Mörkö

Hepskukkuu!

Mun on ihan pakko avautua nyt tästä terveelliset elämäntavat - möröstä. Kyllä luit oikein, mörkö se on tällä hetkellä, valitettavasti! Jos sua kyllästyttää tää aihe yhtä paljon kun mua tällä hetkellä, niin suosittelen jättämään tän tekstin lukematta :)!!

Mä otin esiin pitkästä aikaa mun "elämäntaparemonttivihkon", helppo nimi vai mitä? No, sinne olin merkannut päivämäärän 13.11.2013 ja tekstin "Matka kohti unelmaa voi alkaa". Jep, silloin se matka tosiaan alkoi... PUOLI VUOTTA sitten... matkalla ollaan edelleen. Jeih! Okei, virkistetäänpä muistia. Silloin mulla oli tavoitteena painonpudotus, ruokavalion täysremontti ja liikunnan tuleminen säännölliseksi ja luonnolliseksi osaksi elämää. Silloin mä olin intoa täynnä ja todella päättäväinen, jotta pääsisin tavoitteisiini. Tsemppasin täysillä 3-4 kuukautta ja sain tuloksia aikaan. Fiilis oli aivan käsittämättömän hieno. Olin ylpeä itsestäni ja mulla oli tosi energinen ja hyvä olo. Kuinka ollakkaan, tämä meidän muutto sekasi kaiken (hyvä, kun voi syyttää muuttoa aina tilaisuuden tullen ;)). Tekosyy tai ei, mutta joka tapauksessa koin, että mulle tuli liikaa asioita yhdellä kertaa. 

Liikunta rupesi pikku hiljaa vähenemään ja ruokien kans ei voinut olla enää niin tarkka, kun elettiin niin epäsäännöllistä ja repivää aikaa ennen muuttoa. Sitten kun tultiin tänne, kesti aikansa ennen kuin pääsi kiinni normaaliin arkeen. 

Okei, no nyt jos mä mietin missä tilanteessa olen tällä hetkellä... Ei hyvä! Nyt tuntuu taas siltä, että pitäisi "aloittaa" jotain. Liikunta pitäisi saada taas säännölliseksi ja ruuat fiilata pikkasen tarkemmin. Mä rupesin pohtimaan, että mä oon oikeesti semmonen ihmistyyppi, jonka on vaikea pysyä pitkäjänteisesti jossakin asiassa. Todella rasittavaa. Mä innostun helposti uusista jutuista, kunnes innostus laskee kuin lehmän häntä. Tällä liikunta/terveelliset elämät- sektorilla mun elämässä ei ole pysyvyyttä. Tän on pakko jotenkin liittyä samaan asiaan kuin mun kiertolaisuusveri*. Haha, kyllä!

*sellaista verta, joka pistää jalan vipattamaan suuntaan jos toiseen. Matkustelee ja muuttaa. Elämä ei pysy samanlaisena kovin pitkään. Aina haaveilee jostakin ja tavoittelee jotakin. Inspiroituu ja välillä sitten taas ei. Levoton sielu :) 

Anyway. Sen verran mä tsemppasin tänään, että kirjoitin mun ETR-vihkoon tämän hetken tilanteen ja mitä asioita mun pitäisi muuttaa. Mä aion nyt skarpata jälleen kerran ja pienin askelin koittaa päästä liikkeelle. Nyt jos koskaan mun on ryhdistäydyttävä, koska tätä menoa olen kohta samassa tilanteessa kuin tosiaan puoli vuotta sitten. En ole uskaltanut edes mennä puntarille pitkään pitkään aikaan, voitteko kuvitella?! Elikkäs ei ole oikein voittajafiilis nyt. Varsinkin kun takaraivossa on semmonen ajatus, että miksi mä taas koittaisin tsempata itseäni, kun en kuitenkaan pysty elämään terveellisesti koko lopun elämääni. Toisaalta en halua myöskään tätä nykyistä olotilaa. Tiedättekö kun ei vaan jaksa aina tsempata. Olisi niin huippua kun tää tulisi luonnostaan, eikä puoliväkisin. Ihailen niitä ihmisiä, joilla on mielenlujuutta ja sitkeyttä. Niitä, jotka on pitkäjänteisiä ja säännöllisiä. 

Mä kuulen nyt mun siskon äänen (siis päässä): "Älä kato ressaa, sä otat tän liian vakavasti. Kyllä se siitä..." :) Mulla on tapana ehkä vähän dramatisoida asioita ja ottaa asioita liian raskaasti. Olen kuullut siitä miljoona kertaa. Minkäs teet?! ;) Jeps, mutta jos jotain positiivista tässä mietin, niin on mun tilanne silti paljon parempi nyt, kuin silloin syksyllä. Syön nykyään aika monipuolisesti ja annoskoot ja lautasmalli on kunnossa. Ongelmana on herkut ja roskaruoka ja lähinnä se, että osaisi tehdä tiukan paikan tullen oikeita ruokavalintoja!!! 

Katsoin muuten tässä yksi päivä meidän kylän kuntosalin mainosta ja mietin pitäisikö liittyä sinne. Se oli ihan siedettävän hintanen, mutta ryhmäliikuntaa oli aika vähän. We'll see. Jospa kesä menisi lenkkeillen ja kuulaillen. 

Inspiraatiota odotellessa ;)