Tän maman unohdus ja kasvisten suitsutusta

Hoi! Pikku juttu, mutta K:lla oli tänään valokuvaus Stepparissa ja mä unohdin sen totaalisesti! JUST tänään sillä oli päällä kulunut T-paita ja enemmän kulunut huppari, koska vanhempainillassa painotettiin, ettei kannata laittaa lapselle ykkösvaatteita, koska siellä maalataan, askarrellaan ja juostaan ulkona. Luonnollisesti. Eikä ne ota vastuuta vaatteista. No tämä kehotus oli ehkä niille vanhemmille, joiden rinsessat leikkii siellä minihameet ja röyhelöpaidat päällä, kyllä! Painottivat myös, että vaatteiden kannattaa olla mukavat (ja turvalliset) päällä ja sellaiset, joilla voi ylipäätään leikkiä ja kiipeillä ulkona. Juu, että ihan perusteista lähdetään joidenkin kohdalla. Siellä on nimittäin vähän fiinimpääkin sakkia. No joka tapauksessa harmittaa vaan, vaikka onkin pinnallinen juttu. Toivotaan, ettei kaikilla muilla ollut ykkösiä päällä, koska muuten meidän suomipoika erottuu aika rajusti sieltä :). 

Ilman aasinsiltoja päivän toiseen aiheeseen - kasviksiin. Mä tänään oikein tajusin, miten mun ruokavalio on muuttunut terveellisempään suuntaan viime syksystä. Olen nyt käytännössä vuoden suurinpiirtein noudattanut sellaista ruokavaliota ja ruokarytmiä, jota PT silloin suositteli. Varsinkin kasvisten osuus on massive! ja se tulee jotenkin ihan luonnostaan. Siihen olen tosi tyytyväinen. Mun lemppariksi on muodostunut uunikasvikset. Se on niin helppoa. Haaste on vaan saada kasvikset kypsiksi yhtä aikaa. Esimerkiksi kuvassa oleva setti oli täys fiasko. Bataatti jäi raa'aksi vaikka yleensä se kyllä kypsyy nopeasti ja tein suht ohuita paloja. Samoin sipulit oli vähän kovia ja ne jäi kokonaan syömättä. Sienet ja kesäkurpitsa on mun kestosuosikkeja, kypsyy nopeasti. Tykkään myös porkkanoista, mutta niistä täytyy tehdä ohuita siivuja, jotta ne ehtii kypsyä muiden mukana.

Mä niin tykkäisin tehdä kasvissosekeittoja, mutta viimeksi kun tein (tuli omasta mielestä tosi hyvää) keittoa niin toinen pojista kirjaimellisesti oksensi maistettuaan yhden lusikallisen ja toinen ei suostunut edes maistamaan. Mies ei myöskään välitä sosekeitoista, tulee mieleen kuulemma vauvan ruuat. Se keitto oli oikeesti todella hyvää, laitoin päälle vielä raejuustoa ja kanasuikaleita. Eikä keitossa ollut edes kermaa, vaan perunaa, porkkanaa, bataattia ja kesäkurpitsaa, kasvisliemifondue ja muistaakseni pippuria.

Eilen tein muuten kans tosi hyvää ruokaa, johon sain ujutettua kasviksia ja lapsillekin kelpasi kuin vahingossa. Se oli sitä riisisekoitusta, mistä joskus täällä kerroinkin, mutta tällä kertaa jauhelihasta. Eli riisin sekaan kiehumaan porkkana- ja kesäkurpitsaraastetta. Sitten paistaa jauhelihaa ja maustaa sen hyvin. Sitten vaan sekaisin ja hyvää on! Seuraava askel olisi kokeilla jotain uusia kasviksia, joita ei normaalisti tule valmistettua. Tulisi vähän enemmän vaihtelua. Itse asiassa kokeilin elämäni ensimmäistä kertaa kurpitsaa muutama viikko sitten, kun niitä on nyt täällä tyrkyllä joka paikassa. Se oli tosi hyvää. Aika makeaa niinkuin bataatti.

Kesällä söin enemmän salaattia, mutta näin syksyllä huomaa, että tekee mieli enemmän lämpimiä kasviksia. Semmoista vaan täältä down-luolasta. Ei meinaa napata vieläkään... kummallista. No en ressaa ja päivä kerrallaan. Eilinen lenkki piristi onneksi. Tänään on satanut koko päivän joten lenkille en viitsi lähteä, mutta mä harkitsen jos tekis pienimuotoisen kotitreenin nyt kun pojat on jo unten mailla. Lycka till!

xxx

(tää on tarttunut mulle, kun sitä viljellään täällä joka paikassa... kissiä ja hania vaan ihmiset :))

Kurpitsafarmi

Me käytiin lauantaina yhdellä Jucker Farmilla. Täällä on nyt ollut monta päivää aurinkoista ja lämmintä, reilut 20 astetta. Lauantainakin oli ihan pilvetön taivas ja saatiin nauttia mukavasta päivästä kurpitsafarmilla ja kaikkien mieli vähän koheni :) Olkaatte hyvät, nauttikaa kurpitsan täyteisistä kuvista...

Matkan varrella oli somia perisveitsiläisiä taloja.

Oletan, että nämä on maisseja... jotain kuivia versioita?!

Siellä oli myynnissä kaikenlaisia kurpitsoista tehtyjä tuotteita ja me ostettiin mm. suklaa- sekä hunajakuorrutteisia kurpitsansiemeniä, kurpitsamehua, jota sai itse kaataa pulloon, kurpitsaöljyä, sekä kurpitsatomaattisosetta. 

Tähän lippaaseen maksettiin mehupullo (3cfr) kolikoilla :)

Tämmöstä tällä kertaa. Moikkamoi!

Nostetta Dinosynttäreiltä

Elämä hymyilee jälleen. Me oltiin perjantaina yhden pojan 4v. synttäreillä ihan Stepparin kupeessa. Tämä synttärisankari on muutes myös Pöllökerhossa. Paikka näyttää ulospäin vähän rähjäiseltä mökkeröltä ja pihapiirissä on kaikenmaailman lautakasoja ja epämääräistä juttua. Olen monesti miettinyt Steppariin ajaessa, että mikähän paikka tuo on. Portista sisälle päästyämme meitä oli kuitenkin vastassa tosi kauniisti koristeltu juhlapöytä :). Paljastui, että piha on tosi suuri ja siellä oli kaikkea kivaa tekemistä lapsille. Mm. kiipeilypaikkoja, liukumäki, hiekka"laatikko", vanha vene, jossa pystyi kiipeilemään ja leikkimään ja iso viherkenttä, joitakin autoja ja grillauspaikka. Ilmeisesti tämä on tila, jota voi vuokrata erilaisiin tilaisuuksiin ja eri lapsiryhmille. No anyway, toimi hyvin synttäreiden pitopaikkana. Me ollaan nyt oltu kaksilla synttäreillä täällä Sveitsissä ja täytyy sanoa, että aika paljon porukat ovat panostaneet juhliin :). Edellisethän oli Minni-teemalla hienossa ravintolassa ja kauniilla paikalla järven rannalla :). Tulee vähän paineita järjestää marraskuussa K:n synttärit. No oikeesti Sveitsiläisillä on kyllä tapana pitää aika vaatimattomat juhlat ihan kotonaan, joten ehkä me mennään sitten paikallisten tapaan. Katsotaan...

Kaikille pikkuvieraille oli varattu pussi, jossa oli kaikkea pientä kivaa.

Kakkuna oli upean värikäs kokonaisuus. 

Aikuisille oli eri tarjoilupöytä, jossa oli kaikkea ihanaa tarjottavaa ja tällä kertaa äidit oikeesti söikin jotain siitä pöydästä! Mä oon nimittäin huomannut, ettei täällä monikaan ota mitään tarjolla olevia herkkuja/naposteltavia. Varmaan turhauttavaa laittaa esille mitään, kun kukaan ei kumminkaan ota. Onneksi täällä oltiin vähän rennommin.

Oli kaikinpuolin mukava iltapäivä ja piristi kummasti! Juttelin muuten synttäreillä yhden mun ikäisen naisen kanssa, joka asuu tässä meidän lähellä ja johon olen tutustunut jonkun verran. Hänkin oli kokenut voimakasta koti-ikävää ja oli melkein masentunut sen jälkeen, kun palasi Sveitsiin kotimaavisiitin jälkeen. Joten mun olotilat on ihan normaaleja ja kuuluu kuvioon. 

xoxo

Hands up for the cool boys!

Moi! Ensiksi pakko vähän purkaa muutama juttu. En haluaisi valittaa, MUTTA en vaan millään meinaa saada pakkaa kokoon Suomireissun jäljiltä. On väsy, mikään ei huvita, kämppä on sotkuinen, tuntuu että on vaan liikaa hommaa. Mies on ollut pari päivää työreissussa, ei paha, mutta vaikuttaa kummasti. Miten voi olla niin riittämätön olo. En saa itsestäni mitään irti. Tarviiko? Miten voi vain kahden pienen lapsen ja kodin hoitaminen olla niin rankkaa. Ei se aina ole, mutta tänään on. Sitten pitäisi pitää itsestään huolta, pukeutua trendikkäästi ja näyttää hyvältä, syödä terveellisesti ja liikkua säännöllisesti... listaa voisi jatkaa.

Kaiken kökön keskellä (tää on lähinnä fiilis, down-päivä taas, huomenna on toivottavasti up-päivä!) mua piristää nää hauskat pojat. Vaikka ne vie musta kaikki mehut, niin kyllä ne antaakin paljon. Mä seuraan sellaista blogia kuin After the Storm ja sen inspiroimana tulee nämä...

Tässä mä oon, 1,5v mammanpoika. Mulla on hauskoja ilmeitä ja eleitä. Mä innostun todella kovasti kaikista pienistä jutuista kuten rusinat, xylitol-pastillit, hyvä kirja, norsu (joka on tuolla kärryssä), autot jne. Joskus kun mä oikein innostun niin mä steppaan paikoillaan hymy korvissa tai pyörin ympäri monta kertaa. Mulla on omaa tahtoa ja koettelen välillä tosi kovaa äidin ja isän hermoja. Yleensä saan tahtoni läpi, kun kukaan ei jaksa kuunnella mun itkua ja raivoamista. Pääasiassa olen kyllä hyvällä tuulella ja olen hauska veijari. Syön melkein mitä vain ja suurinta herkkua on herneet ja mustikat sekä "nonena"=omena, niin ja ne rusinat, joita on kiva valkata myslin seasta. Osaan syödä itse, välillä käsillä ja välillä haarukalla tai lusikalla. Puolet ruuasta on lattialla tai sylissä, koska mä en enää suostu pitämään ruokaessua, joka äitin mielestä olis niin kätevä. Mä kaadan aika monta kertaa päivässä maidot tai vedet lattialle. Mä oon niin syötävän söpö, että se jo itsessään piristää mun mammaa, vaikka mä kuljen sen perässä kyllästymiseen asti. Mä osaan jo antaa pusuja (ilman ääntä). Tykkään mun isoveljestä ja kopioin kaikkea mitä se tekee. Annoin tänään sille tosi monta halia. Mulla on monta sanaa: paipai/eippa, heppa, tippu, aippa, peipää, aitoo=maito, tettä, äiti, ummi, pappa, nanana=banana, wau, auto, pipi... (Siinä yhdessä kuvassa mulla on päällä mun isoveljen huppari, koska mä kastelin kaikki mun vaatteet hypätessäni tuonne veteen. Miks en osaa tehdä kaikkea mitä isoveli tekee?!)

Mä taas sitten oon ton pikkuipanan isoveli ja parin kuukauden päästä jo 4 vee. Mulla on ideoita ja ajatelmia vaikka muille jakaa. Puhun ja selitän paljon, koska mulla on koko ajan montaa rautaa tulessa. Olen energinen ja kekseliäs. Mulla on tosi vilkas mielikuvitus. Näissä kuvissa mä kalastan lehtiä pitkällä oljenkorrella. Keksin leikin melkein mistä vain, mutta eniten mä kyllä tykkään leikkiä autoilla konttien lattialla. Äiti ei oikein ole innoissaan, kun mun housuihin tulee reiät polviin muutamassa päivässä. Se puhui jotain polvipaikkojen hankkimisesta. Mä ihan tykkään nykyisin mennä sinne pöllökerhoon. Aluksi en millään tajunnut, miksi äiti ei voi jäädä sinne. Onneksi olen siellä vaan 3,5 tuntia kerrallaan. Ihan jees. En aina ymmärrä mitä siellä puhutaan, mutta seuraan muita ja toistan perässä mitä tädit sanoo. Kyllä mä varmaan kohta opin englantia. Mulla on Suomessa hyviä kavereita ja ihania serkkuja, joiden kanssa tykkään leikkiä. Mulla on ikävä niitä, mutta tykkään silti Sveitsistä, koska mun lelut on täällä ja koska meidän ikkunaverhot menee nappia painamalla kiinni ja auki. 

Tykkään pyöräillä, skeitata ja potkutella mun potkulaudalla. Olen taitava melkein missä vain. Tosin en ole yhtään kiinnostunut piirtämisestä tai värittämisestä. Joskus maalaan vesiväreillä tai teen juttuja muovailuvahalla, mutta autot on vaan niin parhaita. Tykkään pågen leivästä, banaanista, makaroonista, raejuustosta ja kurkusta niin ja tietenkin suklaasta... en oikein muusta. Tää tuottaa äitille vähän päänvaivaa. Tykkään kovasti mun pikkuveljestä, vaikka joskus se on rasittava, kun se sotkee mun leikit. Pidän huolta pikkuveljestä ja pidän sen puolia, joskus kuulemma vähän liiankin hanakasti. En viihdy yhtään yksin, en edes yöllä, siksi on kiva kömpiä melkein joka yö äitin ja iskän väliin. Yksi mun lempibiiseistä on Kakkaa lumella by Ella ja Aleksi.

Sen pituinen se <3

Häistä ja haikeasta paluusta

I'm back. Voi kyllä täytyy sanoa, että oli aivan upean tunnelmalliset ja ihanat häät Suomessa pohjanmaalla! Mun sisko oli NIIN über kaunis morsian pitsipuvussaan ja hunnussaan seppeleen kera että oksat pois! Ai että. Tässä muutamia herkkupaloja, joita ehdin räpsiä illan aikana (ei valitettavasti hääparista) :) 

Tällä kertaa kotiin lähtö tuntui tosi haikealta, kun tajusin, ettei tulla Suomeen pitkään aikaan. Seuraavan kerran ehkä ensi kesänä. Oli niin ihanaa nähdä ystäviä, sukulaisia ja perhettä, että sydäntä riipaisi tulla takaisin Sveitsiin. Mietin taas, että miksi ihmeessä me muutettiin tänne (vaikka tiedän varsin hyvin miksi). Lapset on pieniä ja olisi mukava kun heillä olisi isovanhemmat ja serkut lähellä. Meillä olisi tukiverkostoa ja pääsisimme varmasti vähän helpommalla. Noh, sitten taas tulin siihen tulokseen, että tämä kivi piti kääntää. Meitä olisi jäänyt ihan varmasti harmittamaan jos ei oltais muutettu tänne, kun kerran siihen tarjoutui mahdollisuus. Saamme täältä upeita kokemuksia ja tulemme varmasti vahvempina takaisin. Nämä kaksi viimeistä päivää on ollut vaan vähän down-päiviä. Kyllä se taas tästä, kun pääsee Sveitsin rytmistä kiinni. Positiivista on Steppari, joka tuo vaihtelua arkeen sekä nyt perjantaina me ollaan menossa yhden pojan 4v. synttäreille sisäleikkipuistoon. Uskon, että pojat tykkää tosi paljon! Ja onhan meille tulossa reilun viikon päästä taas Suomivieraita, joten no hätä! Kaik' hyvin! 

Mä tajusin, että meillä on vähän niinkuin toinen jalka Suomessa ja toinen jalka täällä. Tämähän luonnollisesti vaikuttaa kotiutumiseen... Tuotiin taas yksi matkalaukullinen ruokaa Suomesta (täysjyvätuotteita, leipää, karjalanpiirakoita, lauantaimakkaraa, xylitol-purkkaa). Kävin kampaajalla Suomessa ja tekisi mieli kantaa mattoja ja muita sisustusjuttuja Suomesta. Tekisi mieli käyttää lapset Suomen neuvolassa jaja... ei vaan pysty :). Suomen säätä ei tosin ole ikävä! Täällä on ollut niin kivoja aurinkoisia syyssäitä, tykkään. Yritän ajatella elämää isona kokonaisuutena. Meidän elo täällä on vain pieni osa sitä, joten parasta ottaa kaikki ilo irti. Harmi vaan kun arki on aikalailla samanlaista missäpäin maailmaa tahansa, ellei voita lotossa ;). 

xoxo

Viikko pikakelauksena ja kohti kotimaata

Heipparallaa!

Mulla on ihan selvästi joku suvantovaihe tän blogin suhteen. Muuton jälkeen oli paljon asiaa ja teki mieli kertoa KAIKKI mitä täällä tapahtuu :). Nyt vissiin elämä täällä on niin arkista ja jokseenkin tasaantunut, ettei meinaa tulla mitään asiaa. Tällä hetkellä perus arjen pyörittämiseen menee hirveästi energiaa, vaikka mun mielestä meidän arki on ihan tavallista. En ole mikään suurperheen äiti tai mitään, mutta mulle näissä pikkupojissa on ihan tarpeeksi tekemistä. Illalla on pellit ihan seis, kun lapset on nukkumassa. Miehelläkin on ollut viime aikoina pari lyhyttä työreissua ja pitkiä päiviä joten sekin tietenkin vaikuttaa. Kunpa osaisin käyttää enemmän hyödyksi lastenhoitoapua, kun sitä kerta olisi tarjolla. Kukkaron nyörit vaan auki nainen! Arkea on kyllä helpottanut se, että K käy kerhossa. Sillä aikaa saan hoidettua asioita, käytyä ruokakaupassa tai siivottua kotona. Tosin V joutuu osallistumaan näihin tylsiin juttuihin, mutta hän onneksi on aika kekseliäs ja osaa leikkiä yksinkin. Torstaisin on kerhon aikana Liftillä naisten aamu, joten siellä olen käynyt pari kertaa.

Lyhyesti tän viikon ohjelmaa. K siis käy Stepparissa tiistaisin ja torstaisin aamupäivän.  Keskiviikkoisin on se yksi kansainvälinen kerho, jossa me käytiin keväälläkin. Nämä on semmoiset pysyvät jutut meidän viikossa. Tuo keskiviikon ryhmä on mulla vähän mietinnässä, mutta siellä on kiva käydä silloin tällöin ja varsinkin jos on sadepäivä. Siellä tapaa paljon äitejä ympäri maailmaa ja lapset tykkää leikkiä siellä, joten ihan jees. Tänä keskiviikkona tapasin siellä yhden italialaisen naisen, joka asuu täällä meidän kylässä ja vaihdettiin numerot. Check - yksi uusi numero kännykkään!! Torstaina oli Steppareilla vanhempainilta ja olin kyllä todella otettu mitä kaikkea tuo paikka tarjoaa. Aivan huikeeta! No sanotaanko että rahoille tulee kyllä vastinetta ja sen huomaa, että paikka on yksityinen. Niiden on pakko tarjota todella korkeatasoista, hyvin suunniteltua ja valmisteltua ohjelmaa, jotta ne saa sinne lapsia. Henkilökuntaa on paljon ja kaikki vaikuttaa tosi mukavilta. Ei voisi kyllä parempaa paikkaa tähän hätään toivoa. K on sopeutunut sinne hyvin! Seuraa paljon muita lapsia ja toistaa perässä, mitä muut sanovat. Ottaa kuulemma aina tätiä kädestä kiinni ja näyttää mitä haluaa jne. Siitä se lähtee! Perjantaina käytiin pyörä/kävelylenkillä ja ihasteltiin matkan varrella maatalon eläimiä. Lauantaina kruisailtiin ympäri ämpäri ja käytiin leikkipuistossa ja tänään ollaan valmisteltu lähtöä Suomeen. Huomenna lennetään tosiaan Suomeen häihin. Jippii! 

Isoveli koittaa rohkaista pikkuveljeä menemään lähemmäksi :)

Monesti lehmillä on kello kaulassa ja kilkatus kuuluu kaukaa asti :)

Saas nähdä tuleeko Suomikaipuuta tällä kertaa. Palaan astialle reilun viikon kuluttua. 

Tsemppiä jokaisen viikkoon<3

5 kuukautta Sveitsissä - kokemuksia ja tuntemuksia

Postaustahti on valitettavasti ollut taas vähäistä. Ei meinaa millään löytyä aikaa tai energiaa. Yleensä päivitän lasten mentyä nukkumaan, mutta viime viikko oli jotenkin kaikkea ohjelmaa täynnä, niin ei vaan jaksanut edes avata tietokonetta. Toivottavasti siellä on kuitenkin jokunen lukija vielä matkassa mukana.

Mennäänpä ajassa vähän taaksepäin. Muutimme Sveitsiin noin viisi kuukautta sitten huhtikuun alussa.

Täällä oli kevät pitkällä ja ihastelin maan vihreyttä ja kauneutta. Olin otettu näistä mahtavista vuoristomaisemista ja järvistä. Krookukset ja tulppaanit kukkivat ja osa puista oli nuppuja täynnä, osa lehdistä auenneet. Kaikki tuntui niin upealta. Asuntomme, jota en ollut nähnyt livenä etukäteen, oli positiivinen yllätys. Ensimmäiset päivät Sveitsissä oli alkuhuumaa täynnä.

Alussa me ajeltiin paljon katselemassa lähiympäristöä ja maisemien ihastelusta ei meinannut tulla loppua. Tietenkin kaiken huuman keskellä täytyi saada asunto kuntoon, laatikoita purettiin ja laitettiin tavaroita paikoilleen. Käytiin myös useasti Ikeassa, kun meidän täytyi saada säilytyskalusteita, koska tässä asunnossa ei ollut makuuhuoneissa kaappeja, mikä on yleistä täällä ja esim. Saksassa.

Alussa oli hämmentävää mennä esim. ruokakauppaan. En tiennyt oikein mistä löytyy mitäkin. Mikä on rahka? Onko täällä raejuustoa? Täytyi tyytyä muuhun kuin ruisleipään. Kauhistelin lihan hintaa ja muutenkin sitä miten kallista täällä on. Toisaalta huomasin, että jotkut tuotteet ovat halvempia täällä kuin Suomessa

Ensimmäinen Italian reissu äitienpäivän kunniaksi. Se oli ikimuistoinen, koska olin haaveillut Italiaan pääsystä monet vuodet. Tänne muutettuamme se oli helposti toteutettavissa, koska ajomatka kestää vain kolmisen tuntia. En tajunnut, että viiden kuukauden sisällä tullaan käymään siellä yhteensä 5 kertaa ;).

Arki tuli myös vastaan. 

Tuli kylmiä ja tuulisia päiviä. En ymmärtänyt mitä nämä tyypit täällä puhuvat. Kaikki kuulosti aluksi siansaksalta. Tunsin itseni ulkopuoliseksi meidän pihassa, vaikka naapurit vaikuttivatkin päällisin puolin mukavilta. Tuli nolo tilanne kaupassa, kun suomalainen pankkikortti ei toiminutkaan eikä käteistä ollut tarpeeksi. Onneksi takanani jonottanut mies maksoi puuttuvan osa. Wiuh, siitä selvittiin. Tajusin, että kaikki ihmissuhteet täytyy luoda alusta. Sveitsin kännykässä ei ollut kuin mieheni numero. Stressasin lasten puolesta. Saavatko he kavereita, sopeutuuko pojat tänne? 

Vaati rohkeutta ja päättäväisyyttä mennä tsekkaamaan kylän kuntosali. Kävin pihassa kerran, mutta käännyin takaisin. Palasin myöhemmin uudestaan ja uskaltauduin sisälle. Onneksi siellä muutama työntekijä osasi englantia ja huomasin, että ihan turhaan jännitin.

Kesä tuli ja meillä kävi paljon ihania vieraita ja itse kävimme lomalla Suomessa. Kesä meni jotenkin omalla painollaan. Kävimme paljon rannalla ja aika kului mukavasti. 

Kesällä juhlittiin meidän 6-kymppisiä! Todettiin, että täällä me nyt ollaan, koska kriiseiltiin Suomessa, että meidän on pakko tehdä jotain, mennä jonnekin ja toteuttaa unelmia, ennen kuin lapset on kouluiässä ja me vanhoja :)

Nyt tilanne on se, että asunto tuntuu suht koht kodilta. Ruokakaupat on tulleet tutuksi ja osaan hakea lihat sieltä, missä ne on ok-hintaisia. Tiedän, että täällä pitää AINA olla jonkun verran käteistä mukana. Osaan ja uskallan ajaa autoa muutamia tuttuja reittejä. Tiedän hyviä lenkkipolkuja. Ymmärrän jonkun verran saksaa ja pystyn sanomaan jotain saksaksi kaupassa tai ravintolassa. Olen tehnyt muutaman ostoksen paikallisella facebook-kirpparilla. Kännykkään on ilmestynyt aika monta uutta numeroa :). Tunnen meidän kylältä muutamia ihmisiä ja on mukava törmätä heihin kaduilla. Kerhokuviot pyörii ja yksi tärkeimmistä jutuista täällä on Lift (kansainvälinen kirkko), josta on tullut meille tärkeä yhteisö ja koti. 

Yritän sietää joidenkin sveitsiläisten (en halua yleistää ;)) tarkkuutta ja tavallaan joustamattomuutta, myrtsinaamoja ja ärsyttäviä tapoja liikenteessä. TÖÖÖÖTTT!!! kuuluu  ja kädet vispaa heti jos tekee pienimmäisenkin virheen. TODELLA ärsyttävää! Paikallinen kierrätyskulttuuri on myös todellista taidetta, mikä on tietysti hyvä asia, mutta meidän pitäisi aktivoitua tässä asiassa pikkasen paremmin. Kierrätyskeskuksista löytyy kaikille mahdollisille roskille oma paikka mm. kuiville leiville, kynttilän jämille, viinipullon korkeille, lasipulloille värien mukaan, espressokapseleille jne... täytyy ottaa kuvia joskus kun rohkenen mennä sinne viidakkoon uudestaan. Se on kokemisen ja näkemisen arvoinen paikka!

Nyt lopetan ja toivotan mukavaa viikkoa kaikille! Syksy on täällä, lehtiä tippuu hiljalleen puista, mutta lämpöasteita on 25 :)