Blogikriisi

Hello!

Tänään tulee vähän höyryjä ulos :). Mä olen miettinyt tätä blogin kirjoittamista viime aikoina. Otsikko vähän dramatisoi aihetta, mutta.. Hmm.. En oikein tiedä mistä aloittaisin. No lähdetään alkujuurilta. Mähän aloitin kirjoittamaan blogia siksi, että kaipasin jotain vaihtelua arkeen ja halusin tehdä ns. tiliä jollekin mun elämänmuutosprojektista, jotta mä ottaisin asian tosissani. Tämähän toteutui paremmin kuin hyvin, mutta oikeestaan PT:n ansiosta. No anyway, homma lähti käyntiin hyvin. Aluksi jaksoin kirjoittaa melkein joka päivä, tai siis yö niinku se vieläkin usein menee, kun päivällä ei ole aikaa. Se oli sellaista uutuden viehätystä. 

Noh, nykyään tuntuu etten keksi mitään kirjoitettavaa, ainakaan kovin usein. En oikeesti ymmärrä sellaisia bloggaajia, joilla on asiaa joka päivälle, nostan hattua! Voipi olla, että esim. tässä PT-jakson aikana asiat rupesivat toistamaan itseään. Söin sitä ja tätä, liikuin niin ja niin paljon, ja tälleen ja tolleen. Siitäkin tuli mulle arkipäivää, vaikka tietenkin aluksi kaikki oli uutta ja ihmeellistä. Kaikkeen tottuu ja nykyään terveelliset elämäntavat ovat osa mua, ainakin jollain tasolla. Tietenkin vanha minä = herkkumonsteri, nostaa päätään ja kuiskailee mulle harva se päivä, ja todellakin syön roskaa. Välillä lipsun ja välillä pysyn ruodussa. Eilen näin mainoksen, missä oli se laulu: "Vain elämää, ei sen enempää, on kaikki tää, koita ymmärtää". Juurikin näin. Pointti on ehkä se, että tuntuu tyhmältä esim. kirjoittaa syömisestä, herkutteluista ja liikkumisesta pelkästään. No toki oon mä muustakin kirjoittanut. Nyt mulla ehkä katkesi punainen lanka :).

 Joka tapauksessa blogin kirjoittaminen onkin yllättävän vaikeaa. Sisko on monesti sanonut, että "älä stressaa, sä otat tän liian vakavasti. Kirjota ihan mistä ite haluat." Jotenkin tohon tyyliin. Mutta olen ihmisenä sellainen, että tykkään tehdä asiat kunnolla jos johonkin ryhdyn. Niin ja se mikä mua rassaa on, että monet blogit perustuu hyviin kuviin. Paljastuksena voin kertoa, että harvat hyvät kuvat, jota BB:stä (tosta kirjainyhdistelmästä tulee ikäviä mielleyhtymiä, btw) löytyy, on mun siskon Aifonella otettu. Sitten taas esimerkiksi se yksi aneeminen, harmaa, myrkytetyn näköisistä hapankorpuista ja avokadoista otettu kuva on mun nokian tuotoksia. Nyt myönnän, että haluisin sen iphonen! :). Järkkäriä meillä ei ole, enkä tiedä tuleekokaan. Ollaan miehen kanssa aika laiskoja kuvaajia. 

Tässä jutussa ei nyt ole päätä eikä häntää, mutta ei sen väliä. Okei, no sitten tuli tää Sveitsikuvio. Mietin, että miten jatkossa kirjoittaisin aiheesta. Se jää varmaan nähtäväksi miltä se rupee tuntumaan. Luulenpa, että aihetta riittää ainakin aluksi. Saa nähdä. Sitten mua kiinnostaa hirveesti ketkä tai kuinka moni (ystävien ja sukulaisten lisäksi) tätä blogia seuraa. Ei varmaan vielä kovin moni. Enkä oikein tiedä haluankokaan kasvattaa tätä "isoksi" blogiksi, koska se luo tietynlaisia paineita ja haluan pysyä toistaiseksi anonyymina.  

Huoh, joko tuli sanottua kaikki :)?! 

Aika lailla tajunnan virtaa.. Olisi tooosi ihana kuulla palautetta tai toiveita tai jotain miten jatkan tästä eteenpäin. Olisin todella onnellinen ja kiitollinen jos jaksaisitte laittaa kommenttia!! :)

Ehkä tämä on nyt vaan joku suvantovaihe... Kyllä täältä vielä noustaan! :)

Pieni updeittaus vielä muuttoon liittyen. Meidän asunnolle löytyi ostaja, jee, ja ensi viikon alussa meille toimitetaan 90 muuttolaatikkoa muuttofirman toimesta. Sitten alkaa armoton pakkaaminen. Huh, soijaa pukkaa jo nyt! Kaapit ja varasto on täynnä roinaa, josta pitäisi päästä eroon. Kuinka ihmiselle voikaan kertyä niin paljon materiaa. Sveitsiin lähtee kyllä vain oikeesti tarpeelliset jutut. Ihanaa kun joutuu pakostakin tekemään inventaarion omille tavaroille. Karkeella kädellä tavaraa kiertoon :)