja vetää elämä risaiseksi :). Hyvä juttu on, että nyt olen terve ja maanantai alkoi reippaana ja nyt kun vaan jaksaisin syödä terveellisesti ja herkutella vasta viikonloppuna. No appajee kun tänään naapurin poika toi kutsun pikkusiskonsa synttäreille :). Siis ne olis jo huomenna... Arvaa pystynkö oleen "kuivin suin", mä en kestä. Joka päivä yhtä taistelua! Vaikka mähän siis rakastan kaikkia juhlia ja herkkuja as you all know, mutta ei vaan voi hyvällä omalla tunnolla syödä, jos kissanristiäisiä on about joka toinen päivä ;)! 

Yahh, no huomenna on viimeinen PT-tapaaminen. Mielenkiintoista :) kerron sitten mitä muutoksia on 3 kk aikana tapahtunut! Eli niihin tunnelmiin palailen!

Kivaa viikkoa kaikille!

Kevättä odotellen

Terveiset sairastuvalta. Aika hiljaista treenityttöä täällä. Monta päivää on mennyt armottomassa kurkkukivussa ja on-off-kuumeilussa. Tänään on onneksi ollut parempi päivä ja tuntuu, että tauti on voiton puolella. Huominen PT-tapaaminen siirrettiin ensi viikolle, koska en ole kuitenkaan vielä treenikunnossa. Tänään kävin pitkästä aikaa puntarilla ja jeihhh, -7kg nyt saldona, I'm happy!! Lähipäivinä pujahdan häämekkoon ja TOIVON, että vetoketju menee kiinni!!

Tulppaanit huokuu kevättä ja laitoinkin niitä koristamaan kotia. Kevät koittaa ja meidän muutto Switseen lähestyy :). 1.4 alkaen olisi tarkoitus muuttaa. Saimme sieltä sen asunnon, josta taisin viime postauksessa mainita. Nyt kun enää oman asunnon myyminen/vuokraaminen järjestyisi parhain päin!

Lauantaina meillä on tiedossa siskon ja sen toisen puoliskon kihlajaiset :) Juhlia piisaa. Sitten lähestyy meidän pikkuisen 1v. Synttärit... Mihin tämä aika oikein menee?! Justhan me kannettiin kotiin se pieni mustatukkainen tuhisija, niisk. 

Ensi viikolla tosiaan on sitten viimeinen PT-tapaaminen :(!! Jännittää tulokset, kuinka 3 kuukauden aikana on kehittynyt ja mitä mittanauha sanoo?! :)

Sitten mä olen omillani. Onneksi tämä blogi muistuttaa mua siitä miksi lähdin tähän projektiin ja toivottavasti muistuttaa pysymään kaidalla tiellä ;)! Onneksi Sveitsissä kansa elää terveellisesti, joten siellä tätä samaa rataa on helppo jatkaa. Tosin kuntosalille liittyminen ei ole ihan the number 1 juttu, mutta lenkkeily, kahvakuula ja kotijumppa pitää ottaa asiaksi asap!

Mukavaa loppuviikkoa!

Naisten viikonloppu...

+ pikkupojat tietenkin menossa mukana.

Nyt kävi niin ohrasesti, että kirjoitin pitkän tekstin ja onnistuin jotenkin hävittämään sen. Kello huitelee jo yli puolen yön joten kerron pikakelauksella viikonlopun jutut.

Äiti ja sisko on ollut meillä käymässä tänä viikonloppuna, kun mieshän oli Sveitsissä etsimässä meille asuntoa. Potentiaalisia asuntoja löytyi ja yhtä hyvää yksilöä haetaan. Peukut pystyyn, että me saatais se! 

Viikonloppu on ollut puuhaa täynnä. Salitreeni PT:n kanssa perjantaina ja siihen päälle käytiin mammatreffeillä poikien kanssa. Illalla sisko pyöräytti täytetyt paprikat ja katsoimme hömppäleffan :). Itse leivottu terveysomenapiirakka meni piloille, joten herkuttelut jäi seuraavaan iltaan. Kyllä se on taas todistettu, että meidän naiset keskittyy leipoessaan ehtaan sokeriin ja voihin! Jätetään hifistelyt viisaammille!

Paprikoissa oli kanaa, sieniä, pekonia, kesäkurpitsaa ja smetanaa. Päällä juustoraastetta, nam!!

Lauantaina yksi ystävätär kävi kylässä ja vaihdettiin kuulumiset teekupin ääressä pitkästä aikaa. Muuten aika perus arkea. Tosin joku virus iski jo itse asiassa perjantaina. Kurkku on ollut tajuttoman kipeä, vaikea nielasta ja syödä :(. Särkylääkkeiden ja strepsilsien voimalla mennään. Onneksi mulla on ollut hyvää seuraa rakkaista ihmisistä.

Paljosta luovun, kun muutamme Sveitsiin. Rakkaat ihmiset - perhe, ystävät, läheiset jää Suomeen. Kaikkea/kaikkia ei voi kuitenkaan aina pitää lähellään. Jos haluaa seikkailla, nähdä maailmaa, kokeilla siipiään, on jostakin luovuttava. Jospa saamme kokea siellä jotain unohtumatonta ja arvokasta, niin että meidän "hyppy tuntemattomaan" olisi kaiken sen arvoista :)

Nyt tämä tunnemöykky menee nukkumaan.

Iloa uuteen viikkoon!

Hemmottelua ja motivaatiopuhe

Tänään oli tosi kiva päivä! 

Aamulla saimme kylään esikoisen kaverin ja hänen mammansa, jonka teräsreisistä olen muuten kateellinen :) ne voisin ottaa kyllä tavoitteeksi heh. Sitten kiiruhdin käsi- ja jalkahoitoon ammattikoululle. Siellä ykkösvuoden opiskelijat harjoittelivat kauneushoitoja. Tosi hyvää jälkeä tekivät, vaikka olivat aloittaneet opiskelut vasta kuukausi sitten. Yllätyin kyllä positiivisesti. Hidastahan se oli, mutta eipähän tuo ollut raskasta maata ketarat ojossa ja nauttia hemmottelusta.

Eilen tein muuten uunissa lohta ja kylkiäisenä täysjyväriisiä ja jugurttipohjainen kastike. Mullahan on aikaisemmassa elämässä ollut tapana lorauttaa kermaa vähän joka ruokaan. Sillä saa ruuan helposti maistumaan hyvältä. No auta armias kun PT näki mun ruokapäiväkirjan n. 3 kk sitten. Mun pöperöt meni kokonaan uusiksi ;) ilman aasinsiltoja takaisin tähän kastikkeeseen, eli tein sen siis luonnonjugurtista, johon laitoin sitruunan mehua, sitruunapippuria, suolaa, tilliä, loraus balsamicoa ja hunajaa. Kerman voi korvata ruuasta riippuen myös esim. kookosmaidolla tai tomaattisoseella.

(Tänään tein lohikeittoa, johon lorautin kyllä kermaa.. Heh, mutta ihan oikeesti, mä olen kuluvan 3 kk:n aikana käyttänyt kermaa ehkä 2 kertaa, näin puolustuksena ;))

Pieni tsemppisana tähän loppuun. 

Olin eilen salilla ja sen jälkeen hölkkäsin juoksumatolla. Huomasin, että sain lisätä painoja ja juoksu sujui tosi hyvin. Enkä todellakaan ole ollut mikään sali-ihminen, niin kuin aikaisemmista postauksista huomaa. Lihaskunto ja kunto ylipäätään on kohentunut. Fiilis oli eilen aivan huikee. Tästä pääsemmekin siihen, että kun huomaa tuloksia - motivaatio kasvaa! 

Joten sitkeää työtä, pitkäjänteisyyttä ja tavoite mielessä, sillä pääsee yllättävän pitkälle. Tuloksia tulee varmasti! Muutos ei tapahdu hetkessä, joten ei kannata luovuttaa kesken!! Mun kohdalla ainut keino oli palkata PT. Muuten en olisi päässyt näin "pitkälle". Olen aloittanut ja lopettanut monen monta kertaa, mutta nyt kun olen oikeesti saavuttanut jotain, se tuntuu super mahtavalta. Siksi haluan kannustaa tämmöiseen samanlaiseen proggikseen, jos yhtään asia on tapetilla omassa elämässäsi :)

Okei, paasaaminen riittää tälle illalle. 

Perjantaina on PT-treeni. Saa nähdä mitä Katariina on kehitellyt.

Jännää on muuten se, että mies lähtee viikonlopuksi etsimään meille asuntoa Sveitsistä. Peukut pystyyn, että joku hyvä yksilö löytyy!

Jänniä uutisia :)

Viikonloppu on sujunut ihan rauhallisissa merkeissä perheen kesken. Olemme olleet pulkkamäessä ja eilen tein kotijumpan, jonka ohjeen sain PT:ltä. Tänään kävimme isomummin luona ja kotzonetkin on tullu vedettyä, shame on me! Että ihan perus settiä. 

Mutta itse aiheeseen. Muutamme Sveitsiin! 

Juu, näin tapahtuu tässä kevään aikana. Mieheni sai sieltä työpaikan ja lähdemme kohti uusia seikkailuja. En malttanut olla hiljaa tästä asiasta. Olen innoissani, mutta samalla peloissani :) odotan jännityksellä uutta elämänvaihetta! Siksi aion jakaa tunnemyllerrykset täällä ja muutenkin haluaisin jatkaa blogin kirjoittamista, vaikka PT-jakso loppuu kohta ja alkuperäinen tavoite on osimoilleen saavutettu. 

Toivon, että te lukijat, joita siellä jokunen on, pysytte linjoilla ja jatkatte matkaa kanssani Sveitsin maalle :). Sielläkin kuntoilu ja terveellinen elämäntyyli jatkuu, mutta aivan uudessa muodossa kenties. Kahvakuulan ainakin pakkaan mukaan ;)

Tästä aiheesta vielä paaaljon lisää myöhemmin, kun asioita rupee loksahtelemaan paikoilleen. 

Ihanaa viikkoa kaikille!