Reipas pöllöläinen

Terkut arjen keskeltä. Viikonloppu oli ja meni. PompDeLuxin kutsuista sen verran, että meikä meni sitten väärään aikaan paikalle. Ei oo todellista! Vaatteiden esittelijä oli melkeinpä tekemässä lähtöä, kun mä pörhälsin paikalle. Kutsujen pitäjä oli lähettänyt mulle uuden ajan, mutta en huomannut tätä viestiä ja siitä syystä tuli sekaannus. No ei siinä mitään. Kutsut olivat siis yhden suomalaisen naisen luona, jonka tapasin keväällä kerhossa, joten oli mukava tavata hänet joka tapauksessa. Kerkesin käydä vaatteet läpi, mutta kuten joskus olen maininnut, niin olen semmoinenkin jahkailija, joten oli vaikeaa päättää paineen alla mitä tilaisin. Mä olin etukäteen miettinyt, että tarvitsen pojille fleece-takit ja edes semmoiset pistin tilaukseen ja sitten K:lle housut. Hänellä nimittäin on melkein joka housussa reikä polvessa/issa. Nyt ymmärrän miksei kirppareilla näy kovinkaan usein siistejä poikien vaatteita :). Meidän isompi poika tosiaan konttii suurimman osan ajasta ja ajelee pikkuautoilla tai feikkikaatuilee ulkona, että näin.

I'm happy, happy happy happy!! Pientä alustusta ensin. Tänään oli jälleen Stepparipäivä ja me ruvettiin psyykkaamaan K:ta jo eilen illalla kerhoon menemisestä. Hän oli todella vastahakoinen ajatukselle, että hän jäisi yksin kerhoon. Hän sanoi, että ei tykkää koko paikasta, eikä aio mennä sinne. PISTE. Hän kuulemma ottaa oman pöllön seinältä pois (jokaisesta pöllöryhmään kuuluvasta lapsesta on kuva seinällä pöllökuvan sisällä) ja lopettaa kerhon. Hmm.. siinä oli vähän miettimistä, että miten me saataisiin tää asia positiivisempaan suuntaan :). Aamulla jatkettiin psyykkaamista ja hups taidettiin luvata pieni ylläri jos poika olisi reipas eikä itkisi koko aikaa. Selitin ummet ja lammet miten mukavaa siellä olisi ja miten hauskaa siellä olisi, jos hän ei itkisi koko aikaa, vaan osallistuisi leikkeihin. Tänään K oli siellä siis 9-10.45. Normaalisti kerho kestää 12.30 asti. Me ajeltiin kerhoa kohti, niin K vielä yritti viimeiset kikat ja käski mun ajaa Stepparin ohi ja kääntyä takaisin. Mä pelkäsin, että hän heittää raivarit eikä suostu ulostautumaan autosta. Suostui onneksi. Hän itki kuitenkin kun lähdin. Jäin kerhon ulkopuolelle hetkeksi hengailemaan ja juttelemaan yhdelle tutulle. Sitten kysyin vähän myöhemmin yhdeltä naiselta, joka tuli ulos, että kuuliko hän itkua :). Mua vaivasi niin kovaa, miten siellä oikein pärjäiltiin. Onneksi hän ei ollut kuullut mitään. Jep no kävin ruokakaupassa sillä aikaa ja palasin hakemaan poikaa niin hän leikki ulkona tyytyväisenä ilman huolen häivää! JEE!! Hän oli pärjännyt oikein hyvin ja sanoi itsekin, ettei ollut itkenyt kuin "pikkutipan", mutta ei kuulemma ollut puhunut kenellekkään. Selitin, ettei se haittaa vaikkei puhukaan kellekkään, tulee vielä päivä, kun hän osaa kommunikoida muiden kanssa ja sitten on supersiistiä! Kerhotäditkin kehuivat, että oli ollut tosi reipas ja osallistunut kaikkeen pienen alkuharmituksen jälkeen. No tottakai mä ostin yllärin - autotarroja! Hah. Torstaina K:n on tarkoitus olla koko kerhoajan eli 9-12.30. Luottavaisin mielin vien pojan sinne ja tuntuu itsekin olevan sujut asian kanssa. Huh helpotus!

Moikkamoooiii!