5 kuukautta Sveitsissä - kokemuksia ja tuntemuksia

Postaustahti on valitettavasti ollut taas vähäistä. Ei meinaa millään löytyä aikaa tai energiaa. Yleensä päivitän lasten mentyä nukkumaan, mutta viime viikko oli jotenkin kaikkea ohjelmaa täynnä, niin ei vaan jaksanut edes avata tietokonetta. Toivottavasti siellä on kuitenkin jokunen lukija vielä matkassa mukana.

Mennäänpä ajassa vähän taaksepäin. Muutimme Sveitsiin noin viisi kuukautta sitten huhtikuun alussa.

Täällä oli kevät pitkällä ja ihastelin maan vihreyttä ja kauneutta. Olin otettu näistä mahtavista vuoristomaisemista ja järvistä. Krookukset ja tulppaanit kukkivat ja osa puista oli nuppuja täynnä, osa lehdistä auenneet. Kaikki tuntui niin upealta. Asuntomme, jota en ollut nähnyt livenä etukäteen, oli positiivinen yllätys. Ensimmäiset päivät Sveitsissä oli alkuhuumaa täynnä.

Alussa me ajeltiin paljon katselemassa lähiympäristöä ja maisemien ihastelusta ei meinannut tulla loppua. Tietenkin kaiken huuman keskellä täytyi saada asunto kuntoon, laatikoita purettiin ja laitettiin tavaroita paikoilleen. Käytiin myös useasti Ikeassa, kun meidän täytyi saada säilytyskalusteita, koska tässä asunnossa ei ollut makuuhuoneissa kaappeja, mikä on yleistä täällä ja esim. Saksassa.

Alussa oli hämmentävää mennä esim. ruokakauppaan. En tiennyt oikein mistä löytyy mitäkin. Mikä on rahka? Onko täällä raejuustoa? Täytyi tyytyä muuhun kuin ruisleipään. Kauhistelin lihan hintaa ja muutenkin sitä miten kallista täällä on. Toisaalta huomasin, että jotkut tuotteet ovat halvempia täällä kuin Suomessa

Ensimmäinen Italian reissu äitienpäivän kunniaksi. Se oli ikimuistoinen, koska olin haaveillut Italiaan pääsystä monet vuodet. Tänne muutettuamme se oli helposti toteutettavissa, koska ajomatka kestää vain kolmisen tuntia. En tajunnut, että viiden kuukauden sisällä tullaan käymään siellä yhteensä 5 kertaa ;).

Arki tuli myös vastaan. 

Tuli kylmiä ja tuulisia päiviä. En ymmärtänyt mitä nämä tyypit täällä puhuvat. Kaikki kuulosti aluksi siansaksalta. Tunsin itseni ulkopuoliseksi meidän pihassa, vaikka naapurit vaikuttivatkin päällisin puolin mukavilta. Tuli nolo tilanne kaupassa, kun suomalainen pankkikortti ei toiminutkaan eikä käteistä ollut tarpeeksi. Onneksi takanani jonottanut mies maksoi puuttuvan osa. Wiuh, siitä selvittiin. Tajusin, että kaikki ihmissuhteet täytyy luoda alusta. Sveitsin kännykässä ei ollut kuin mieheni numero. Stressasin lasten puolesta. Saavatko he kavereita, sopeutuuko pojat tänne? 

Vaati rohkeutta ja päättäväisyyttä mennä tsekkaamaan kylän kuntosali. Kävin pihassa kerran, mutta käännyin takaisin. Palasin myöhemmin uudestaan ja uskaltauduin sisälle. Onneksi siellä muutama työntekijä osasi englantia ja huomasin, että ihan turhaan jännitin.

Kesä tuli ja meillä kävi paljon ihania vieraita ja itse kävimme lomalla Suomessa. Kesä meni jotenkin omalla painollaan. Kävimme paljon rannalla ja aika kului mukavasti. 

Kesällä juhlittiin meidän 6-kymppisiä! Todettiin, että täällä me nyt ollaan, koska kriiseiltiin Suomessa, että meidän on pakko tehdä jotain, mennä jonnekin ja toteuttaa unelmia, ennen kuin lapset on kouluiässä ja me vanhoja :)

Nyt tilanne on se, että asunto tuntuu suht koht kodilta. Ruokakaupat on tulleet tutuksi ja osaan hakea lihat sieltä, missä ne on ok-hintaisia. Tiedän, että täällä pitää AINA olla jonkun verran käteistä mukana. Osaan ja uskallan ajaa autoa muutamia tuttuja reittejä. Tiedän hyviä lenkkipolkuja. Ymmärrän jonkun verran saksaa ja pystyn sanomaan jotain saksaksi kaupassa tai ravintolassa. Olen tehnyt muutaman ostoksen paikallisella facebook-kirpparilla. Kännykkään on ilmestynyt aika monta uutta numeroa :). Tunnen meidän kylältä muutamia ihmisiä ja on mukava törmätä heihin kaduilla. Kerhokuviot pyörii ja yksi tärkeimmistä jutuista täällä on Lift (kansainvälinen kirkko), josta on tullut meille tärkeä yhteisö ja koti. 

Yritän sietää joidenkin sveitsiläisten (en halua yleistää ;)) tarkkuutta ja tavallaan joustamattomuutta, myrtsinaamoja ja ärsyttäviä tapoja liikenteessä. TÖÖÖÖTTT!!! kuuluu  ja kädet vispaa heti jos tekee pienimmäisenkin virheen. TODELLA ärsyttävää! Paikallinen kierrätyskulttuuri on myös todellista taidetta, mikä on tietysti hyvä asia, mutta meidän pitäisi aktivoitua tässä asiassa pikkasen paremmin. Kierrätyskeskuksista löytyy kaikille mahdollisille roskille oma paikka mm. kuiville leiville, kynttilän jämille, viinipullon korkeille, lasipulloille värien mukaan, espressokapseleille jne... täytyy ottaa kuvia joskus kun rohkenen mennä sinne viidakkoon uudestaan. Se on kokemisen ja näkemisen arvoinen paikka!

Nyt lopetan ja toivotan mukavaa viikkoa kaikille! Syksy on täällä, lehtiä tippuu hiljalleen puista, mutta lämpöasteita on 25 :)