Kielimuuri

Moi!

Ajattelin tulla moikkaamaan, vaikkei mulla niin hirveästi ole asiaa. Pojat on räkätaudissa ja itelläki vähän semmonen jänskä olo, että saas nähdä tulenko kipeäksi. Toivottavasti en, koska täytyy jaksaa painaa noiden mukuloiden perässä. Niillä kun sitä virtaa on samalla tavalla, vaikka olisivatkin lenssussa. Se on jännä juttu. Itse kun on aivan raatona, jos on flunssassa. Varsinkin aamut ja illat on pahimpia. Tiedätte varmaan, joten tää aihe oli tässä :)

Tänään oli jotenkin aika laiska päivä. Johtui varmaan viime yöstä, kun pienempi valvoi yöllä. Se kyllä jatkoi unia aika pitkälle aamulla joten oli ihanaa vaan ottaa rennosti K:n kanssa ja touhuilla. Niinno kyllähän mä siivosin, kun odotettiin taas sähkömiestä saapuvaksi. Taas tää kielimuuri. Mä luulin ensiksi, että meille tulee lauantaina joku. Mä ihmettelinkin, että ei kai nyt kukaan lauantaina tule mitään korjaamaan. No sitten mä ajattelin, että kyllä se vuokraisäntä tarkoitti maanantaita. No eipä ketään kuulunut, ei näkynyt. Sitten tajusin, että ei hitsi, meillä oli ovikello mykkänä. Meillä on siis joku keskusjuttu tossa seinässä. Siinä on kaikenlaisia nappuloita ja samassa ovisummeri ja samasta vempeleestä kuuluu ovikellon ääni. Olin painanut jotain nappia, että se mykisti ovikellon. Ties vaikka oven takana on seisonutkin joku, muttei olla kuultu. Ei kukaan kyllä koputtanut, mutta en tiedä koputetaanko Sveitsissä.. haha, ei tästä maasta ikinä tiedä ;). No anyway... Vuokraisäntä varmaan repii pelihousunsa meidän kanssa, kun ei koskaan avata ovea. Ties kuinka monta kertaa se on odotellut tuolla, kun menee ristiin ja rastiin. Onneksi se on kiva ja rento setä. Siinä meillä kyllä onnisti, koska olen kuullut kauhutarinoita Sveitsiläisistä vuokraisännistä ja -emännistä. No tän tarinan opetus on se, että tästedes vedän kalenterin esiin ja katson sieltä päivän ja kellonajan, että ollaan yhteisymmärryksessä milloin mitäkin tapahtuu.

Näin superkivaa meidän lapsilla on ;)

Päiväunien jälkeen me lähdettiin taas perinteiselle kauppareissulle. K potkulaudalla ja V rattaissa. Sitten menoksi. 2 franginen mukaan, että K saa pikkukärryt, jotka on niin huiput sen mielestä! Kun vaan muistaisi katsoa eteensä ja sivuille, kun innostuu pyörimään sen kanssa. Kassatäti taas lirkutteli jotain K:lle, kun se heitti hihnalle ruokia. Mulla jälleen hymy naamalla, vaikken tajua mitään. Sitten se löi mulle käteen jonkun kupongin ja selosti siitä jotain. En edes muista miten mä siinä käyttäydyin... jotenkin yritin päästä kärryille, mitä mun muka pitäisi tehdä sille lapulle. Sitten se sanoi perään ihan varmasti jotain, että sä et taida ymmärtää yhtään mitä sanon. Oon 98% varma, että se sanoi niin ;). No se tilanne oli taas sellainen, että olisi tehnyt mieli vajota maan alle. Ne ilmeet ja eleet. Itselle tulee niin tyhmä olo. Mä en vissiin siedä sellaista epävarmaa oloa. Joku varmaan vaan nauraisi tilanteelle ja olisi silleen hällä väliä meiningillä, mutta mulle tuli tyhmä olo ja sillä sipuli. No äkkiä se olotila unohtui, mutta tänään oli ehkä vähän down-päivä kuitenkin. Taloyhtiön väkeä ei ole näkynyt pitkään aikaan. Kaikilla on niin oma rytmi ja paljon ohjelmaa, ilmeisesti. Onneksi keskiviikkona ja torstaina on ne kerhot. Muuten ei tulis kyllä mitään.

Kyllä tää ottaa koville, kun ei tunne ketään ja on tuolla kun hoomoilasena, kun ei ymmärrä kieltä. Kyllä nyt kaduttaa, kun en lukenut koulussa saksaa. No mistä tätä olisi voinut tietää. Kielikurssille mars, siitähän se lähtee! 

Jeps, mä muuten muistin, että lupasin joskus muinoin päivittää tänne jotain ruokajuttuja yleisön pyynnöstä :). Mulla tuli tänään jo vähän ideaa asialle, mutta nyt ei vaan ollut fiilistä kirjoittaa siitä. Enkä mä kyllä usko, että meidän ruuista kukaan saa mitään ahaa-elämystä, mutta pidän lupauksen kuitenkin. 

Mukavaa viikkoa ja nauttikaa siitä, että ymmärrätte mitä kassatädit teille sanoo ;)