Miksköhän mulla jää kaikki aina viime tippaan?! Olen tänään juossut taas vaihteeksi kaupungilla etsimässä yhtä sun toista linnan juhliin. Yksi tehtävä piti delegoida appiukollekin :) nimittäin 3 veen mustan rusetin etsintä on ollut yllättävän hankalaa. No, se hoituu huomenna (hope) kun pappa hakee poitsulle Haloselta rusetin. Nyt pinnalla on tosiaan nämä juhlat ihan jo varmaan kyllästymiseen asti, sori. Ei paljon treenijuttuja tule, kun mulla on päällä antibioottikuuri, joka kestää tämän viikon. Ensi viikolla on tarkoitus treffata PT:n kanssa kaksi kertaa, eli peukut taas pystyyn että olisin hundra procent terve. Meidän tapaamisia on nyt jemmattu ihan urakalla, kun en ole pystynyt treenaamaan. Tarkoitus on aloittaa tositoimet tiivistetysti ja tehokkaasti heti kun pystyn! Joten PT-juttua luvassa varmasti pikapuoliin.
Ruokavalion tilanne on aika jees. Paitsi pakko myöntää, että tällä viikolla ote on lipsunut. Liekö tämä kun olen hypännyt asioilla ja kahvilat on kutsunut aina mietintätauoilla ;) tosin makeaa en ole ottanut muuta kuin kotona, pikkusen... Torttu, kuivakakkua, piparia... En kaikkia samana päivänä, mutta kummiskin. Tavoitehan oli syödä herkkuja vaan viikonloppuna, yhtenä päivänä... Ei aivan täsmää nyt. Tää jouluaika on paha kun houkutuksia on tosi paljon ja oli nuo pojan synttärit, joista jäi herkkuja. Isä ja sisko oli käymässä eilen ja olivat yötä joten taas tämä yhtälö sai aikaan sen, että pakkasesta sulatettiin sitä sun tätä. Ihan käsittämätöntä. Tähän on keksittävä joku ratkaisu. Pakkohan mulla on olla joku roti, vaikka muut söisivätkin mun seurassa. Mä huomaan myös, että takaraivossa on ajatus, että ensi viikolla skarppaan ja tän viikon otan löysemmin, kun vietän tätä lepoviikkoa. Mulla näköjään ote lipsuu niin helposti jos vähääkään ottaa sokeripitoista ja jos pikkusenkaan löysäilee mielessänsä. Kohtuus on kuitenkin pysynyt, ja on kai sekin tässä yksi tavoite pitkällä aikatähtäimellä.
No mutta takaisin aiheeseen linnan juhlat, oon niin täpinöissä ja samalla stressaantunut. Ei ole vielä laukkua, käsikorua eikä huivia/shaalia. Tarkoitus oli lainata siskolta yksiä koruja, mutta nääh. Ei sopinut, kun tänään mallasin mekon kanssa. Sitten sisko yhtäkkiä äkkäsi, että se oli ostanut mulle joululahjaksi yhdet korvikset. Sain ne nyt sitten etukäteen ja laitan ne juhliin :). Kiitos!! Siihen pitäisi matchata vielä käsikoru.
Huominen on enää aikaa juosta puuttuvia palasia. Itsenäisyyspäivänä lähdemme ajelemaan kohti etelää. Lisää hössötystä varmaan vielä huomenna jos ehdin päivittää.
Nyt nukkumaan :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti