Outoja katseita

Moikka!

Pakko tulla heti kertomaan tänne miten meidän kerho meni :). Mä siis olen opetellut ajamaan täällä sen verran, että löydän tähän keskiviikon kerhoon ja huomiseen kerhoon, josta kerroin viime viikolla. Me lähdettiin ajelemaan poikien kanssa hyvissä ajoin aamulla, että oltaisiin tällä kertaa ajoissa paikalla. Ajoreitti on onneksi helppo joten ei hätää. No löysin paikan ja oven eteen oli jätetty rattaita joten oletin, että ollaan oikeassa paikassa. Oven takaa kuului jo laulua - hitsi, taasko me myöhästyttiin?! :). Ei kun vaan sisälle ja mammat ja lapset oli siellä taas ringissä. Tällä kertaa vastaanotto ei oikein ollut mitä parhain. Kaikki vähän vilkuili meitä oudosti ja yksi äiti sitten siirsi pehvaansa sen verran, että mahduttiin rinkiin. Jonkun aikaa siinä laulettiin ja leikittiin mukana ja välillä saimme hymyjä ja välillä jälleen outoja katseita. Sitten kun ohjaaja lauloi jonkun "bye bye"-laulun ja kaikki vilkuttivat, mietin että mitäs tää nyt on :). Lopulta ohjaaja sanoi meille, että te ilmeisesti olitte menossa sinne toiseen kerhoon. Jep, eli väärässä paikassa oltiin. 

Ei siinä mitään.. kerättiin kimpsut ja kampsut ja siirryttiin kellariin. Siellä oli vain yksi äiti lapsensa kanssa ja hän oli tuttu viime torstain kerhosta. Juteltiin siinä vähän aikaa ja hän kertoi, että oli itsekin ekalla kerralla mennyt vahingossa sinne muskariin. Pikku hiljaa kellarihuoneeseen rupesi valumaan lisää äitejä ja pian huoneen täytti lasten ja aikuisten mukava sekalainen puheen sorina. Siellä oli porukkaa Hollannista, Belgiasta, Italiasta, Espanjasta, Amerikasta, Englannista, Virosta ja me Suomesta :). Eli todellakin kansainvälinen kerho. Siellä oli ihan vapaata oleskelua. Lapset leikki ja aikuiset juttelivat keskenään. Välillä olin vähän pihalla, kun ei oikein ollut juttukaveria, mutta välillä taas sain seuraa. Se meni silleen omalla painollaan. Siellä oli onneksi muitakin uusia äitiejä joten kaikki oikeastaan kyselivät toistensa nimiä ja lasten ikiä jne. Se oli tosi kiva paikka ja pojat tykkäsivät, kun saivat leikkiä uusilla leluilla. Kerrankin tuntui, että meidän vanhempi poitsukin oli elementissään pomppiessaan pikku trampoliinilla ja patjoilla. 

Tällä kertaa mitä pienempi edellä, sitä isompi perässä ;) Kuva on meidän taloyhtiön leikkipihasta. Täällä satoi koko viime viikon, mutta pihalle oli pakko päästä purkamaan energiaa. 

Kerho kesti aika kauan ja mun eväät ei oikein tehnyt kauppansa joten päädyttiin lounaalle Mäkkäriin aivan tän kerhotilan viereen. Se oli tupaten täynnä joten mentiin istumaan semmoiseen isoon lastenpöytään, jossa oli kaksi Sveitsiläistä äitiä lapsineen. Syötiin siinä vähän aikaa kunnes huomasin, että toinen naisista jotenkin irvisti kummasti ja katsoi meitä ja sitten katsoi sitä sen kaveria. Se teki sen varmaan pari kertaa myöhemminkin. Siis mä olin ihan, että mitä ihmettä meissä on vikana!! Ihan kun me ei oltais muka nähty sen muikkelin ilmettä. Se vielä heitti päätänsä silleen osoittaakseen meitä sille toiselle naiselle. Ihan ihme touhua! Onkohan tyypillistä Sveitsiläistä, who knows?! Tuntui kyllä aika kurjalta. No haistakoon ne akat vaikka ihan sitä itteensä, sanon minä!

Kotimatkalla molemmat pojat nukahti autoon ja sain siirrettyä nukkuvana ne kotiin joten nyt on vähäsen omaa aikaa, kivaa. Huomenna sitten sinne Chamin kerhoon. Kyllä huomaa miten piristävää on tavata muita ja pikku hiljaa päästä verkostoitumaan.

Viikonloppua odotellen!