Huhuu!!

Hallo!

Vihdoinkin täällä! Mun kone levahti enkä ole päässyt päivittämään blogia. Tekninen tuki teki ihmeitä tilaamalla jonkun osan/levyn (?) ja sääti jotain juttuja (juttuja= tässä tapauksessa asioita, joista en ymmärrä mitään) ja kone toimii taas ja paljon paremmin kuin ennen. Eipä tarvinnut ostaa uutta, kun on nörtti perheessä ;). 

En tiedä mistä aloittaisin, kun tuntuu, että tässä välissä on kerinnyt tapahtua vaikka mitä. Vaikkei oikeesti olisikaan, mutta täällä pienet jutut tuntuu suurilta. Ainakin olen tavannut aika paljon ihmisiä ja ollaan myös koko perheenä treffailtu muita perheitä tässä naapurustossa ja muualla. Päällimmäisenä mieleen tulee yksi kiva ilta, kun meidän lähellä asuva etelä-afrikkalainen pariskunta laittoi meille dinnerin ja katsottiin yhdessä elokuva. Se on jännä miten voi mielialat mennä ylös ja alas. Syksyllä olin jotenkin niin kypsä kaikkeen ja ajattelin, ettei me varmaan asuta täällä kauaa. Nyt taas tuntuu siltä, että kyllä täällä kaikki asiat on ihan mallillaan ja voisi täällä asua pidempäänkin. Mulla on vajaa vuosi aikaa miettiä mitä teen oman työpaikkani suhteen. Sitten kun V täyttää 3 vuotta helmikuussa 2016 on joko palattava töihin tai irtisanottava itsensä, jos me jäädään vielä tänne. K voisi mennä syksyllä paikalliseen kindergarteniin (eskariin), jota voi käydä yksi tai kaksi vuotta. Olen pähkäillyt paljon näitä K:n eskarikuvioita ja onko järkevämpää jatkaa englannin kielisellä puolella vai olisiko integroitumisen kannalta parempi aloittaa paikallinen. Onneksi tässä on vielä aikaa miettiä. Kyllä kaikki järjestyy! Joskus ajattelen liikaa ja pähkäilen pään sisällä joitain juttuja ja ne tuppaa paisumaan isoiksi.

Täällähän oli joulun aikaan oikea winter wonderland, mutta lumet on sulanut pois. Tosi harmi! Pojat niin nauttivat lumessa peuhaamisesta. Lauantaina oli 17 astetta ja aurinko paistoi. Mä kerkesin ajatella, että tässäkö tää talvi oli, kunnes sunnuntaina satoi taas lunta. Tosin asteet oli plussan puolella joten lumet suli heti pois. Höh. Lunta odotellessa. No ei multa oikein irtoa tän enempää. Jotenkin on teksti niin sillisalaattia, notta lopetan tähän ninnannunna. (En vissiin sit lopettanutkaan...) Tulin vaan lähinnä ilmoittamaan, että elossa ollaan ja  blogi porskuttaa eteenpäin, vaikka aika nihkeesti. Tiedän, että monella blogilla on selkeästi oma tyyli ja jotain teemaotsikoita - tosi kekseliäitä juttuja, mutta mä olen kyllä vähän hukassa täytyy myöntää. Blogi alkoi elämänmuutoshaasteen tiimoilta ja muuttui Sveitsiin muuton myötä. Olen oikeestaan kirjoittanut asioista, mitkä mieleen juolahtaa kulloinkin... Mutta jotenkin olisi kiinnostavaa kehittää ja parantaa blogia, mutta aika ja energia ei oikein riitä. Välillä olen miettinyt, että lopetan koko shitin (niinkus tiedätte), koska jotenkin ärsyttää ajatus siitä, että blogeja on joka toisella ja se on jotenkin tavallaan aika tyhmää. Miksi kaikkien (no ei ihan kaikkien) pitää jakaa kaikki asiat omasta elämästään.. miks mä kirjotan täällä julkisesti (tosin anonyymisti) omasta elämästä!? Ehkä se on tällä hetkellä vaan kuulumisten kertomista, ettei tarvi kaikille erikseen kertoa, mutta toisaalta en saa tästä niin paljon vastakaikua kuin toivoisin. Muutamat ystävät ja läheiset pitävät yhteyttä ja kyselevät muutenkin kuulumisia. Tuntuu oudolta, että monet lukevat mun juttuja, mutta itse en tiedä monenkaan lukijan elämästä mitään. No joo.. en mene tämän syvemmälle :). Tarkoituksena ei ole syyllistää ketään tai painostaa kommentoimaan. Tällaista blogin pitäminen on.. vain murto-osa lukijoista yleensä kommentoi tai on vuorovaikutuksessa. Olen vain miettinyt onko julkinen blogi mua varten loppujen lopuksi, vaikka oikeesti mulla ei todellakaan ole montaa lukijaa. Okei nyt piste. Jätän asian hautumaan. 

Että semmonen soppa tuli tästä. Mukavaa viikkoa kaikille pakkasen keskelle. Mulla on ikävä lunta ja pakkasta.. ratiritirallaa vaan. pusspuss.