tiistai 30. syyskuuta 2014

Tän maman unohdus ja kasvisten suitsutusta

Hoi! Pikku juttu, mutta K:lla oli tänään valokuvaus Stepparissa ja mä unohdin sen totaalisesti! JUST tänään sillä oli päällä kulunut T-paita ja enemmän kulunut huppari, koska vanhempainillassa painotettiin, ettei kannata laittaa lapselle ykkösvaatteita, koska siellä maalataan, askarrellaan ja juostaan ulkona. Luonnollisesti. Eikä ne ota vastuuta vaatteista. No tämä kehotus oli ehkä niille vanhemmille, joiden rinsessat leikkii siellä minihameet ja röyhelöpaidat päällä, kyllä! Painottivat myös, että vaatteiden kannattaa olla mukavat (ja turvalliset) päällä ja sellaiset, joilla voi ylipäätään leikkiä ja kiipeillä ulkona. Juu, että ihan perusteista lähdetään joidenkin kohdalla. Siellä on nimittäin vähän fiinimpääkin sakkia. No joka tapauksessa harmittaa vaan, vaikka onkin pinnallinen juttu. Toivotaan, ettei kaikilla muilla ollut ykkösiä päällä, koska muuten meidän suomipoika erottuu aika rajusti sieltä :). 

Ilman aasinsiltoja päivän toiseen aiheeseen - kasviksiin. Mä tänään oikein tajusin, miten mun ruokavalio on muuttunut terveellisempään suuntaan viime syksystä. Olen nyt käytännössä vuoden suurinpiirtein noudattanut sellaista ruokavaliota ja ruokarytmiä, jota PT silloin suositteli. Varsinkin kasvisten osuus on massive! ja se tulee jotenkin ihan luonnostaan. Siihen olen tosi tyytyväinen. Mun lemppariksi on muodostunut uunikasvikset. Se on niin helppoa. Haaste on vaan saada kasvikset kypsiksi yhtä aikaa. Esimerkiksi kuvassa oleva setti oli täys fiasko. Bataatti jäi raa'aksi vaikka yleensä se kyllä kypsyy nopeasti ja tein suht ohuita paloja. Samoin sipulit oli vähän kovia ja ne jäi kokonaan syömättä. Sienet ja kesäkurpitsa on mun kestosuosikkeja, kypsyy nopeasti. Tykkään myös porkkanoista, mutta niistä täytyy tehdä ohuita siivuja, jotta ne ehtii kypsyä muiden mukana.



Mä niin tykkäisin tehdä kasvissosekeittoja, mutta viimeksi kun tein (tuli omasta mielestä tosi hyvää) keittoa niin toinen pojista kirjaimellisesti oksensi maistettuaan yhden lusikallisen ja toinen ei suostunut edes maistamaan. Mies ei myöskään välitä sosekeitoista, tulee mieleen kuulemma vauvan ruuat. Se keitto oli oikeesti todella hyvää, laitoin päälle vielä raejuustoa ja kanasuikaleita. Eikä keitossa ollut edes kermaa, vaan perunaa, porkkanaa, bataattia ja kesäkurpitsaa, kasvisliemifondue ja muistaakseni pippuria.

Eilen tein muuten kans tosi hyvää ruokaa, johon sain ujutettua kasviksia ja lapsillekin kelpasi kuin vahingossa. Se oli sitä riisisekoitusta, mistä joskus täällä kerroinkin, mutta tällä kertaa jauhelihasta. Eli riisin sekaan kiehumaan porkkana- ja kesäkurpitsaraastetta. Sitten paistaa jauhelihaa ja maustaa sen hyvin. Sitten vaan sekaisin ja hyvää on! Seuraava askel olisi kokeilla jotain uusia kasviksia, joita ei normaalisti tule valmistettua. Tulisi vähän enemmän vaihtelua. Itse asiassa kokeilin elämäni ensimmäistä kertaa kurpitsaa muutama viikko sitten, kun niitä on nyt täällä tyrkyllä joka paikassa. Se oli tosi hyvää. Aika makeaa niinkuin bataatti.

Kesällä söin enemmän salaattia, mutta näin syksyllä huomaa, että tekee mieli enemmän lämpimiä kasviksia. Semmoista vaan täältä down-luolasta. Ei meinaa napata vieläkään... kummallista. No en ressaa ja päivä kerrallaan. Eilinen lenkki piristi onneksi. Tänään on satanut koko päivän joten lenkille en viitsi lähteä, mutta mä harkitsen jos tekis pienimuotoisen kotitreenin nyt kun pojat on jo unten mailla. Lycka till!

xxx
(tää on tarttunut mulle, kun sitä viljellään täällä joka paikassa... kissiä ja hania vaan ihmiset :))





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti